Stras

Strasbourg.

Kaupunki rajalla, kahden vallan repimä, joen puolelta toiselle.
Kaupunki johon palaan aina kuin kotiin.

Eikä vain kuin. Kotiin.

Valehtelisin jos väittäisin, että ensirakkauteni Ranskassa, mutta silti yksi suurimmista.

Niin minä olen tätä kaupunkia itsestäni ulos kirjoittanut. Kirjoittanut kanaalia, rottia siltojen alla, joutsenia joen rannassa. Väistämisiä polkupyörien alta. Ristihirsiä jotka pitävät pystyssä taloja, rikkaiden rinteitä, raitiovaunua jonka kilahduksen osaa unissaankin. Stubit, schlossit ja flammenkuechet, jotka tunnistaa hetkessä tuoksusta. Paksun aksentin ja auringonkilon katedraalin seinillä. Teehuoneet ja tunnelisillat Petite Francessa, joka pittoreskiudestaan huolimatta on saanut nimensä sukupuolitaudilta. Siitä muutaman askeleen päässä maailman vanhimman ammatin naiset odottamassa.

Niin minä tätä kaupunkia vielä itsestäni ulos kirjoitan.

Ei vielä palautetta
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!