Lukijan 2014 - kotimaista, kauhua ja bloggaamattomia

Eletään kuin viimeistä päivää.

Koska kirjoittajaihminen jo selasi vuottaan taaksepäin, niin annetaan lukijan tehdä sama.
Goodreads kertoo, että olisin lukenut tänä vuonna 36 kirjaa. Kaksi listatuista on lastenkirjoja, joskin niitä olen toki lukenut muutaman enemmänkin, ihan lapselle. Muutamista olen blogannut. Mitä siis mahtui kirjavuoteen?

2/3 lukemastani on suomenkielistä, loput englanniksi. Listalle pääsi ranskaksi vain yksi tietokirja. Jep, juuri niin vähän olen lukenut ranskaksi tänä vuonna. Les Misérables on tosin vielä kesken, olenhan minä sitä kahlannut. Kirjoista 19, eli yli puolet, luin sähköisenä, painetuista useamman viimekesäisellä lomalla Suomessa (oi, kirjasto).

Luettuja kirjoja 2014

Suomenkielisistä vain kaksi on käännöksiä: Me tarvitaan uudet nimet ja Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Olen hyvin tietoisesti lukenut nimenomaan kotimaista kirjallisuutta. Haluan tietää mitä Suomen kirjallisuuskentällä tapahtuu!

Siihen nähden, etten ole yleisesti kauhukirjallisuuden ystävä, listalta löytyvät seitsemän kauhuksi luokiteltavaa opusta ovat melko paljon. Niistä kuusi voi tosin laittaa samaan pakettiin: vuoden ehdoton yllättäjä oli Clive Barkerin Veren kirjat. Näiden pariin palaan vielä jonain päivänä uudestaan. Aivan hiljan luin Kuoriaiskirjojen novelliantologian Stepanin koodeksi. Kunhan saan sen "jatko-osan" Hopeoitu vainaja luettua, niin bloggaan molemmista.

Luettuja kirjoja 2014

Tämän vuoden bloggaamattomiin kuului mm. Kaari Utrion Oppinut neiti, josta minulla ei ollut mitään sanottavaa, vaikka se ihan viihdyttävä olikin. Eve Hietamiehen Yösyötön jälkeen tunsin itseni hieman joukon petturiksi, sillä en juurikaan lämmennyt paljon kehutulle kirjalle. Stereotypioihin pohjautuva kertomus tuntui pitkitetyltä vitsiltä. Molly Harperin Nice Girls Don't Live Forever oli varsin kivaa vampyyriromantiikkaa, vaikka edellinen osa sarjaa olikin onnistuneempi ja kirjassa pyöriteltiin silmiä laskujeni mukaan 25 kertaa... Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili taas oli taattua Valtosta, vaikken siitäkään tullut kirjoittaneeksi.

Olen myös syksyn aikana selannut Lönnrotin Suomalaisen talonpojan koti-lääkäri -opasta. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että elän nykyajassa. Jaan kuitenkin teille vuodenvaihteen iloksi ohjeen voiteeseen, joka varmasti lämmittää. Ainakin jos onnistuu tulkitsemaan reseptiä Lönnrotin tarkoittamalla tavalla.

Elttawoide.
Tehdään terwasta ja laakeröljystä, puoli jumprua kumpaistaki, ja 5 kynsilaukkaa, kaikki hywästi yhteen seotettuna. Taikka seotetaan yhteen: 4 luotia altteasalwaa, 2 luotia lyökkiä, 1 luoti sappea ja 1/3 (kolmas osa) luot. kamferttiä.

Tällä siis hoidetaan elttaa eli wilutautia. Nykyihminen tuntee sairauden paremmin malariana. Vielä Lönnrotin aikoihin taudin uskottiin johtuvan etenkin huonosta ilmasta ja likaisuudesta. Koska veikkaan, että useimmat tämän lukevista eivät ole välittömän malariariskin alla, niin ehkä tervaista voidetta voisi käyttää saunan ja viinan kanssa kaiken muun mahdollisen hoitamiseen.

Jos terva tai viina eivät innosta, niin vaihtakaa vuosi lukien. Minäkin saatan.