TTT - suositeltavia ranskalaisia

Luin loppuun kirjan, jonka sulattelemisessa menee hetki. Joten annan sen hautua, että tiedän mitä sanoa, ja listaan vaihteen vuoksi ranskalaista kirjallisuutta. Luru listasi taannoin bestsellereitä, ja tekstin kommenttilaatikossa totesin lukevani hävettävän vähän ranskaksi. Syy on todennäköisesti siinä, että nyt on riittänyt luettavaa myös suomeksi ja englanniksi. Luen mielelläni kirjat alkukielellä, jos se vain taipuu, ja siksi olen vältellyt englanninkielisten kirjojen ranskannoksia. Suomalaisista kirjoista puhumattakaan! Joskin joudun tunnustamaan, että kirjahyllyssä on yksi ranskankielinen Paasilinna...

Mutta niin, olen minä vuosien varrella ennättänyt lukea tällä mongerruksellakin. Listaan muutaman suosituksen, katsotaan tuleeko kymmentä. Montakaan ei ole taidettu suomentaa, mutta noh. Opetelkaa ranskaa, désolée.

1. Eric Ollivier - L'arrière-saison
Tämä on hyvänmielenkirja sitä parasta laatua. Kolme iäkästä sisarusta, yksi leski, yksi eronnut ja kolmas ikisinkku, muuttavat Normandiaan vanhaan sukutaloon asumaan yhdessä. Siellä he hiljakseen alkavat elää vanhojen aikojen tahtiin. Kuitenkaan luopumatta ihan kaikista nykyajan kotkotuksista. Tämä ei ole ääneennaurettavan hauska, mutta hymyilyttää koko ajan.

2. Eric-Emmanuel Schmitt - Ulysse from Bagdad
Bagdadin Odysseia on nimeään myöten inspiroitunut kreikkalaisklassikosta. Päähenkilö, nuori Saad, kokee niin haaksirikot, seireenit kuin kykloopitkin, reaalimaailmaan siirrettyinä. Kyseessä on siis tarina pakolaisuudesta, Irakista pakenemisesta, laittomasta Eurooppaan tulemisesta ja kaikesta siitä mitä se tuo mukanaan. Schmitt on saanut poimittua raskaasta aiheesta esiin tragikoomisuuden, joten kirjasta jää optimistinen, ihmisyyteen uskova jälkimaku.

3. Marie-Monique Robin - Le monde selon Monsanto
(The World According to Monsanto) Jos edellinen nosti uskoa ihmisyyteen, tämä tietokirja hankaa sen pois. Robin käytti vuosia tutkien Monsantoa, geenimuuntelua, valheita ja ihmisten terveyden tuhoamista. Teki aiheesta kirjan ja siinä sivussa dokumentin. Jokaisen pitäisi tutustua jompaankumpaan. Jokaisen.

4. Alexandre Dumas - Monte Criston kreivi
Etkö ole lukenut Monte Criston kreiviä? Lue se. Nyt, heti, välittömästi. On ehkä yksi lempikirjojani kautta aikojen. Luen harvoin kirjoja uudestaan, mutta tämän olen lukenut useaan kertaan, seikkailu vain on niin käsittämättömän kiehtova. Seuraavaksi sitten se Kolme muskettisoturia, joka jo odottaa e-lukijahärpäkkeessä.

5. J.M.G. Le Clézio - Mondo et autres histoires
Tämä tuli vastaan ensi kerran opiskeluaikoina Jyväskylässä, pakkolukemistona. On avautunut ihmeen paljon paremmin sittemmin, kun osaa kieltä kunnolla. Nobel-voittajan novellikokoelma on kummaa. Silkkaa kummaa. Sellaista, että lukiessa joutui miettimään, mitä ihmistä vahvempia aineita sitä kirjoittaessa oli käytetty. Wikipedian mukaan suunnilleen tämän kokoelman julkaisemisen (1978) jälkeen Le Clézio vaihtoi tyyliään radikaalisti, realistisempaan. Joitain on suomennettukin.

6. Samuel Beckett - Godot – huomenna hän tulee
Menköön tämäkin nyt ranskalaiseksi, vaikka kirjailija olikin irlantilainen. Ja myöskin nobelisti. En attendant Godot julkaistiin kuitenkin alunperin ranskaksi (huimia tuollaiset ihmiset, jotka kykenevät kirjoittamaan usealla kielellä). Godot lienee näytelmänä ei-tapahdu-mitään -taiteen esi-isä. Esim. Pussikaljaromaani on paljosta velkaa Beckettille.

Jahas. Kuusi. Olkoon tälläinen sopiva puolitusinainen luku. Lisään jos tulee jotain muuta yllättäen mieleen.