Kirjoittamista kirjoittamisen välttelystä

Olen koko kevään marissut siitä, kuinka ei vain synny. Tekstiä. Ajatuskin ahdistaa.

Kesässä on ollut se hyvä puoli, että nyt ei ahdista ihan niin paljoa. Tosin iso G ei etene, ei. Mutta se nyt on ongelma erikseen. Suomesta paluun jälkeisen ajan olen käyttänyt melko häpeämättä asunnonetsintään ja muuton organisointiin, ja kun sitten vielä tämän Mahan takia nukun huonosti, niin ymmärrettävien lauseiden tuottaminen on ollut suorastaan vaativaa. Minähän olen lomalla. Mmmikä tää väsymys on?

Nyt kuitenkin ainakin yritän. Eräänä yönä valvoessani hahmottelin tarinanaihiota kirjoituskilpailuun. Lyhytproosaa. Gummeruksen romaanikisaan voisi vaikka tökätä Vaaleanpunaisen, kunhan laitan ensimmäisen luvun ihan uusiksi. Eihän tuo ota jos ei annakaan.

Jossain vaiheessa lienee pakko sulkea pois mielestä kaikki -isit. Kuinka pitäISI pakata laatikoita, ja kuinka pitäISI soittaa vesisopparin perään, ja kuinka pitäiISI purkaa kirjahylly...

Sitten vain ihan ilman konditionaalia etsii romun keskeltä pienemmän tietokoneen, istuu mukavasti sohvalle, tekee vähän kahvia ja laittaa kuulokkeet korviin. Laittaa päälle tomaattiajastimen ja kirjoittaa. Tai editoi "julkaisukuntoon" (lue: ilkeää laittaa nettiin) sen yhden teiniromantiikkakliseepläjäyksen, joka odottaa pöytälaatikossa vapauttamistaan.

Sitten huomenna. Nyt koetan nukkua. Toivottakaa onnea yritykselle.

Ei vielä palautetta
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!