Hyväksikäyttäjä ja lohikäärme

Kyllä pitää ihmisen taas kysyä itseltään, että miten stanan vaikeaa voi olla kirjoittaminen? Olen miltei kirjaimellisesti hakannut päätä seinään (tai junan ikkunaan) ja edennyt lause kerrallaan. Kirjoitettu tuntuu kituvalta rotalta. Sellaiselta, joka haukkoo happea, muttei oikein selviä henkiin. Ja jos selviääkin, ontuu pahasti. Tarina on, se on tuossa silmieni edessä, se on jo loppupuolella etenemistään, mutta miksi ihmeessä se ei vain hyppää sieltä mielestäni paperille? Just nyt vihaan tulta ja aavikkoja ja metsiä jaaaargh.

Huomaan hukkuvani epäolennaisuuksiin. Mietin (vähän Marken tekstin usuttamana), kuinka tiivistäisin tarinan muutamaan lauseeseen. Ihan mahdotonta. Neljä päähenkilöä, ei mitään selkeää pääjuonta. Ehkä yksi juonenkuljetus joka korostuu muiden rinnalla, mutta jos puhuu vain siitä, muuta jäävät turhan sivuun. Tämä tarina ei ole valaskala. Ei, tämä on lohikäärme Puff.

lohikäärme

Kaiken hyvän lisäksi eilen, kun torkuin junan likaista ikkunaa vasten, aivoni hyökkäsivät kimppuuni. Ne piirsivät eteeni Tulenpunaisen jatko-osan. Ei, ei, ei. Pääni on hyvä ja rauhoittuu, tämäkään ei ole valmis ja just nyt mulla ei ole tipan vertaa sympatiaa protagonisteja kohtaan.

Olen hyväksikäyttänyt ihmistä. Ensin purkanut kaiken tämän ylläolevan, ja sitten ehdottanut, että "mitäs jos kirjotettais yhdessä Ursulaan?" Mulla ei ole ideoita, toisella on. Erinomaisen kummallisen kiero mielikuvitus, joka vaatii vain laittamista kauniiseen pakettiin. Omat ajatukset olivat yhtä hyödyllisiä ja toimivia kuin kärpänen pullassa. Ehkä tästä vielä jotain syntyy.

Eihän tässä ole edes kiire.
Nyt kirjoitan.

- - -
[kuva: Doeki via photopin cc]

  • Mary von Törne
    Kommentti Lähettäjä: Mary von Törne
    25/01/2013 @ 10:58

    “Omat ajatukset olivat yhtä hyödyllisiä ja toimivia kuin kärpänen pullassa. Ehkä tästä vielä jotain syntyy.”

    Heh heh, kyllä syntyy. Hetkittäinen epätoivo kuuluu asiaan ja kun siinä on aikansa kieriskellyt, ei voi muuta sen päälle tehdä kuin jatkaa kirjoittamista.

  • Dee
    Kommentti Lähettäjä: Dee
    25/01/2013 @ 11:23

    Hyvät ideat syntyvät näköjään samanaikaisesti, minäkin virittelen yhteisnovellia erään kanssa.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    25/01/2013 @ 22:53

    Mary,
    niin tein. Kieriskely alkoi olla niin tragikoomista, että tänään kirjoitin sen ahdistuksen edestäkin. Löin sitä nyrkillä nenään.

    Dee,
    Kyllä, great minds think alike.

  • Kananlihalla
    Kommentti Lähettäjä: Kananlihalla
    28/01/2013 @ 16:05

    Mainosalalla “kiristämme” aina asiakkaitamme kiteyttämään palvelunsa tai tuotteensa viestin/sanoman/ytimen yhteen lauseeseen (mieluusti noin kolme sanaa). Yritin tehdä saman omalle käsikirjoitukselle nyt, kun viikonloppuna täytin apurahahakemuksia. Saakeli, että olikin vaikeaa. Kiteyttää koko sata sivua johonkin yhden lauseen teemakuvaukseen, joka vielä sanoisi jotain. Lopulta tajusin, mitä yritin sanoa sivunmittaisilla selostuksillani (jotka eivät ensinkään mahtuneet sille varattuun lomaketilaan). Olin niin onnellinen, että. Soitin kirjoittavalle ystävälleni ja valaistuin lisää, kun ymmärsin, että meitä kirjoittajatyyppejä on niin erilaisia. Minä en todellakaan lähde siitä, että keksisin aiheen tai teeman, josta haluan kirjoittaa, vaan minä kehitän tarinan (joka toivottavasti synnyttää hyvän teeman ja vielä paremman sanoman, heh).

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    28/01/2013 @ 17:53

    Haha, meillä on siis molemmilla ollut samat huvit. Tiivistin sen lopulta. Mutta kyllä joutui miettimään (ja teemaahan ei vieläkään ole)

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!