Oma ääni vai maneeri?

Muutaman päivän takainen Routakodon blogikirjoitus sai ajatukseni harhailemaan aivan muualle alkuperäisestä aiheesta (ts. kauhua aiheuttaneesta alkaa tekemään -muodosta). Aloin ajattelemaan kirjoittajan omaa ääntä. Omaäänisyydestä puhutaan paljon. Kustantajat sanovat, että etsivät omaäänisiä kirjailijoita. Oma ääni on jotain sellaista, jota pidetään hyvänä asiana. Seikkana joka erottaa kirjoittajan toisista. Vahva oma ääni saattaa saada suorastaan faneja... tai inhoajia.

Mikä ihme se oma ääni oikein on?
Kai se on lähinnä sitä omaa tyyliä, joka kumpuaa kirjoittajan kokemuksista (ja kokeneisuudesta). Sanankäyttöä. Rytmiä. Ehkä etenkin tapaa katsoa maailmaa. Tämä on vielä aika selkeä asia. Jos lukee useamman kirjan samalta kirjailijalta, tai vaikka sopivassa mielentilassa itseltään, niin löytää varmasti kullekin kirjailijalle omia piirteitä.

Mutta minulle ei ole vielä aivan täysin selvinnyt, mikä erottaa oman äänen maneerista. Voitaisiin kai kuvitella, että maneeri on piirre, joka ärsyttää. Entäs jos jokin piirre tekstissä ärsyttää yhtä lukijaa suunnattomasti ja ihastuttaa toisia (esimerkiksi otettakoon vaikkapa Hytti nro 6)? Onko kyseessä silloin kirjailijan oma ääni vai maneeri?

"Gulliver's Travels ... Illustrated ... by Gordon Browne"
Satunnainen aiheeseen liittymätön kuvituskuva British Libraryn
käsittämättömästä miljoonan public domain -kuvan kokoelmasta.

Piakkoin ilmestyvässä Ruumiittomat-antologiassa olevasta novellistani sain yhdessä vaiheessa kommenttia maneerista. Se oli minulle ominainen tekstin rytmitykseen liittyvä seikka, joka oli kieltämättä huomaamattani lipsunut novelliin. Korjasin osan pois. Parempi niin, oletan. Nyt Tulenpunaista editoidessani tajusin, että kässärissä on paljon aivan samaa. Tietoisesti kirjoitettuna, että teksti säilyttäisi tietynlaisen rytmin. Tasapainottelen siinä sitten maneerihuolen ja tää-on-minua-itsepäisyyden välillä. Vielä olen antanut useimpien kohtien olla. Jos kustannustoimittaja ärähtää, niin sitten harkitaan uudestaan.

Mikä teille on maneeri ja mikä sen erottaa omasta äänestä?

  • Än
    Kommentti Lähettäjä: Än
    13/02/2014 @ 06:48

    Voikohan niitä koskaan kokonaan erottakaan? Ehkä maneerin omaperäisyys vaikuttaa asiaan?
    Olen tuota omaa ääntä pohtinut monesti, ja todennut, että se löytyy kuin itsestään - kun kirjoittaa tekstiä, joka tulee itsestä.
    Skytä kirjoittaessa ei ole tarvinnut kovin paljon ääntä hakea (alussa toki etsiessä kirjoitustyyliä ja tunnelmaa tekstille) koska se on minulle läheinen teksti. Ehkä jos kirjoittaa itselle, kirjoittaa omalla äänellä?

  • Mary von Törne
    Kommentti Lähettäjä: Mary von Törne
    13/02/2014 @ 16:25

    Enpä näistä tiedä tämän enempää, mutta ao. linkissä on selitetty aiheesta jotain ja mun mielestä se kuulostaa hyvältä:

    http://www.rachellegardner.com/2010/07/what-is-writers-voice/

    Tuon selityksen pohjalta sulla M ei mun mielestä ole aihetta olla huolissas äänes suhteen. Se kaikuu sun teksteistä jo ilmoille, mutta ymmärrän jos itse kirjoittaja on kuuro omalle tekstilleen, sen lisäksi että on sokea. Matkalla paraolympialaisiin!

  • vaarna
    Kommentti Lähettäjä: vaarna
    13/02/2014 @ 22:11

    Hyvää pohdintaa! Maneeriin liittyy minusta ehkä sellainen kaavamaisuus, jossa ei varioida tarpeeksi. Se voi olla jokin yksittäinen juttu (esim. pinttymys samanlaiseen kieleen tai tehokeinoihin), joka sopii toiseen tekstiin hyvin, mutta toisessa ei oikeuta olemassaoloaan.

    Eli ehkä se, että maneerissa mennään autopilotilla ja kirjoitetaan teksti toisensa perään niin, että samat ilmiöt putkahtelevat esiin. Tyyli taas on kehittyvä ja kokonaisvaltaisempi kuin yksittäinen ilmiö. Jokin tyylin elementti voi myöhemmin muodostua maneeriksi, kun se ei muutu lainkaan kirjoittajauran aikana. Paikallaan junnaamisen välttämiseksi vaaditaan siis pelisilmää.

    Saikohan tästä sekavasta selityksestä mitään selvää? O.o’

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    14/02/2014 @ 10:26

    Jossakin lukemassani tekstissä eroteltiin tyyli ja ääni eri asioiksi. Ts. tyyli on se "kehys" joka tekstissä on, jota siltä vaaditaan, ääni taas on sitten oma jokaiselle kirjoittajalle. Esim. jossain kolumnisarjassa voi olla, että kaikilta kirjoittajilta vaaditaan samaa tyyliä, mutta jokaisella on kuitenkin oma äänensä joka tulee sen läpi.

  • Rooibos
    Kommentti Lähettäjä: Rooibos
    21/02/2014 @ 10:16

    Minä ajattelen maneeria jotenkin sellaiseksi asiaksi, joka huonontaa tekstiä tai ei tuo siihen mitään lisäarvoa - eli jos sen ottaisi pois, teksti pysyisi yhtä hyvänä tai paranisi. Ja oma ääni sitten olisi se, jonka poisottaminen tuhoaisi tekstistä jotain hyvin keskeistä.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    24/02/2014 @ 10:34

    Tuo on toisaalta totta, mutta siinäkin on osansa näkökulmalla.
    Otan taas esimerkiksi tuon Hytti nro 6:n. Siinä on eittämättä vahva oma ääni, mutta sitä oli niin paljon, että minä tuskastuin. Olisi ollut parempi vähemmällä.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!