Lyhytarvioita: India Knight / Camilla Läckberg

Olen kerrankin ollut ahkerampi lukija kuin bloggaaja, joten pari sanaa parista viimeisestä luetusta. Tällä kertaa tarjottimella on kaksi hyvin erilaista, mutta sinänsä vetävää kirjaa, joista molemmat kompastelivat kielen tasolla.

- - -

India Knight - Elämäni tarjottimella

Mieleni piristyy.Se kohoaa taivaisiin. Me jopa ajattelemme samalla tavoin. Me olemme toisillemme tarkoitetut. Olemme varsinaiset kaksi marjaa: paskanmarja ja hapanmarja.

Aion suudella Robertia, mutta hän suutelee minua ensin. Ja kun kerran kysytte, niin kyllä, rauhoittavasti.

Clairella on kaikki hyvin. Avioliitto, komea mies, kaksi pientä poikaa, ystäviä, työ ja omituinen mutta läheinen suku. Vaatekoko on ehkä 44 eikä varaa Gucciin kuten sisaruspuolilla, mutta kaikki on silti hyvin. Mistä siis kumpuaa tämä omituinen tyytymättömyys?

Elämäni tarjottimella on silkkaa chick littiä, ja pitkästä aikaa oikeasti hupaisaa sellaista. Onkin vähän harmi, että kirjan huolimaton viimeistely löi pienen varjon vetävän tarinan ja sinänsä ansiokkaan suomennoksen ylle. Eikä lukemani versio edes ollut ensipainos, vaan pokkariversio. Nyt nyt, Like, mites olisi oikoluku? Enkä edes puhu niistä lukuisista tekstiin jääneistä lyöntivirheistä. Mutta kun heti ensimmäisellä sivulla sekoitettiin "vaan" ja "vain" ja sivulla 120 silmiin hyppäsi yksi suosikki-inhokeistani: "[---] huomaan sen kuullostavan lattealta."

Mielenkiintoista kirjassa oli se, että painopiste ei oikeastaan ollut täydellisen rakkauden metsästyksessä, vaan jumiutuneen avioliiton setvimisessä. Knight on kirjoittanut loppuratkaisun, joka ei sinänsä ole yllättävä, mutta tapa jolla siihen päädytään on ihan piristävä. Henkilötkään eivät, kaikessa tsiklitmäisessä itsekkyydessään, ole suunnattoman ärsyttäviä. Ainoa outous olivat oikeastaan tarinan monet sivujuonteet (Claran ystävien tempaukset), joita ei viety millään tapaa loppuun.

Läckberg - Knight
India Knight - Elämäni tarjottimella, Like 2005
Camilla Läckberg - Enkalintekijä, Gummerus 2011

- - -

Camilla Läckberg - Enkelintekijä

"Ebba on pienestä saakka saanut joka vuosi syntymäpäiväkortin, johon on merkitty lähettäjäksi vain 'G.'. Hänen adoptiovanhempansa eivät ole koskaan onnistuneet selvittämään, keneltä kortit ovat tulleet. Ebba on saanut niitä vielä senkin jälkeen, kun muutti pois kotoa."

Fjällbacka-sarjan kahdeksas osa kutoo kasaan kokonaisen suvun poikkeuksellisen, ja traagisenkin historian. Vuonna 1974 Valön saarella sijaitsevasta lastensiirtolasta on kadonnut jäljettömiin perhe. Kesken pääsiäisaterian. Nimettömän vihjeen perusteella paikalle saapuneet poliisit löytävät ainoastaan perheen 1-vuotiaan Ebba-tyttären. Nyt aikuistunut Ebba palaa aviomiehensä kanssa Valöhön, mutta joutuu heti ensimmäisinä öinään tuhopolttoyrityksen uhriksi.

Luen vähänlaisesti dekkareita, mutta tämä tarttui lukemistoon ElisaKirjan kirjamessutarjouksista (kuten kaksi muutakin kirjaa, mm. aiemmin arvioitu Kosto ikuisessa kaupungissa, joka sekin pääsee harvinaiseen dekkarilukemistoon). Enkelintekijä on Valan kirjaa vakavampi teos, tietyllä tavalla hyvin ruotsalainen. Vetävä juoni ja kekseliäitä käänteitä. Tämän kanssa meni pitkälle aamuun. Noh, valvovalla vauvalla oli asiassa osansa, joten ajattelin, että voin vaikka lukea.

Mikä sitten tökki sinänsä viihdyttävässä romaanissa? Se kerronta. Se oli paikoitellen kuin suoraan kehnosta nuortenkirjasta. Toteavaa itsestäänselvyyksien kuvausta. Puhkiselitettyjä infodumppidialogeja, joiden aikana toisensa tuntevat ihmiset kertovat toisilleen asioita, jotka jo tietävät.

Mutta jos sen yli pääsee, niin Enkelintekijä on oikein maistuva välipala. Toimii ehkä paremmin jos on jo lukenut Fjällbacka-sarjan aiempia kirjoja, mutta satunnainenkaan lukija ei tipu kyydistä (siitä ainakin infodumppi pitää huolen).