Mari Siliämaa - Napanuoralla

Sain taannoin (kirjailijan ystävällisellä avustuksella) käsiini oranssin ja kovakantisen kirjan, johon tartuin innolla. Suomalaista kanakirjallisuutta ei ole liikaa, ja koska olen jo tovin seurannut uteliaisuudella Marin blogia, tämä oli sillä Ihan Ehdottomasti Luettavien listalla.

Kirjan takaliepeessä kirjailija määrittelee lajityypikseen "ilakoivan chick litin, jonka perusväri on karamellinpunaisen sijasta oranssi elämänmaku".

Luin kirjan jo tovi sitten, mutten ole vielä saanut aikaiseksi kirjoittaa siitä, osin laiskuuttani, osin senkin takia, että kirja jätti loppujen lopuksi melko paljon purtavaa.

Kirjan päähenkilö, minä-kertoja Kirsi on kolmikymppinen kaupunkilainen, kuten kuvaan hyvin sopii. Kirsi on perustanut yhdessä parhaan ystävänsä Paulan kanssa Lurexin, mainonnan haarakonttorin. Elämä on drinkkejä, punkkua ja miehiä. Paulan kanssa puhutaan kaikesta... paitsi Paulan miehestä Jukasta... josta ei puhuta.

Vähitellen Kirsi huomaa Paulassa jotain outoa, ja saa selville, että outouden voi selittää pahemmansortisella vauvakuumeella. Mutta kuten elämässä usein käy, raskaaksi tuleekin se, jolla ei ole minkäänlaisia aikomuksia lisääntyä. Siinä tilanteessa yksi ajattelematon teko on kaapata toisen raskaus.

Kirja koostuu hyvin lyhyistä luvuista, silmäyksistä tapahtumiin, ja on sen takia varsin nopealukuinen. Tai ehkä siksi, että tarina pitää otteessaan. Tarina onkin ennemminkin perheiden, sukujen ja menetyksen tarina, kuin varsinainen kertomus raskaudesta tai raskaudettomuudesta. Jokaisella on omat salaisuutensa, ja navan alle ilmestynyt ihmisenalku pakottaa Kirsinkin vähitellen kääntämään katseen pois omasta navastaan. Tämä ei myöskään ole romanttista viihdettä. Pieni romanssinpoikanen siellä on seassa, mutta se on häivytetty taustalle. Olennaisempia ovat ystävät, työtoverit ja perhe.

Kirja on paikoitellen terävä ja hauska, huomiot mainosmaailmasta on kirjoitettu omista kokemuksista. Kirjailija tietää mistä puhuu. Lisäksi henkilökavalkadi omituisuuksineen on huolella tehty. Minun ei ainakaan tehnyt mieli läimiä ketään kasvoille, ei edes Paulaa, ja sitä voi pitää hyvänä merkkinä kun puhutaan kirjasta, joka julistaa olevansa chick littiä.

Paula lehahtaa huoneeseen kuin poutapilvi. Hän on tullut sisään ulko-ovesta tavallista hiljempaa. Edes kengät eivät ole kopisseet parkettia vasten. Automaattisesti katsahdan, mitkä piikkarit ovat niin vaimeat.

Mutta ei Paulalla ole piikkareita, Paulalla on – herran jumala – voimistelutossut! Oikeat vanhanaikaiset voimistelutossut. Punaiset ja kuminauhaa jalkapöydän ympärillä. Kouluaikaiset painajaiset, joiden pohjassa oli kissankokoisin kirjaimin oma nimi.

Saan ruusunmarjat väärään kurkkuun, kun pidätän kirkaisua.
– Voi kamalaa, minulta silti pääsee.

Paula osaa seurata katsettani. Hän hymyilee niin kuin tv-juontaja ennen kuin alkaa holokaustista kertova dokumentti.

Mutta kuplivan kerroksen alla kirja on oikeastaan ja eritoten melko vakava. Kirsin pitää päästä sopimukseen menneisyytensä haamujen kanssa, ennen kuin hän voi kuvitella olevansa äiti.

Viihdyin kirjan kanssa oikein hyvin. Koska se on kerrottu ensimmäisessä persoonassa, paikoitellen pinnalle pääsi se, jota joku kirjabloggaaja nimitti "kysymystaudiksi". Eli päähenkilö pui tilannetta toistuvien kysymysten muodossa. Mutta eipä tuo suunnattomasti haitannut lukunautintoa. Napanuoralla on kirja, jonka soisi saavan enemmänkin huomiota. Ei mitään höyhenenkevyttä naisviihdettä, vaikka kai sen saa sellaisenakin lukea halutessaan.

Ulkosavolaisblogin ohella kirja on luettu ainakin Kirjasfääri-blogissa ja Kertomus.fi-sivustolla.

  • Elegia
    Kommentti Lähettäjä: Elegia
    02/05/2013 @ 11:15

    Vaikuttaapa mielenkiintoiselta kirjalta, jonka nimen olen kyllä kuullut, mutta olen huolettomasti skipannut muuten koko jutun, koska olen luullut kyseessä olevan joku vauvakuumekirja :D Sellaiset eivät ole minun juttu, koska aihe (vauvat ja äitiys) eivät oikein innosta.

    Mutta tämähän vaikuttaakin ihan erilaiselta - onneksi luin arviosi ja mielikuvani korjaantui. Tämän kirjan voisi laittaa korvan taakse, jos se vaikka jossain vaiheessa osuisi tielleni!

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    02/05/2013 @ 11:21

    Juuh, tämä ei tosiaan ole äitiyskirja sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka äitiyttä tilanteen takia aika lailla pohditaankin. Ja vauvakuumettakin siellä on, mutta lähinnä siinä koomisemmassa muodossaan.

  • Mari Siliämaa
    Kommentti Lähettäjä: Mari Siliämaa
    04/05/2013 @ 19:52

    Iso kiitos ajatuksistasi! Kirja on tehty lukemista varten ja jos sitä ei muuten saa käsiinsä, pitäähän hommassa avustaa.

    Olen iloinen siitä, että mainitsit erikseen, ettei kyseessä ole höyhenenkevyt viihde. Vaikka takakannessa lukee chick lit, olen halunnut kirjoittaa hyvinkin mustaa huumoria, antaa paukkua oikein kunnolla, etenkin yhden sortin tabusta eli siitä, että hyvä ystävyyssuhde voi itse asiassa olla ihan kamala terroristileiri, josta ei niin vain paeta.

    Minäkin tietysti soisin, että saisin lukea kirjasta mahdollisimman paljon palautteita. Itselle on loppujen lopuksi aika mysteeri, mihin kirjaa tartutaan ja mihin ei. Taitaa olla niin, että tuntematon kustantaja ja tuntematon kirjailija on haastava yhdistelmä samoissa kansissa.

    Jatketaan kevättä!

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    08/05/2013 @ 23:23

    Kiitos kirjasta! Sen kanssa meni oikein mukavasti tovi. Toivon minäkin, että saisit pikkuisen enemmän palautetta. Kissa kiitoksella elää ja niin edespäin.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!