Tasalukuja ja tilkkutäkkejä

Katsokaa mitä bannerissa lukee.
"Kirjoittaminen, mikä ihana tekosyy vältellä tiskaamista."

Eilen ei auttanut edes se. Pakko tiskata. Lupasin. Siitäkin huolimatta, että otin ja löysin jalkani alle yhden niistä lukemattomista umpijäisistä lätäköistä. Eli olkavarsi ja polvi ovat tukossa.

Ja menee jaaritteluksi, joka kuuluisi tuonne toisen blogin puolelle. Jaariteltakoon sitten, jokainen saa päättää itse lukeeko.

Tulenpunaisessa on hassuja tasalukuja. Tai ainakin melkein. 22 lukua. Puuttuu 10 sanaa, että olisi 55 555 sanaa. Mutta tasan 419 000 merkkiä. Jos ajatellaan, että siinä on melkein puoli miljoonaa merkkiä, kuinka monta kertaa olenkaan painanut näppäimistöä? Kun mukaan lasketaan välilyönnit ja kaikki mahdolliset poistamiset ja korjaamiset.

Huimaa.

Eilisiltana myös katsoin tekstiä vähän eteenpäin. Jaoin loppupuolen tapahtumia lukuihin. En vieläkään ole varma siitä, mikä on lopullinen määrä. Tajusin, että olen koostanut tätä tekstiä melkolailla eri tavalla kuin Vaaleanpunaista. Sitä minä kirjoitin ihan selkeästi tilkkutäkkimenetelmällä. Tiesin montako lukua, mitä tapahtuu missäkin. Ne oli jaettu jo valmiiksi. Jos jokin kohta tökkäsi, hyppäsin seuraavaan lukuun ja palasin myöhemmin takaisin. Se teksti on loppujen lopuksi rakenteeltaan aika suoraviivainen. Kaksi näkökulmahenkilöä, kummallakin omat lukunsa. Melko selkeä kerronta, ei paljoakaan päällekkäisiä aikatasoja. Jokainen luku on jollakin tapaa oma pakettinsa, joten kun uudelleenkirjoittamisen uudelleenkirjoittamiskierroksella pistin kolmanneksen... uusiksi, lukuja oli helppo siirrellä paikasta toiseen.

tilkkutyökirja

Tulenpunaista on ollut pakko kirjoittaa alusta loppuun, kulkematta lähtöruudun kautta. Se ei antaudu muuten. Neljä näkökulmahenkilöä, vaihtuvat toisinaan – useinkin – kesken luvun. Ruojat ovat milloin missäkin. Pohjoisessa, etelässä, metsässä, kaupungissa. Olen minä muutamaan kertaan miettinyt, että mikä kumma saa ihmisen ryhtymään puuhaan, jonka langat sojottavat joka suuntaan? Varsinkin kun tietää, että mahdollisuus siirtää tämä pois pöytälaatikosta ihmisten luettavaksi on sen lottovoiton suuruusluokkaa...

Kirjoittaminen on vielä suurempaa hulluutta kuin tiskaaminen.

Vähintäänkin koheloksi tunsin itseni silloin, kun yritin selvittää itselleni oman tekstini nimistön etymologiaa. Siellä on paikannimi, joka vain tuli jostain. Eikä suostu vaihtumaan.

Mutta niin, älkää luulko, että hylkäsin tilkkutäkkini kokonaan. Tiedoston muistiinpano-osiossa on enemmän kuin paljon yksittäisiä kirjoitettuja kohtauksia, joita sitten liimailen niille kuuluviin paikkoihin. Loppuratkaisusta on menossa jo neljäs versio, katsotaan kuinka monta vielä syntyy.

- - -

Ainiinjoo, vähän asian vierestä. Tekstin kanssa kieriskelemisen ohessa olen saanut käskeä kirjailijaa etsimään musiikkia ja lempilainauksiaan. Sen päälle leikin videoeditorilla viikonloppuna. Tuloksena kirjatraileri hienosta kirjasta, jota uskaltaa mainostaa. Lisätietoa Linnunpainosta Saaran blogissa.

- - -
[tilkkukirjan kuva: Smallest Forest, CC by-nc 2.0]

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    18/01/2013 @ 12:36

    Ajattelin ensin, että onpa pitkiä sanoja, mutta sitten totesin, että ei, suomi vain on sellaista. :-)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    18/01/2013 @ 14:04

    uudelleenkirjoittamiskierroksella
    33 kirjainta.
    Sellaista se suomi on.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!