Erkki Kauhanen - Segrfellin unikuningas

Segrfellin unikuningas lipui vastaani kesällä Finnconin fantasiakirppiksellä, ja nyt sitten kirjan ollessa tämän vuoden Kuvastaja-palkinnon lyhytlistalla, motivoiduin viimeinkin valitsemaan sen luettavaksi kirjapinostani. Pohdin pitkään, minkä verran juonesta voi paljastaa spoilaamatta, mutta kerrotaan nyt jotakin. Kirjan olennaisimpia osia eivät ole yllätykset, vaan jokin aivan muu.

Segrfellin valtakunnan kuningas kuolee odottamatta. Aatelissuvut odottavat jännityksellä, kenet Vanhat seuraavaksi kuninkaaksi valitsevat. Valinta kohdistuu kuitenkin varsin tuntemattoman suvun nuoreen jälkeläiseen, Gortiin, jonka tehtävä onkin laajempi ja tulee paljon kauempaa menneisyydestä, kuin suurin osa kansasta osaa odottaa. Toisaalla Gortin sydämen valittu Miren oppii itsestään ja omasta suvustaan aivan uusia asioita.

Erkki Kauhanen - Segrfellin unikuningas
Teos, 2013
Kansi: Jussi Kaakinen

Segrfellin unikuningas on näin jälkeenpäin ajateltuna melko selkeästi trilogian avausosa. Tässä lähinnä pohjustetaan jotain suurempaa, suorastaan eeppistä. Kirja tuntuu huolella ja pitkan ajan kuluessa rakennetulta, maailma on kaikin puolin tarkoin harkittu. Kauhasen teksti on sujuvaa ja paikoin varsin kekseliästä, mikään ei pahemmin tökkää silmään.

Laajuus on myös romaanin ongelma. Kirjassa seikkaillaan useissa eri paikoissa, siinä on suuri liuta henkilöhahmoja joiden tehtävä yhteiskunnassa ei aina täysin avaudu ja lisäksi, kuten nimikin viittaa, loppupuolella mukaan tulevat useammat todellisuuden tasot. Lukijana sain olla todella tarkkana, että pysyin mukana. Törmäsin fantasiaprobleemaan: asiat pitäisi hyväksyä sellaisina kuin ne tulevat, mutta kerrankin olisin kaivannut himppusen verran enemmän rautalankaa.

Nillityksestäni huolimatta pitää sanoa, että luin kirjan nopeasti ja nauttien. Tämä on omintakeista fantasiaa. Tämä on mielikuvituksellista ja huolella tehtyä. Henkilöt eivät ole ärsyttäviä. Lisäksi kirjassa on gennejä. Antakaa minulle huumorintajuttomia fantasianaissotilaita, ja tökkäätte pehmeään kohtaan.

"On paljon keskusteltu siitä, miksi gennit antavat laivoilleen niin omituisia nimiä. Sitä on joskus yritetty laittaa huumorintajun piikkiin, mutta kun Veld Gennarai ei yleisesti ottaen ole tunnettu huumoristaan, se tuskin on uskottavaa. Saattaa olla, että nimillä on jokin rituaalinen merkitys, joka ei aukea ulkopuolisille. Toisaalta esimerkiksi Hännän saaristossa on eräillä alueilla nimeämisperinne, joka jotenkin tuo mieleen gennien laivojen nimet. Esimerkiksi eräällä Hännän kaikkein uloimmista saarista on pieni kaupunki, jonka nimi on Kadotti Kirveensä Rannassa. Kesäkaupungin sataman lähellä vanhassakaupungissa taas on kuja, jonka suulla olevan portin nimi on Kirjoittaa Muistiin. Kaikkiin näihin liittyy jokin tarina, jonka olemme jo unohtaneet."
(Laban Feri ja Naramir Barka: Segrfellin nimistöstä)

Tämä siis on tutustumisen arvoinen fantasiaromaani, mutta suosittelen jo fantasiaan tottuneelle lukijalle, en niinkään genren parissa ensiaskeliaan tekevälle.