Suunnitelmoija kohtaa unelmoijan

Lupasin itselleni, että saan hieman metakirjoittaa, jos sen päälle kirjoitan hetken oikeasti. Mikäli lapsi suo. Tirppana on tuossa vedellyt kohta kolme tuntia päiväunia (jeps, kello on puoli yhdeksän illalla, sillä on yhtä hämärä päivärytmi kuin minulla). Joten yöunille saaminen voi olla haastavaa.

Mutta siis, Katri Alatalon bloggaus suunnittelustrategioista sai minut miettimään omaa suunnitelmallisuuttani. Tai oikeammin sen puutetta. Olen kirjoittaessa monilta osin Katrin vastakohta... tai siltä ainakin tuntui tekstiä lukiessa. Kuinka minä oikeastaan kirjoitan?

Olen kirjoittanut kaksi sanamäärältään melko lyhyehköä romaanikässäriä hyvin pitkälti vain fiiliksen mukaan. Suunnitelmat ovat mahtuneet vihreän muistikirjani pikkusivuille, joilta niitä saa aina plärätä esiin ja miettiä, että "muistaakseni mulla oli tästä aiheesta jokin ohimenevä ajatus, vai oliko?" Tuon vihreän muistikirjan manttelinperijä on hyvin samannäköinen, mutta oranssi.

Molempien kässäreiden taustalla on kuitenkin jo lyhyempää tekstiä. Kaksikin novellia (per kässäri), joista olen sitten perusidean ja hahmoluonnosten lisäksi tuonut kässäreihin ihan silkkaa tekstiä. Novellikirjoittaminen toimii minulla ensisijassa hahmoluonnostarkoituksessa. En osaa tehdä pitkäjänteisiä suunnitelmia, vaan haluan idean päälle päästä "kirjoittamaan suoraan". Novelli, jos sen kirjoittaa vain "huvikseen", on mitaltaan sellainen, että sen voi naputella ilman kummallisempaa suunnitelmallisuutta ja antaa vain tekstin viedä. Katsella mihin se johtaa, ja jos johtaa umpikujaan, niin ei haittaa. Se on todennäköisesti kuitenkin täyttänyt tarkoituksensa.

père lachaise
Se unelmoijampi kirjoittaja kirjoittaa Père-Lachaisella

Novellien ohella kehitän päässäni tarinalle jonkinlaisen kehyksen. Haluan tietää, mistä lähden ja mihin olen menossa. Saara Henriksson sanoo kirjoittavansa "teema edellä", eli lähtevänsä liikkeelle tarinan teemasta. Minulle teema selkiää vasta tarinan kasvaessa, usein vasta sitten, kun homma alkaa olla valmis. Minä kirjoitan selkeästi "henkilöt edellä". Henkilöiden pitää olla tarkasti tiedossa tai jutusta ei tule mitään. Siinä, missä muutamilla (fantasia)kirjoittajilla on harrastuksena luoda maailmoja, minä yleensä tiedän henkilöideni elämänhistoriasta kaiken mahdollisen ja vähän enemmänkin. Miljöö ja juoni jäävät (valitettavasti?) kakkoseksi.

Yleensä tekstiä on siis jo kasassa useampi tuhat sanaa ennen kuin aloitan varsinaisen kirjoittamisen. Sen vaiheen, jossa teen Scriveneriin uuden tiedoston, siirrän novellit ja muut mahdolliset pohdinnat sinne materiaaliksi. Scrivenerissä on mahdollista luoda "fileja", ikäänkuin välilehtiä, joilla voi organisoida tekstimassaa. Luon yhden filen pohdinnoille ja muistiinpanoille. Toisen rakenneluonnokselle, joka tosin yleensä on hatarahko. Ja, kun henkilöt edellä kirjoitan, yhden filen kullekin näkökulmahenkilölle ja yhden muille henkilöille. Näihin kirjoitan pätkiä muistiin, jos jokin kohtaus hyökkää varoittamatta kimppuun.

Tästä pisteestä eteenpäin Vaaleanpunainen ja Tulenpunainen erosivat toisistaan. Vaaleanpunaiselle tein suoraan välilehdet kullekin luvulle ja nimesin ne. Tiesin niin selkeästi, mitä milloinkin tapahtuu, että kirjoitin luvun sieltä, toisen täältä. Paikkasin aukot siihen päälle lopuksi. Toki niitä sitten vielä siirreltiin, mutta noin pääosin suunnitelma oli selkeänä mielessä.

Tulenpunaista kirjoitin alusta loppuun (poislukien ne kimppuun hyökänneet kohtaukset). Yritin tehdä runkoa, ja totesin että ei. Se ei suostunut suunniteltavaksi. Siinä vaiheessa kun alunperin ajattelin ajattelin tulleeni loppuun, tajusin että "eihän tää toimikaan näin" ja kirjoitin kolmanneksen lisää.

Alkutekijöisään oleva Laventelinsininen ei suostu suunnitelmoitumaan senkään vertaa. Eikä novelleiksi. Tosin tunnen henkilöni jo. Kipuan kohtaus kerrallaan eteenpäin. Hitaasti kuin rampa maratonjuoksija. Ja jokaisen kohdalla joudun kysymään itseltäni, että mites tämä nyt mihinkään liittyy. Jopa juoni on niin hakusessa, että suuret käänteetkin ovat vielä löytymättä. Mutta ehkä se joskus kässäriksi muuntuu ja punainen lankakin löytyy.

Mutta nyt lähden kylvettämään Tirppanan, joka heräsi iltauniltaan, ja miettimään mitä polttaisin. Sen kuuluisi olla yksi niitä vielä hämärän varjoissa olevia käänteitä Laventelinsinisessä... Ja sitten yritän kirjoittaa sen.

  • Saara Henriksson
    Kommentti Lähettäjä: Saara Henriksson
    05/11/2013 @ 22:17

    Hyvä aihe, suunnittelu, ja kiinnostavaa kuulla mitkä elementit eri kirjoittajille selkeytyvät ensiksi. En suosittele teema edellä kirjoittamista kenellekään, se on raskasta kun teema pitää välillä unohtaa että saa muut palaset sillä toimimaan, ja sitten sen pitäisi nousta sieltä kuitenkin…

  • Päivi
    Kommentti Lähettäjä: Päivi
    06/11/2013 @ 14:43

    Mielenkiintoinen aihe. Meillä on yhteistä ainakin novelli(e)n käyttö romaanin taustalla ja henkilövetoisuus. Itse en tosin ole kirjoittanut novelleja hahmoluonnostarkoituksessa romaania varten. Minulle on käynyt niin päin, että novellin jo valmistuttua tulee mieleen, mitä kaikkea samoille henkilöille voisi tapahtua novellin jälkeen (ja myös ennen novellia), ja sitten huomaan, että tässähän on aineksia romaanimittaiseen tekstiin.

    Kirjoitan parhaillaan toista romaanikässäriä, ja suunnittelin sitä ennen varsinaisen kirjoittamisen aloittamista huomattavasti pidempään kuin ensimmäistä. No, tämän kohdalla tiesin kirjoittavani romaanin jo yhden novellin jälkeen, ensimmäinen kässärihän perustuu kolmeen novelliin. Olen kuitenkin huomannut omassa kirjoittamisessani sen, että henkilöitä ei kannata suunnitella liian tarkkaan etukäteen, koska ne joka tapauksessa muuttuvat ja kehittyvät kirjoitusprosessin myötä.

  • Katri
    Kommentti Lähettäjä: Katri
    06/11/2013 @ 17:58

    Unelmoiminen kuulostaa jotenkin paljon mielenkiintoisemmalta kuin kuivakka suunnittelu. :) Olen muuten kuullut yhdellä kirjoituskurssilla sellaisen ohjeen, että kirjoittaminen vaatii sekä tietoista että tiedostamatonta toimintaa. Eli sellaista teknistä, tietoista työntekoa ja harkintaa vs. täysin intuitioon perustuvaa, fiilispohjalta tekemistä. Molempia tarvitaan, mutta missä suhteessa, riippuu täysin kirjoittajasta ja tarinasta.

    Kiinnostavaa tuo novellien käyttäminen romaanin taustalla!

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    07/11/2013 @ 21:49

    Toisaalta olisi kiva osata suunnitella vähän paremmin. Tai ei se ehkä ole kiinni osaamisesta, vaan silkasta viitsimisestä. Laiska mikä laiska ;)

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!