Ronni Cooper - Manhattan

Joku ehkä muistaa, että pidin kovin Rock Chicksista?

Halusin ehdottomasti lukea kirjailijan seuraavankin kirjan, ja kun tuo e-kirjanlukija toi sen niin helposti käsiini, tartuin hommaan hartaudella.

Kun on ensimmäisen kirjan lukenut, tätä ei voi kirjoittaa vertaamatta siihen. Sen verran samanlainen on jo lähtöasetelma: päähenkilöinä kolme nuorta naista, seksiä, huumeita, pahuudenpesiä ja kasarirockia.

Juoni on yllättävän hankala tiivistää mihinkään fiksuun esittelyyn, mutta kokeillaan.
Raine kasvaa Brooklynissa, poliisipäällikön tyttärenä, pinnalta katsoen ydinperheessä. Mei-Lin varttuu Shanghain lähettyvillä maaseudulla ja päätyy viisitoistakesäisenä ilotaloon ensin Shanghaissa ja sitten New Yorkissa. Stevie on yksinhuoltajaäidin tytär, joka haluaa vain laulaa ja osaa laulaa, jopa sen verran, että paikallinen levytyssopimusta haisteleva tyttöbändi haluaa hänet riveihinsä.

Nuorten naisten tiet yhdistyvät New Yorkin yökerhossa, jossa jokainen hautoo kostoa, piilottelee salaisuuksia ja kaipaa menestystä. Se tulee eteen, mutta menestyksellä on myös hintansa.

Ronni Cooper - Manhattan

Tässä, kuten genren kirjoissa usein, on selkeää intertekstuaalisuutta Rock Chicksin kanssa. Kaikki tapahtuu samassa maailmassa. Itse asiassa Stavien bändi esiintyy samalla keikalla kuin Rock Chiksin bändi Steel Spikes, ja aiemman kirjan Suurella Pahalla Antagonistillakin on osansa juonessa. (Dee, kyllä, myös Coco vilahtaa mukana.)

Manhattan ei ole varsinaisesti kasvutarina. Se on selviytymistarina, jossa ei ole juuri mitään kaunista. Julmuutta, rikollisuutta, huumeita, huoria, ihmiskauppaa. Siitäkin huolimatta tarina onnistuu olemaan paikoitellen ääneennaurettavan hauska. Dialogi on terävää, juuri sellaista kuin chick litissä pitää ollakin.

Tämän kirjan heikkoudet sijaitsivat alkupuoliskossa. Tarina pääsi vauhtiin hitaasti, ja vaikka pohjustuksella olikin tarkoituksensa, en vielä puolessavälissä kirjaa ollut ollenkaan varma, pidänkö opuksesta. Sitten kun se pääsi vauhtiin, tarina vyöryi alan kuin lumi Alppien huipuilta. Oli niitä hetkiä, joina muistin, miksi pidän Cooperista. Luoja, satunnaisesti ajattelin, että "voi kun osaisin uskaltaisin kirjoittaa chick litiä juuri näin." Ilman tabuja, kiskoen huumorin sieltä missä se kovimmin sattuu.

Päähenkilöihin en ihan varauksetta ihastunut. Ne olivat samaistuttavia ja sympaattisia... liiankin sympaattisia. Tyylilaji olisi kaivannut vähän enemmän särmää ja silkkaa liioittelua päähenkilöihin. Sivurooleihin Cooper sen sijaan oli luonut kokonaisen eläintarhallisen mitä ihmeellisempiä sekopäitä, jotka meinasivat varastaa shown paikoitellen.

‘I’m a photographer. They’re models.’

Ah, good explanation. Although she had no idea why that revelation pleased her. This guy was nothing to her. It wouldn’t matter if he was screwing the whole of Tribeca. OK, so she was a bit stumped for words now. Come on, God, a smart reply. Just one. Gimme something to make up for earlier and we’ll call it quits.

‘Cool.’

Mother of frigging God! Cool? Buddhism was looking better by the minute.

She wondered if he was telling her the truth or just spinning her a line. There had been a couple of ‘photographers’ in here before, giving her the chat about how they’d love to photograph her and telling her that they could see real potential. Yeah, right. Maybe she had the height for it, but that’s where the model comparisons began and ended. What those jerks really meant was that if she took her clothes off they might be able to get her a couple of pages in a porno mag. They soon got the message when their pizza was accidentally dropped on the erections they tried to conceal under the tables.

Shay swallowed his first bite and washed it down with some water. Nice hands. Soft. Clean. Do not stare. Do not stare. Oh shit, she was staring.

He didn’t seem to mind.

‘Listen, I know I don’t know anything about you and I could be some kind of mass murderer…’

‘A mass-murdering photographer?’

‘Yep. There’s one of those in Hill Street Blues every week.’

Kyllä, tämä oli ehdottomasti niiden muutaman sijoitetun euron arvoinen, vaikkei vielä ihan päässytkään Rock Chicksien rinnalle minun listallani.

  • Dee
    Kommentti Lähettäjä: Dee
    19/01/2013 @ 14:17

    Jessus, Calendula, juuri kun olin päässyt Cocosta yli!

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    19/01/2013 @ 23:20

    Et saa mitään helpolla!

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!