Harlekiinimpaa

Kälyihminen tuli käymään, ja kuljetti mukanaan Causette -lehteä. Lehden linjaa kuvaava slogan on plus féminin du cerveau que du capiton, naistenlehti ennemminkin aivoille kuin rasvakerrokselle.

Tässä viimeisimmässä numerossa oli mielenkiintoinen juttu Harlekiini-kirjoista, otsikolla Harlequin, pourquoi tant de haine ?, miksi niin vihattuja?

Kukaan ei tunnusta lukevansa Harlekiini-kirjoja. Se kuuluvat siihen sarjaan kirjallisuutta, jonka kirjoittajia ei kutsuta kirjamessuille esiintymään. Jota kutsutaan Ranskassa vanhastaan "junanlaiturikirjallisuudeksi" (asemilla sijaitsevien lehtikioskien mukaan), tai "ruusuvesikirjallisuudeksi". Siitä huolimatta Harlekiini-sarjan kirjoja myydään Ranskassa noin 8 miljoonaa kappaletta vuosittain. Yhä enenevissä määrin internetitse ja e-kirjanlukijoihin. Onhan se toki helpompaa syventyä romanttiseen seikkailuun työmatkalla, kun ei tarvitse miettiä, minkälaisia päätelmiä kanssakulkijat tekevät kirjankannen perusteella.

Lady rose

Kuka sitten lukee Harlekiineja? Kustannustalon ranskalaisen osaston mukaan kirjoja eniten kuluttavat eivät suinkaan ole niitä yksikertaisia naarasihmisiä, joiksi heidät kuvataan. Keskimääräinen lukija on kolmikymppinen, koulutettu ja lukee paljon (muutakin kuin romanttista kioskikirjallisuutta). Harlekiineja käytetään välipalana ja eskapismiin. Eräs jutussa haastatelluista kertoi pitävänsä etenkin Spicy-sarjasta, jonka kanssa mennään pehmopornon puolelle. "Mutta Harlekiini-kirjat ovat vähän kuin seksilelut: en minä niitä laittaisi esille olohuoneeseeni."

Ranskassa Harlekiini-kirjat eivät siis nauti juuri minkäänlaista arvostusta. Tilannetta verrataan anglo-saksisiin maihin, joissa romanttinen viihde kelpaa jopa tutkimusaiheeksi yliopistoissa. Joskin, nyt viimeisten bestsellereiden myötä kustantamo toivoo, että romanssien lukemista saataisiin muutettua vähän hyväksyttävämmäksi harrastukseksi. Hauska kommentti aiheeseen liittyen kustantajalta olikin: " 'Kyllä meillekin olisi kelvannut 50 Shades kustannettavaksi.' (Vaikka kulissien takana kuiskutellaankin, että se on aika kehnosti kirjoitettu.)"

Uskaltaako joku armaista lukijoistani tunnustaa toisinaan kuluttavansa Harlekiini-kirjojen sivuja? Miksi? Tai miksi ei?

- - -

[Kuva: Jaci XIII, CC by-nc-sa 2.0]

  • Dee
    Kommentti Lähettäjä: Dee
    28/01/2013 @ 11:43

    Olen ajatellut, että minun on pakko testata harlekiinia, koska minulla on ennakkoluuloja, ja ylipäätään dissausta (jota en toivottavasti ole paljon tehnyt) en pysty perustelemaan. Chick litin kanssa oli vähän sama homma, itse asiassa en olisi ilman sinua tullut ajatelleksikaan että jotakin muutakin sopii kokeilla kuin vaikkapa sitä synkkää realismia. En chick lit mikään uusi lempigenreni ole, mutta selvästikin kannattaa välillä flirttailla vähän kaikkien genrejen kanssa.

  • Liina
    Kommentti Lähettäjä: Liina
    28/01/2013 @ 11:52

    Teini-iässä luin Harlekiineja, en sittemmin.

    Ei kai siinä mitään periaatteellista estettä ole. Maailmassa kuitenkin julkaistaan niin paljon kiinnostavaa scifiä, etten oikein ehdi kiinnittää huomiota romanttiseen kirjallisuuteen enää. Jos aikaa olisi rajattomasti tai jos tulisi jotain oikein kiinnostavaa vastaan, voisin Harlekiineja lukeakin.

  • Kananlihalla
    Kommentti Lähettäjä: Kananlihalla
    28/01/2013 @ 15:59

    Kiitokset mielenkiintoisesta postauksesta! Tunnustan, että Harlekiinejakin on tullut luettua, vaikka enemmän kai olen keskittynyt (etenkin nuorena) Madelaine Brentiin ja Victoria Holtiin :) Minun mummini kirjahylly (erityisesti mökillä) notkui Harlekiineja muta notkui se paljon muutakin saamen kieliopeista eri maan klassikkoihin. Korkeasti koulutettu ihminen, joka luki monenmoista, myös ns. kevyttä. Minä olen nyt sitten ylpeänä ujuttanut Harlekiinien keskelle omat Kolmiopokkarini ja vihdoin myös esikoiseni (jota suosittelen niille, jotka eivät halua lukea tavanomaista chick litiä). Että kyllä kiitos, Harlekiinit kunniaan. Tai pikemminkin: Regina takaisin ja Kolmiopokkarit (suomalainen laatuversio junanlaiturikirjaillisuudesta) kunniaan!!! (Ansaitsee monta huutomerkkiä!!!)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    28/01/2013 @ 17:38

    Dee,
    saahan sitä kokeilla, ja kannattaakin. Mutta niissä on tosiaan tarjolla ihan kaikkea. Myös niin käsittämättömän huonoa, että huutonauraa sen huonouden takia.

    Liina,
    Mulla aika pitkälti sama juttu. (miinus scifi plus romantiikka) Eli maailmassa on niin paljon hienoa kirjallisuutta, että harlekiinityyppiset jäävät sivuun.

    Kananlihalla,
    Ah, ehdottomasti. Regina takaisin. Vinkaisin ja kovaa kun sen raukan lopettivat.

  • B. N.
    Kommentti Lähettäjä: B. N.
    28/01/2013 @ 19:55

    Sain joskus kassillisen harlekiinikirjoja, mutta en jaksanut yhtään lukea loppuun vaikka mukana oli yleisesti ihan hyvinäkin pidettyjä. Joten päättelin, että ei ole minun juttuni, mutta varmasti joitakin ne viihdyttävät. :) Suurta arvostusta ne eivät ikävä kyllä taida nauttia missään.

  • Susi
    Kommentti Lähettäjä: Susi
    28/01/2013 @ 20:17

    Minä olen lukenut yhteensä neljä harlekiini-tarinaa (eli kaksi kirjaa). Tarinoiden perinteisen juonirakenteen selvittämiseen meni kaksi tarinaa, mutta oli niissä muutamia ihan hauskojakin oivalluksia. Iskevää dialogia (tosin tekstistä näki läpi, että se olisi toiminut paremmin englanniksi kuin suomeksi) ja mielenkiintoisia hahmojen taustoja. Jotkut päähenkilökomistukset säväyttivät kun taas toiset eivät.

    Harlekiinit ovat vähän niin kuin juorulehdet, kukaan ei myönnä ikinä lukevansa, mutta menekki on kova :D

  • Paula
    Kommentti Lähettäjä: Paula
    28/01/2013 @ 20:40

    Mä luin näitä myös teininä. Nykyään kansikuvat jo ovat sitä sorttia halaileine pariskuntineen ja auringonlaskuineen, että ei kiinnosta. Toisaalta, miksipä ei voisi välipalana jotain taas kokeilla, mutta toisaalta on niin paljon muutakin luettavaa, etten minä jaksa! :-D

  • Helmi-Maaria Pisara
    Kommentti Lähettäjä: Helmi-Maaria Pisara
    28/01/2013 @ 21:21

    Hauskaa luettavaa tämä postaus! Luin joskus teininä harlekiineja muutamia. En enää, ei riitä aika, kun haluan lukea vain sellaista, mikä todella kiehtoo :)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    30/01/2013 @ 00:06

    Hah, romantiikka ryömii koloistaan…

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    31/01/2013 @ 09:17

    Luen - tai luin. Oliko yllätys? :-D Joskus, kun niitä osui käsiin, luin Harlekiineja ihan mielelläni. Nyt ei ole vuosiin osunut, lienevät korvautuneet rom. elokuvilla. Uutena en muista noita ostaneeni, aina ovat löytyneet jostain muuten. Antikvariaatista vaihdossa kyllä.

    Kaiken kirjallisuuden ei tarvitse olla tajunnanräjäyttävällä tavalla uniikkia, mukava tarina riittää. Enimmäkseen Harlekiinini ovatkin päätyneet kiertoon, mutta yhden helmen olen säilönyt hyllyyni.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    31/01/2013 @ 12:53

    Hmm. *Miettii kysymystä*
    Ei, oikeastaan ei ollut yllätys, kun tarkemmin mietitään…

  • Velma
    Kommentti Lähettäjä: Velma
    31/01/2013 @ 14:28

    Mä olen lukenut pari sellaista Nora Roberts -tyylin Harlekiinia ihan testimielessä. Sellaisia “normaaleja” sarjan kirjoja olen yrittänyt muutamaa, mutta alkua pidemmälle en tainnut koskaan päässyt. Periaatteessa mua kuitenkin kiinnostaa sekin tyylilaji, kun siellähän voi lymyillä ties mitä helmiä (vähän epäilen kyllä, mutta noin teoreettisesti kuitenkin).

  • Sinppu
    Kommentti Lähettäjä: Sinppu
    18/02/2013 @ 09:40

    Opiskelen kirjallisuustiedettä yliopistossa ja luen Harlekiineja aivan kasoittain. Kaikessa kirjallisuudessa on huteja, myös klassikoissa. Luen milloin tahansa mieluummin kunnon eroottisen rakkauskertomuksen kuin koskaan enää sanaakaan Marcel Proustin tuotantoa.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    19/02/2013 @ 07:58

    Ja kuinka jotkut rakastavatkaan Proustia… ;)

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!