Jane Austen - Pride and Prejudice (Ylpeys ja ennakkoluulo)

Kirja, josta arvion tekeminen on lähes mahdotonta ja etenkin vallan turhaa.
Kirja, jonka olen lukenut kai neljä kertaa.

Tänään 16. joulukuuta vietetään kuulemma Jane Austenin päivää. Osui sopivasti indeed, päätin lykätä tarinointiani Ylpeydestä ja ennakkoluulosta tänne saakka, vaikka jo kuun alussa kirjan luinkin. Taas.

Ensin tunnustuksia: tutustuin Ylpeyden ja ennakkoluulon tarinaan ensi kertaa BBC:n loistavan minisarjan muodossa, ehkä kymmenisen vuotta sitten. Se tuli käsiini vähän vahingossa. Katsoin sen kerran. Katsoin toistekin. Käytin sitä huonojen päivien lohtuna (parhaimmillaan punaviinin kanssa tarjoiltuna). Opin vuorosanat melkein ulkoa.

Sitten halusin lukea kirjan. Ensimmäinen Pride and Prejudicen lukukertani taisi olla myös ensikostetukseni sähköiseen kirjaan. Luin nimittäin teoksen DailyLit-sivuston tarjoamina palasina. Luku kerrallaan sähköpostiin. Ei ollenkaan huono formaatti loppujen lopuksi. Lukiessani ihailin, kuinka onnistuneesti minisarjaversio oli tehty. Kerrankin ei katsojan tarvitse kärsiä ja hävetä.

Sitten käsiini osui kirpparilta vanha kellastunut pokkaripainos, jonka noukin mukaani, koska se oli niin naurettavan halpa. Euron ehkä. Painoksen kannessa on sanat, jotka sittemmin osoittautuivat minulle suureksi iloksi: With an Introduction and Notes by Brigid Brophy. Perusteellisesta esipuheesta ja etenkin huomautuksista olikin iloa lukijalle, jolle eivät ole selkeitä englannin kielen kaikki nyanssit, tai vielä vähemmän 1700-luvun lopun englantilainen yhteiskunta.

Austen - Pride and Prejudice (Pan Classics)
Jane Austen - Pride and Prejudice
Pan Books, 1967/1979 (alkup. 1813)

Nyt, kun ei enää tarvitse jännätä kuka saa kenet, voin keskittyä nauttimaan Jane Austenin loistavasta kyvystä rakentaa tarina ja pitää se aisoissa. Kirja vain on rakenteeltaan lähes... täydellinen. Siinä ei ole turhaa, vaikka siinä onkin paljon. Myös henkilöt ovat juuri sopivasti karrikoituja. Miltei liikaa, muttei aivan. Tosielämässä meitä jokainen tapaa vielä uskomattomampia tapauksia.

Ylpeys ja ennakkoluulo on silkkaa hyvän mielen kirjallisuutta. Se näyttää aikansa ongelmakohdat, muttei jää vellomaan surkeuteen. Tapahtumat sijoittuvat miljööseen, joka saa lähinnä haaveilemaan. Älykästä romantillista kirjallisuutta parhaimmillaan. Ja sanoinko jo, että rakenteeltaan loistava romaani.

  • B. N.
    Kommentti Lähettäjä: B. N.
    18/12/2014 @ 16:56

    Tämä on hieno kirja. Vaikka luinkin sitä useamman vuoden… se vain jäi kesken ja jatkaminen kesti. Mutta kun lopulta sain luettua, tykkäsin kyllä kovasti. :)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    18/12/2014 @ 23:23

    Heh, joo tuollaisia kirjoja on. Mulla on hyllyssä Emma, jonka tiedän joskus lukeneeni, mutta nyt uusintakierros ei vain ota tulta alleen.

  • Malna
    Kommentti Lähettäjä: Malna
    28/12/2014 @ 09:38

    Tämä on minullakin yksi lempikirjojani, ja olen muuten suuri Austen-fani. Tämän vuoden Englannin-matkani kohokohtia oli visiitti yhteen hänen kodeistaan, joka oli museoitu. Mutta joo, Ylpeys ja ennakkoluulo on upea ja ihastuttava. Yhtä aikaa hyvän mielen kirja ja tarkkanäköisesti ja syvällisestikin ihmisiä ja ihmissuhteita luotaava teos. Luin viimeksi Kersti Juvan mainiona uutena suomennoksena, jossa on vieläpä karamellinkauniit kannet, mutta ehkä seuraavalla kerralla luen taas alkukielellä. Enimmäkseen luen Austenini nykyään englanniksi, koska suomennokset eivät yleensä tavoita samaa tasoa, mutta tuo Juvan suomennos on hyvä.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    28/12/2014 @ 20:32

    Mä en sinänsä useinkaan osaa fanittaa ihmisiä, kirjailijoitakaan, mutta olisihan Austenin koti hieno turistikohde. Toisaalta olisi vielä hienompaa tehdä jonkinlainen P&P-kierros, samoissa maisemissa kuin mihin kirja on sijoitettu.

    Minulta on tosiaan suomennokset lukematta. Sitä uusinta hypistelin… kirjamessuilla (?)… mutten sitten kuitenkaan raaskinut. Todella kaunis kirjahan se oli.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!