Muotopuoli hylsy

Pohdimme toisaalla hylkäyskirjeiden sanamuotoja. Siis niiden sellaisten, joiden olennaisin sisältö on "kiitos mutta ei kiitos". Minulla sellaisia on sähköpostissa tai paperinkeräykseen päätyneenä kahdeksan. Plus yksi lausunnollinen, mutta se ei kuulu tähän. Paria vielä odotan, joskin niiden osalta olen jokseenkin jo luovuttanut. Ovat kadonneet käsikirjoituksia syövään mustaan aukkoon. Sinne rinnakkaistodellisuuteen, jossa siitä olisi tullut menestysromaani. Mutta jossa ulkosavolainen kirjoittaja ei tällä hetkellä ole.

Mitä siis tarkoittaa "ei sovi kustannusohjelmaan"? Tarkoittaako se sitä, että kirja on väärää genreä? Vai ehkä sitä, että se vain osui paikalle väärään aikaan? Yritti tunkea hissiin, jossa oli jo viisi ylipainoista romaanintekelettä.

Jollain tapaa lohduttavampaa olisi, kun olisi edes aavistus siitä, missä meni metsään. Yritinkö kässärillä, joka ei nyt vain mahtunut tähän kahden vuosittaisen tämän genren opuksen julkaisuohjelmaanne? Oliko se yksinkertaisesti surkea? Mitä siinä oli liian vähän? Tai ehkä tekstistä puuttui sitä kuuluisaa kaupallista potentiaalia?

Mihin se asettui akselilla Hyvä, mutta jotain puuttuu --- Polta se ja rupea mieluummin virkkaamaan?

Alunperin pohdinta lähti liikkeelle tästä artikkelista, jossa WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlson kertoo, että WSOY saa joka vuosi noin 1000 käsikirjoitusta. On ymmärrettävää, että kaikille on mahdoton vastata... noh, yhtään mitään yksilöityä. Jos työpäiviä on vuodessa noin 250, niin se tarkoittaa neljää käsiteltävää käsikirjoitusta päivälle. Useimmilla kustantamoilla määrä on pienempi. Mutta niin ovat resurssitkin.

Kirjoittajan kannalta tilanne on kuitenkin hankala. Siinä on aikalailla tyhjän päällä. Hylättyä tekstiä voi työstää eteenpäin, hankkia lisää mielipiteitä. Tai siirtyä johonkin toiseen tekstiin. Ja silti käsikirjoituksen lähettäminen on pitkälti hakuammuntaa. Olisiko se nyt juuri sen sorttinen kuin mitä etsitään?

Taktikointi on vaikeaa. Hyvien nuortendystopioiden parissa puuhailleet ovat saaneet tekstinsä viime aikoina julki todennäköisemmin kuin moni muu. Mutta jos nyt alkaa kirjoittamaan dystopiaa, siinä vaiheessa kun teksti olisi kelvollinen, kustantamot ovat ehkä jo siirtyneet eteenpäin. Toisenlaisesta lajityypistä Carlson otti esimerkiksi 50 Shades of Grey -sarjan innoittamina kustantamoihin saapuneet eroottiset käsikirjoitukset: "Suomalaisetkin päättivät ilmeisesti pysytellä trendin harjalla ja lähettivät paljon genreen sovitettuja käsikirjoituksia, mutta eivät ne oikein toimineet. Tarinat olivat aika vaivaannuttavia, Carlson kertoo."

Hymähdin kommentille itsekseni. Olisi hauska ihan uteliaisuudesta lukea muutama näistä tarjotuista. Sillä käännöskirjallisuutta genressä on. Ja sen perusteella, mitä olen esimerkkilukuja lukenut mm. Sylvia Dayn teoksista, niin vaivaantuminen oli lähellä. Eikä sen takia, että seksi olisi jotenkin pelottavaa.

Joka tapauksessa, teksti kuin teksti, satunnainen kirjoittaja osuu usein vähän hukkaan. Paljon enemmän annetaan anteeksi silloin, kuin kyseessä on etabloitunut kirjailija. (Hrrh tuota ilmaisua.) Sellaisia kirjoja olen elämässäni lukenut, että olen miettinyt, jotta "tää ei olisi ikinä mennyt läpi esikoisseulasta". Joten ei kai siinä auta muu kuin purra hammasta / huulta / jotain muuta sopivaa aluetta, ja kirjoittaa vähän lisää. Väittäväthän ne, että joku voittaa lotossakin.

  • Rooibos
    Kommentti Lähettäjä: Rooibos
    24/05/2013 @ 13:48

    Minä olen aina ajatellut, että se perushylsyn “ei sovi kustannusohjelmaamme” ei tarkoita mitään ja tarkoittaa kaikkea yhtä aikaa. Että se on sivistynyt vastaus, ja hylsy voi johtua mistä tahansa: siitä, että kässäri oli järkyttävän huono; tarina ei kulkenut; aihe oli tylsä; kässäri ei oikeasti sopinut kustantamon linjaan; kässäri oli huonosti kirjoitettu; jne jne jne. Se, mitä se oman kässärin kohdalla tarkoittaa kulloinkin, ei koskaan selviä. Paitsi sitten, kun on kulunut kymmenen vuotta ja katson vanhoja kässäreitä ja ajattelen, että miten ihmeessä olen ilennyt lähettää mitään noin huonoa eteenpäin :D. Se, mitä perushylsyt ovat minulle sanoneet, on se, että “ei kelpaa". Ja sillä on menty sitten eteenpäin… eli purtu sitä huulta tai hammasta tai mihin nyt on ylettänytkin, ja jatkettu. Ja jatketaan edelleen :).

  • tiksu
    Kommentti Lähettäjä: tiksu
    24/05/2013 @ 15:24

    Kiitos tuosta linkistä, mielenkiintoinen juttu.

    Siellä oli taas tämä väite: vastaamme kaikille.

    Mutta kun eivät vastaa.

    Tarkoitan tammikuussa sähköisesti lähettämääni kässäriä. Olisihan siihen tähän mennessä jo vastattu, meinaan jos siihen vastattaisiin … siis tajuan kyllä tuon kiire-jutun. Ei sitä vain kaikkiin ehditä vastaamaan.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    24/05/2013 @ 15:50

    Kyllä niitä hylsyjä saattaa tulla vielä kahdeksan kuukauden jälkeenkin. Jotkut kustantamot lupaavat “vähintään kuudessa", useimmat eivät edes lupaa. Mutta totta on, että se kiinnostunut vastaus tulee ilmeisesti aika nopeasti.

    Minulle nopeimmat ovat vastanneet reilussa viikossa, useimmat noin 2-4kk sisällä. Pari tosiaan antaa odotuttaa itseään, kohta juhlitaan vuosipäivää.

  • Maija Haavisto
    Kommentti Lähettäjä: Maija Haavisto
    24/05/2013 @ 22:32

    Minulla nopeimmat vastaukset ovat tulleet päivässä, hitaimmissa on mennyt reilusti yli vuosi. Muistaakseni kaikki yli vuoden hylkyihinsä tuhranneet ovat sentään pahoitelleet asiaa, jotkut jopa henkilökohtaisissa vastauksissa. Yli 6 kk on vielä ihan tavanomaista, mutta tosiaan jotkut eivät vastaa koskaan.

    En ole tosin vakuuttunut, että kyllä-vastauksia voi juuri kuukauden jälkeen enää tippua, en ainakaan muista sellaisista kuulleeni.

    Pahimmillaan olen odottanut kuusi kuukautta vastausta 100 sanan mittaiseen novelliin (kirjallisuuslehdeltä, ei kustantamolta). Se tuntui jo mauttomalta. Vastaus oli lopulta ei.

    On viime aikoina tuntunut, että kustantamot alkavat varioida perinteistä kaavaa. Joillain kirja ei mahdu, toisilla ei sovellu ja kolmannessa paikassa ei sovi kustannusohjelmaamme. Valitettavasti tahi pahoitellen.

  • Rooibos
    Kommentti Lähettäjä: Rooibos
    26/05/2013 @ 16:47

    Minunkin kokemuksieni mukaan kustantamot vastaavat kyllä aina, siis vähintään sillä perushylsyllä. Siihen vaan menee aikaa. Olen itsekin laittanut viimeisimmän kässärin tammikuussa menemään (viimeisimpiin paikkoihin), eikä vastausta ole vielä kuulunut. En silti usko, etteikö sitä vastausta vielä tulisi - pisin aika, mitä on mennyt kässärin lähettämisestä hylsykirjeen tulemiseen, oli vuosi ja 8 kuukautta. Ainoastaan yhden kustantamon kanssa on käynyt niin, ettei ole tullut hylsyä eikä yhtään mitään muutakaan yhteydenottoa. Lasken sen tosiaan ei-tulleeksi, koska paria vuotta myöhemmin lähettämästäni versiosta samaa kässäriä tuli hylsy ;).

  • Mari Siliämaa
    Kommentti Lähettäjä: Mari Siliämaa
    27/05/2013 @ 18:01

    Minulla taitaa olla edelleen saamatta WSOY:ltä vastaus. Hm. Kirjakin on jo julkaistu, eli sanoisin, että lähettämisestä on about kolme vuotta :)

    Yksi ystäväni sai kerran “hauskan” vastauksen suunnalleen näin: Olen siivonnut kaappejani ja löytänyt käsikirjoituksenne. Kai olette jo ymmärtäneet, että emme julkaise sitä.

    Kun puhutaan kustannussopparin saamisesta, haluaisin nostaa esille (kauhia ku virallisen kuuloista), että ihan kaikki ei vielä ala sopparista. Edessä on aika monta mutkaa nykymarkkinoilla. Yksi on jakelutiet. Kaikki kirjat eivät automaattisesti päädy kustannettuinakaan kauppojen hyllyille (nettiin toki). Kirjan esille pääsy on monimutkainen juttu: vaikka genre/tyyli/taito/mitä se nyt onkaan sopii kustannusohjelmaan, voi olla, että se ei sovi esim. kriitikoille tai bloggaajille tai lukijoille tai kirjastoille tai kirjakaupoille :)

    Kirjan kustantamisessa asiat eivät ole mustavalkoisia, tavallaan. Ne voivat olla myös harmaita, siltä väliltä. Jos (ja kun) sen tervetuloa kirjailijaksemme -kirjeen lopulta saa, kannattaa pohtia tarkkaan, mitä soppari kattaa ja miten kirja etenee maailmalle/maailmalla. (Ja maailmakin tarkoittaa tässä vain Suomea.) Onko siis ratkaisu itselle sopivin, vaikka se olisi myönteinen. Voiko myönteiselle päätökselle edes sanoa ei kiitos? Olisiko se hullunrohkeutta?

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    27/05/2013 @ 20:07

    Niin, tie ei lopu kustannussopimukseen, mutta toisaalta se on se ensimmäinen askel, joka pitää ottaa, että pääsee edes tien päälle. Kai myönteiselle voi sanoa ei kiitos… jos on tarpeeksi varma, että jossain on vielä parempaa tarjolla. Kuinka moni on?

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!