Puhuu lainoin

Sanotaan, että pitäisi kirjoittaa.

Tai että kirjoittaminen on ihanaa ja juttuja vain tulee ja voi kuinka ihanaa kun saa kirjoittaa tarinoita itsestään ulos. Kirjoita kirjoita kirjoita, muuten olet huono ja sitten et ainakaan pääse blokistasi ylitse.

En ole kirjoittanut. Sanaakaan. Viikkoihin. Muutaman lauseen editointia ei lasketa.

Voisi olla sanottavaa, mutta pää ei anna periksi. Sanoja on ihan turha houkutella paperille. Nukun mieluummin silloin kun voin nukkua. Yritän pysyä kouluhommissa perässä. Ja silti taustalla kaikuu se pieni syyttävä ääni: sinusta ei koskaan tule mitään jos et kirjoita, nytheti, olet kuitenkin huonompi kuin muut, joten jätä suosiolla kirjoittamatta. Se on ristiriitainen itsensäkin kanssa.

Kuukausia olen ollut aivan samaa mieltä William Styronin kanssa.

  • Mary von Törne
    Kommentti Lähettäjä: Mary von Törne
    05/04/2013 @ 09:44

    Nohnoh, ei se kirjoittaminen, mutta se editointi, se se vasta piinaa on, mutta pakollista. Jos olen ymmärtänyt oikein, sitäkin sattuu, olet muokkausvaiheessa, tai sitä yrittämässä. Nauti nyt siitä, jos ei kerran uudet ideat vielä vie kaikkea tilaa päästä ja niitä yöuniakin. Hampaat irvessä ja nyrkit taskuissa puristellen….editoimaan siitä!

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    05/04/2013 @ 11:27

    Voi kyllä se on just se kirjoittaminen, joka on yhtä… noh, ei käytetä pahoja sanoja.

  • Päivi
    Kommentti Lähettäjä: Päivi
    05/04/2013 @ 16:14

    Sä oot kirjoittanut viime aikoina niin paljon, että tuo lienee ihan luonnollinen vastareaktio. Ainakin mun näkökulmasta kirjoitit Tulenpunaisen ensimmäisen version tosi nopeasti, itse väsäsin romaanini ensimmäistä versiota puolitoista vuotta.

    On mullakin joskus ollut sellaisia aikoja, että kirjoittaminen tökkii pahasti. Yleensä just sellaisten jaksojen jälkeen, jolloin olen kirjoittanut poikkeuksellisen paljon. Olen sit pitänyt ihan suosilla taukoa, ja ennen pitkää kirjoitusvire on kyllä löytynyt taas. Jos ei deadline uhkaa, en näe syytä, miksi pitäisi kirjoittaa ns. hampaat irvessä.

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    05/04/2013 @ 16:26

    Hani, elät vissiin juuri nyt aika stressaavaa vaihetta elämässäsi muutenkin. Helppo sanoa ja halpoja elämänohjeita, joo, mutta siitä huolimatta: silloin, kun eniten stressaa, kannattaa ottaa iloa pienistä asioista sen, minkä voi, ja jättää isommista tuskista stressaaminen kykynsä mukaan vähemmälle.

    Kyllä se siitä helpottaa - ennemmin tai sen jälkeen. Take it from someone who (thinks he) knows (something about nothing and nothing about some things). ;-)

    Siispä:
    Katsahda vasempaan yläkulmaan, hengähdä syvään, ja vakuuta itsellesi kolmesti: “SYYTÖN, kunnes toisin todistetaan". Toista tarvittaessa päivittäin.

    *

    Ja olen ihan samaa mieltä, se on se kirjoittaminen. Kyllähän sitä nyt editoisi vaikka miten päin (ja varsinkin jonkun toisen tekstiä).

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    05/04/2013 @ 21:34

    Päivi,
    jotenkin spefipiireissä roikkuessa tuo “paljon” on tosi vääristynyt, kun monet kirjoittavat ja julkaisevat koko ajan jotain :P

    Joku,
    Tuota voisi kokeilla. Tosin en tiedä mitä vasemmalla yläkulmalla on sen kanssa tekemistä.

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    06/04/2013 @ 07:25

    Sauras.

  • Kananlihalla
    Kommentti Lähettäjä: Kananlihalla
    07/04/2013 @ 10:34

    Öh, kokemuksen syvä rintaääni on aina masentava. Mutta sanon silti (heitä vaikka kirjalla päähän), että tunne vaihtuu vielä toiseksi. Jos ei iloksi, niin ainakin joksikin muuksi, paremmaksi.

    Pitänee kiittää sinua samalla siitä, että nakkasin olotilasi suoraan näytölle. Minä painin hyvin samanlaisten tuntemusten kanssa. Joten, jaetaan sitten ilokin, kun alkaa taas luistaa.

    W. Styron on oikeassa. Tuokaa minulle vaikka tankkiautollinen editoitavaa, aivan sama. Muuta uuden tuottaminen!

    Kaukohalaus!

  • Kananlihalla
    Kommentti Lähettäjä: Kananlihalla
    07/04/2013 @ 10:35

    Ja tarkoitus oli kirjoittaa, että nakkasiT…

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    08/04/2013 @ 16:38

    Toivottavasti vaihtuu. Alkaa jo tympiä.
    Ei sillä, sain palautetta ja nyt nieleskelen sitä, eikä ole aavistustakaan mistä aloittaisin editoimisen ja onko minulle edes kykyjä moiseen. *huokaus* Tekisi mieli haudata tämäkin pöytälaatikkoon ja unohtaa muutamaksi vuodeksi, kun ei siitä kuitenkaan mitään tule.

    Haleja.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!