Maija Haavisto - Häpeämätön

Häpeämätön on poikkeuksellinen kirja. Toisaalla minulta kysyttiin, että: "Mikä sen tarina on?" Jäin miettimään. Onko tässä varsinaisesti tarinaa?

Kirjassa on kertojana Vesa, joka haaveilee työstä radiossa vaikka onkin jumiutunut Kelatädiksi. Hän nauhoittaa koko elämänsä, Jukka-enolta saadun mallin mukaisesti. Vesa seurustelee persoonallisen taiteilijan Ennan kanssa. Ennan elämää kehystävät pääasiassa intohimo taiteeseen ja heikompien puolustamiseen sekä kivulias Ehlers-Danlosin syndrooma. Onko katsaus heidän elämäänsä siis varsinaisesti tarina?

  — Minä teen joskus taiteessani aika hirveitä juttuja, Enna jatkaa. — Maailma on aika hirveä paikka, mutta jos minä teen ne jutut itse, se on kontrolloitua. Minä hallitsen. Minä olen tekijä. Subjekti. Yleensä kai taiteilijat tekevät niin. Heidän pitää olla kontrollissa. Niin kuin syömishäiriöinen on kontrollissa vain silloin, kun ei syö. Ihmisen pitää voida hallita omaa elämäänsä. Kriitikot eivät aina tykkää. He ovat kontrollissa silloin kun he kritisoivat muiden töitä, yrittävät tehdä maailmasta juuri sellaisen kuin he haluavat.

En tiedä. Tässä ei ole selkeää alkua tai loppua, mutta lukija naulataan silti hetkeksi kirjan pariin. Teksti on vahvaa, häpeämätöntä, se ei päästä lukijaa tai henkilöitä helpolla, muttei toisaalta myöskään mässäile onnettomuudella. Traagisten hetkienkin keskellä on lohtua. Maija Haaviston kokeneisuus kirjoittajana näkyy tekstistä. Seassa on paljon yksityiskohtia, jotka saattavat vaikuttaa triviaaleilta, mutta joilla on loppujen lopuksi paikkansa kokonaisuudessa. Mietin jopa luettuani loppuun, jäikö minulta huomaamatta jotain, joka olisi saattanut avata loppuratkaisua.

Jäin luettuani myös miettimään, miellyttikö kirja minua. Voiko tällainen kirja miellyttää? Minä pidin kirjasta, luin sitä mielelläni, ja se ravisteli. Lukukokemuksena tämä oli kuitenkin vaikuttavampi kuin taannoin lukemani Makuuhaavoja. Tässä on paljon olennaisuuksia elämästä, paketissa joka ei sorru paulocoelhoksi, sillä yksinkertaisia ratkaisuja ei vain kertakaikkiaan ole.

Enna sanoo, että yksi kerta ei riitä. Yksi kerta on pisara valtameressä. Ihmisen pitää tehdä asioita joihin todella uskoo kaiken aikaa ja kun sitä jatkaa riittävän pitkään, jossain vaiheessa osuu lopulta kultasuoneen. Pärjäämiseen ja voittamiseen ei tarvita erityistä lahjakkuutta. Pitää vain olla sinnikkäämpi ja kärsivällisempi kuin muut. Mutta minä en tajua, miten sellaista jaksaa. Loputtomia epäonnistumisia vain siinä toivossa, että lopulta kaikki osuu kohdalleen. Ehkä. Yksikin epäonnistuminen tuntuu lannistavan minut täysin.

Mainio kirja, joka vei minut sivuun tavanomaisilta lukupoluiltani. Maijalta on ilmestynyt hiljan myös uudempi romaani, Palsamoitu, joka tuskin sekään päästää lukijaansa helpolla.

- - -

Kirja on saatu arvostelukappaleena.

  • Maija Haavisto
    Kommentti Lähettäjä: Maija Haavisto
    05/11/2014 @ 12:06

    Kiitos arvostelusta, kiva että pidit! Tässä kirjassa on itse asiassa aika paljon - toisin kuin muissa romaaneissani - "piilotettuja juttuja", joista osa selittää ja auttaa paremmin ymmärtämään asioita, toiset taas ovat ehkä enemmän tietokoneohjelmien easter eggien tyyppisiä. Kyllä sitä loppuakin on siellä aika paljon pedattu.

    Jos vain jaksaa lukea romaanin toisen kerran, mitä harva tietysti tekee mutta pari lukijaa on tehnytkin, saanee siitä vielä enemmän irti, vaikka toki sen on tarkoitus toimia yhdelläkin lukemisella.

    Tämä on suosikkini omista teoksistani. :->

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    05/11/2014 @ 17:11

    Joo, mulle tosiaan tuli vahvasti se tunne, että kirja pitäisi lukea uudestaan, jotta siitä saisi kaiken irti. Mahdollisesti joskus, juuri nyt en taida uskaltaa :D

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!