Rohkeutta

Pitäisikö joskus kirjoittaa kirjoittamisestakin?

Vaikka siitä, kuinka yritän muuttaa todellisuutta uskomalla ihan hirveästi. Paljon. Noin niin kuin deepak-choprasti ja dr-wayne-dyeristi paljon. Kirjoittaessa ja kirjoittamisen ulkopuolella. Toistaiseksi tulokset ovat olleet jotenkin puolittain riiputettua lihaa.

Vaaleanpunainen tuli joulun alla takaisin eräästä kustantamosta paksussa kirjakuoressa. Teki mieleni todeta, että olisitte nyt laittaneet sen silppuriin, kyllä minä jo tiedän mitä siinä lukee. Mukana oli katkeransuloinen kirje. Oli se luettu, oli sen hyviä ja huonoja puolia jopa kommentoitu. Se "niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana" oli vain niin... Seitsemän oikein, mutta toissaviikon rivillä. Osaan kirjeen melkein ulkoa. En tiedä onko moinen terveellistä.

Tulenpunainen ylitti 50K sanaa. Se venyy ja venyy ja venyy. Nyt siellä on punaista hiekkaa ja kuusikulmaisia katukiviä. Perhana. Ei tästä tule koskaan valmista. Ei, vaikka joskus erehdynkin niin kuvittelemaan.

dreams

Pitäisi kirjoittaa novelleja. Pitäisi, mutta kun ideat antavat odottaa itseään. Ovat palasina siellä täällä. Tekstinalkuina, jotka toimivat mutta jumahtavat sitten täysin siinä vaiheessa kun ollaan sohvalla. Sanoina, joilla on jostain syystä väri. Ei mitään mihin tarttua, eikä etenkään rohkeutta.

Prkl. Ehkä mä vain luen Rock Chicks'in tekijän toista kirjaa, jossa siinäkin tuntuu olevan kolme naista ja kasarirockia.

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    13/01/2013 @ 08:16

    “niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana”

    No on se hemmetisti parempi kuin yksi tai kaksi oikein kerran kolmessa viikossa!

    Tulenpunainen: tulee siitä! Seitsemän oikein ensi viikon rivillä.

    “ideat palasina, sanoina, joilla on väri”

    Raapaleita? Ei nyt ehkä á la Suntila, mutta jotain siihen suuntaan, omaksi vapahdukseksi.

    Rohkeutta!

  • Zapiska
    Kommentti Lähettäjä: Zapiska
    13/01/2013 @ 12:55

    Kaksi on tärkeää asiaa; usko tulevaan ja stressin välttäminen.

  • Rooibos
    Kommentti Lähettäjä: Rooibos
    13/01/2013 @ 12:56

    Tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä. Tuntuu olevan hylsykausi. Vähän niin kuin syksyllä sienikausi. Koita repiä riemua siitä, että on palautetta ja on luettu kunnolla - vaikka kyllähän minä tiedän, ettei se aina kovin paljon riemastuta. Minä en ole edelleenkään lukenut uudenvuodenhylsyäni kuin yhden kerran, silloin kun se meili tuli. Tässä kohtaa meillä on siis päinvastaiset kuviot :). Mutta ei voi minkään, tuli hylsyjä tai ei: eespäin lumessa, mummot ;), eikö?

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    13/01/2013 @ 13:59

    Joku,
    joo, raapaleet voisivat autta, mutta ehkä ei kuitenkaan ihan suntilamaisella tahdilla.

    Zapiska,
    stressi nyt on ihan kirjoituselämän ulkopuolinen asia, sitä harrastetaan sitten tässä keväällä ja kesällä gradun muodossa.

    Rooibos,
    Joo, en mä sinänsä ole tappavan pettynyt, tiedän ja tunnistan kirjeen hyvätkin puolet. Mutta nääh. Ei siinä muutakaan voi kuin edespäin siellä lumessa (täälläkin muuten on lunta tänään, kerrottakoon knoppitietona)

  • Helmi-Maaria Pisara
    Kommentti Lähettäjä: Helmi-Maaria Pisara
    16/01/2013 @ 21:52

    Heih, onnea! Siis sen takia, ettet saanut suoraa hylsyä. On erittäin hienoa, että sinulle on laitettu palautetta, vaikka se katkeransuloiselta tuntuukin. Toivottavasti olet jo tointunut ja saanut lisää tulta siipien alle ;)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    17/01/2013 @ 09:36

    Heh, tulta on vähän liikaakin, tosin lähinnä paperilla. Täällä on vain kylmä.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!