Laura Honkasalo - Tyttökerho

Suomalaisiin kirjailijoihin tutustumiseni jatkuu. Tällä kertaa lukuun päätyi ranskansuomalaisten kirjavaihtareista bongattu Tyttökerho, jonka voisi sanoa kuuluvan löyhästi chick lit -kategoriaan. Tai sitten ei. Väliäkö tuolla.

Kirjan keskushenkilö, Katri, on miltei-kolmikymppinen helsinkiläinen, työskentelee sisustuslehdessä ja etsii rakkautta. Omat sisustussuunnittelun opinnot ovat pahasti jäissä, ja elämä tuntuu kuluvan kahviloissa, väärien miesten kainalossa tai humalassa yökerhossa. Ja etenkin vanhan tyttökerhon, parhaiden ystävien seurassa. Tuuli suorittaa, tekee ympäripyöreitä päiviä töissä ja on päättänyt viihtyä yksin. Nuppu pukeutuu valkoisiin vinyylisaappaisiin ja vaihtaa miestä joka ilta.

Summa summarum, Tyttökerho kertoo kolmikymppisistä kaupunkilaisnaisista, jotka etsivät suhdetta, kituvat yksinäisyydessään ja karvaassa tiedossa siitä, että jos Sitä Oikeaa ei pian osu kohdalle, munasolut vain vähenevät vuosi vuodelta.

Honkasalo - Tyttökerho
Laura Honkasalo - Tyttökerho
Otava, 2005

Huolimatta siitä, että Tyttökerho on aikalailla yhden asian ympärillä pyörivä kirja, se yllätti minut positiivisesti. Pidin paljon Honkasalon kielestä, lauseista jotka valuvat kynnyksettä nykyisyydestä menneisyyteen, kahvilan pöydän äärestä lapsuuteen. Isoäidin luokse, jonne Katri kaipaa vieläkin. Pidin myös siitä, kuinka Katrin ajatusmaailmaa valotetaan lukujen alussa olevilla kohtauksilla, joissa hän kiertää lehden kuvaajan kanssa haastateltavien koteja. Valoisaa perheasuntoa merinäköalalla, täydellisiä lapsia, designhuonekaluja, kierrätyslamppuja, punaiseksi maalattuja seiniä. Katri tekee omat päätelmänsä tapaamistaan miehistä pitkälti heidän asuntojensa perusteella. Myös tunnelmat, keskeneräisyys, ajatukset siitä ettei ole oikein saavuttanut mitään vaikka on jo kolmenkymmenen, ovat pistävän tuttuja.

Se, mistä pidin kirjassa vähemmän, olivat itse henkilöt. Oikeastaan kaikki olivat rasittavan itsekeskeisiä, jokainen omalla tavallaan lapsellinen ja kateellinen muiden elämästä. Naiset pisteliäitä, miehet keskenkasvuisia. En kyennyt samaistumaan edes Katriin, vaikka kolmikymppisenä naisihmisenä oletankin kuuluvani kirjan kohderyhmään. Mutta kunhan sain sivuutettua ärsytykseni, kirja oli genressään oikein helppoa ja oivaa luettavaa. Loppupuolella jopa näykkäisin hieman yöunista, ettei tarvitsisi odottaa seuraavan aamun junamatkaa tietääkseen, miten tässä nyt lopulta käy.

Kirjan ovat lukeneet ainakin Luru ja Mari A.

  • Vera Vala
    Kommentti Lähettäjä: Vera Vala
    20/02/2013 @ 12:23

    Sinulle on tunnustus blogissani

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    20/02/2013 @ 13:04

    <3

  • Saara Henriksson
    Kommentti Lähettäjä: Saara Henriksson
    21/02/2013 @ 14:29

    Mä olen lukenut tuon kanssa. Vähän pitkäveteinen oli kaikenkaikkiaan, hauskin kohta oli se epätoivoinen kaveri joka teki remonttia niiden unelmakämpässä.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    21/02/2013 @ 18:57

    Mä en itseasiassa pitänyt pitkäveteisenä ollenkaan, ärsyttävänä paikoitellen

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    03/03/2013 @ 16:46

    “lauseista jotka valuvat kynnyksettä…”

    Hienosti sanottu.

    “Katri tekee omat päätelmänsä tapaamistaan miehistä pitkälti heidän asuntojensa perusteella.”

    Usein osuu varmaan oikeaan, kumma kyllä, eikä sittenkään.

    “jokainen omalla tavallaan [täydentymätön]. Naiset pisteliäitä, miehet keskenkasvuisia.”

    Kuulostaa… uskottavalta. Uskottavalla tavalla ärsyttävän realistiselta. Sopinee myös kirjan otsikkoon?

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    03/03/2013 @ 17:34

    Kirjaan sopii joo. Mulla on mahdollisesti turhan idealistinen näkemys ihmisistä, sillä en tunnusta tuntevani noin paljoa ärsyttäviä keskenkasvuisia kolmekymppisiä. Muutamia toki, mutta kokonainen lauma. Yh. Olen vain valinnut seurani liian hyvin.

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    03/03/2013 @ 18:37

    Todella, aivan liian hyvin.

    Ihan oikein sinulle! :-P

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!