Blogistanian kesälukumaraton

Jahas, kaikkeen sitä taas pitää yllätyshullun lähteä mukaan. Mutta kun tiistaina kirjoitin ja tänään lähettelen gradupostia, niin huomenna voinee lukea. Tai oikeastaan taidan aloittaa 24 tunnin maratonini tänä iltana jo. Huomenissa lapsi on hoidossa, joten minä voin vaikka ostaa croissantin... ja lukea.

Suunnitelmiin kuuluu ainakin Me tarvitaan uudet nimet -kirjan lukeminen loppuun (ahmaisin ekan puoliskon yhden illan aikana! Se on paljon minulle se.) Samoin jatkan varmaan Veren kirjojen parissa, olen jossain viidennessä osassa menossa.

Maratonlogo tällä kertaa ruumiin itsensä askartelema.

Päivitän tätä postausta ehtiessäni. Pariin otteeseen ainakin. Ja tosiaan, Anna minun lukea enemmän -blogista voi tiirata keitä kaikkia muita maratoonareita on mukana.

21h24: Mikäli Twitteriin on luottaminen, aloitin lukumaratonini klo 20:28. Ensimmäisenä urakkana oli saattaa loppuun Me tarvitaan uudet nimet. Nyt on luettu. Plakkarissa 126 sivua. Kirja on hieno, hyvin kirjoitettu, ja käsittämättömän ahdistava. Sanon varmaan useampiakin sanoja lähipäivinä, kunhan saan ajatuksia oikenemaan.

Lasissa on rommia, joskaan ei Trois Rivières -sorttia. Ja aurinkovarjo on vain rekvisiittaa.

23h01: Ajattelin, että olisin selannut e-kirjanlukijaani, mutta sitten kutsuivatkin Todensanat.

Kärpäsistä härkänen

184 sanaa? Jos kuitenkin sivuja. Olen kirjoittanut viime päivinä, lapsus suotakoon anteeksi uniselle.

23h47: Sänkykirjana vielä Mauri Kunnaksen Koiramäen talvi.

9h11: Uusi päivä miltei valkenee. Harmaudessa on hyvä olla sisällä.

11h01: Nyt vaivaa Goethe. Tein erheen, ja menin lukemaan Kyösti Salovaaran kritiikkiä kirjallisuuslehdestä, joka on laajalti liian älyllinen minulle. (Jopa Särön kanssa mennään toisinaan aavistuksen verran liian korkeakulttuurisiksi ulkosavolaiselle).
Vaan korvamadoksi jäivät säkeet.
”Paras viinitarha se taivaan alla,
missä köynnös ois sidottu makkaralla.”

13h28: Vaaleanpunaista vampyyriromantiikkaa ja kalakeittoa.

Nice girls don't date dead men - Molly Harper

16h37: Päiväuni hyökkäsi kimppuuni varoittamatta. Koetin taistella vastaan, mutta juuri kun olin etsimässä tikariani yöpöydän laatikosta, se paljasti terävät kulmahampaansa ja —
Noh ok, en edes taistellut vastaan. Nukkuminen on kivaa. Sitä paitsi uneksin kirjastosta. Nyt maitorahkaa ja hieman lisää vaaleanpunaisia vampyyreja ennen kuin pitää lähteä hakemaan lapsi kotiin.

20h28: Nonnih, luettu on vuorokauden ympäri. 482 sivua, joka minun yleisellä lukumalttamisellani on varsin kelvollinen tulos. Ilta jatkuu vielä vaaleanpunaisten vampyyrien parissa, tää kirja onkin parempi kuin odotin. Lapsikin koetti hampaitaan siihen.

Ei vielä palautetta
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!