Agatha Christie - And Then There Were None (Eikä yksikään pelastunut)

Toisaalla puhuttiin Agatha Christiesta ja pienistä neekeripojista. Totesin, että olen lukenut kirjan joskus viisitoista vuotta sitten, mutta murhaajasta ei ole enää aavistustakaan.

Hyvä niin. Luin uudestaan. Kaivoin käsiini e-kirjan otsikon mukaisesti nimettynä, ja heti ensisivuilla jouduin kysymään siellä toisaalla, jotta pettääkö muistini vai olenko ihan pihalla. Tapahtumapaikkana oli Indian Island ja pöydältä katosi yksi kerrallaan kymmenen pientä intiaanipoikaa. Ja minä kun olin ollut ihan varma, että aiemmin lukemassani oli neekeripoikapatsaita.

Noh, selvisi sekin. Amerikkalaisissa painoksissa on suunnilleen alusta alkaen ollut intiaaneja. Jos tarinan perusidea sattuu jollekulle olemaan vielä tuntematon, niin kerrottakoon, että salaperäinen miljonääri kutsuu eristyksissä olevalle saarelle kymmenen hyvin erilaista ihmistä "viettämään lomaa". Ensimmäisenä iltana kymmenikkö huomaa olevansa keskenään ja että jokaista syytetään murhasta, josta ei ole koskaan tullut tuomiota. Yksi kerrallaan kukin seurueesta saa surmansa, vanhan lastenlorun kuolemia mukaellen. Makaaberi lastenloru on se. Kuten jo kirjan nimi kertoo, kyse ei ole siitä pelastuuko joku. Vaan siitä, kuka kymmenestä oikein on murhaaja ja kuinka.

Agathe Christie - And then there were none
Agathe Christie - And Then There Were None
Alkup. julkaisija: the Collins Crime Club, 1939

Kirja oli nopeasti luettu. E-kirjaversiossa oli ainoastaan noin 115 sivua, ja dekkarikuningatar handlaa homman. Lukija pysyy jännityksessä loppuun saakka ja sivuja kääntelee melkein huomaamattaan, vaikka pitäisi jo nukkua. Kyllähän tämä on ns. suljetun huoneen mysteerin klassikoita. Ymmärrän oivasti, miksi tämä on klassikkostatuksensa ansainnut, vaikka jotenkin en saanutkaan tästä irti ihan niin paljon kuin kuin odotin. Tarina on hieno, mutta kirjalliset ansiot jäävät melko vaatimattomiksi. Toisaalta, ei kai Christieta luetakaan varsinaisen korkeakirjallisuuden tai kielellisen taituruuden hingussa.

Kohta pitää lukea jokin muukin Christie. Jokin Miss Marple luulen. Niissä on kiva tunnelma.

  • Annami
    Kommentti Lähettäjä: Annami
    23/03/2014 @ 00:37

    Pääasiassa olen tykännyt eniten niistä Christieistä, joissa on päähenkilönä joko neiti Marple tai Hercule Poirot, mutta Eikä yksikään pelastunut on poikkeus. Kirjan lukemisesta on aikaa ja taisin jopa spoilaantua murhaajasta, koska näin viimeisen sivun lopun (en kyllä ihan muista, miksi viimeiselle sivulle katsoin), mutta silti pidin kirjasta. Pitäisi ehkä joskus lukea uudelleen, vaikka minulla on vielä joitakin hentoja muistikuvia siitä, miten juoni kehittyi.

  • Elegia
    Kommentti Lähettäjä: Elegia
    24/03/2014 @ 10:45

    Tämä on kyllä siitä jännä kirja, että vaikka olen sen itsekin lukenut (muutamankin kerran), niin aina se murhaaja unohtuu. En muista kuinka kauan edellisestä lukukerrastani on, mutta muistan vain juonen kehyksen ja miljöön, mutta en paljon muuta.

    En ole kovin paljon Christieltä kirjoja lukenut. Jotain yksittäisiä vain esim. Kuolema Niilillä.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    24/03/2014 @ 15:44

    Ehkä kirjassa on jokin taika, joka saa lukijan unohtamaan. Varsin spekulatiivinen opus.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!