Marcus Ahra - Peräkylän sankarit

Nyt on sitten lähiaikoina luvassa omakustanteiden ihmettelyä. Eli ainakin kaksi Elisa Kirjan Kirjoita itse -palvelusta noudettua kirjaa.

Aloitetaan Peräkylän sankareilla. Nimensä mukaisesti tarina seuraa viiden oman elämänsä sankarin kommenvenkkejä pohojalaasella peräkylällä. Ja vähän isommallakin kirkolla. Erkki, Matti, Anssi, Esko ja Rauno muodostavat viisikon, joita voisi aikaansaavuudessaan... tai siis -saamattomuudessaan nimittää kalikkajokelaisiksi pussikaljaromaanisankareiksi. Mikään ei mene ihan putkeen. Paitsi viina.

Ikävä onnettomuus saa kuitenkin toilailua tasoitettua ja joukon harhaanjohtaja, Erkki, alkaa puuhata kesätanssilavan pystyttämistä, jotta peräkylää saataisiin dynamisoitua.

Tarina on hauska. Oikeasti on. Hörähtelin useampaan otteeseen. Ilmaisuissa on värikkyyttä suorastaan liiallisuuteenkin saakka ja pohjalainen sananparsi on autenttista. Luulen. Sikäli kuin ulkosavolainen moista voi arvioida. Jos pidit Pussikaljaromaanista, tässäkin saattaa olla jotain, joka iskee. Vaikka Finlandia-ehdokkuustasolle ei päästäkään. Kirjoittajalla on tarinaniskennän lahjaa.

– Erkki, mitäs perskelestä tää ny meinaa?

Erkki työntää kädet taskuun ja muuttuu viattomaksi pikkupojaksi, joka välttelee vastuuta kolttosestaan.
– Tehrään ny mitä tehrään, elikkä seisotahan ja katsotahan ku muut teköö.

Muutama naurahdus purskahtaa väkijoukosta. Mauno vilkaisee tylysti joukkoa, joka hiljenee saman tien. Osa porukasta alkaa varovasti hajaantua tielleen.
– Ja saatana Erkki. Sullon täs hommas näppis pelis. Mä kuules sut tunnen ja tierän ku omat taskut.

Erkin huuma kylän isoimpana herran ei ota haihtuakseen.
– Ilmankos sää niin usein munias rapsutakki housun taskuusta käsin.

Muttamutta, ongelmia on kuitenkin kaksi: Ensinnäkin kirja tuntui täysin toimittamattomalta. Tiivistämisen lisäksi sille olisi pitänyt antaa perusteellinen kielenhuolto- ja oikolukukierros. Ehkä kolmekin. Nyt silmä tökkäsi parin sivun välein johonkin kielivirheeseen, eksyksissä huitelevaan aikamuotoon tai silkkaan kirjoitushäröön. Se aika tavalla katkoo lukunautintoa.

Toinen lukemista häiritsevä seikka oli ePubin hirveän tiukka taitto. Sanottakoon tämä nyt sekä ihan kustantajaihmisille että omakustanteita tekeville: ePubissa on mahdollisuus jättää riviväli sellaiseksi, että sitä saa lukija itse säätää. En tiedä kuinka, mutta on. Liian tiukka riviväli on tuskainen, sähkökirjassakin. Näitä turhan tiukkaan taitettuja näkyy isojenkin kustantajien sähkökirjoissa.

Joka tapauksessa olen noin yleisesti ottaen utelias oma- ja pienkustanteiden suhteen. Eikä tämä ollut kirjana huono. Kirjoittaja vain on hyvä ja oikoluetuttaa tekeleensä jollakulla, kiitos. Hiotaanhan niitä timanttejakin.

- - -

Tämä blogikirjoitus on toteutettu yhteistyössä Elisa Kirjan kanssa.

  • Minna Vuo-Cho
    Kommentti Lähettäjä: Minna Vuo-Cho
    08/01/2014 @ 06:30

    Kuulostipa hauskalta kirjalta. Se on harmillista, jos kirjoitusvirheet häiritsevät lukemista. Niistä kun tosiaan pääsee usein eroon näyttämällä tekstiä muillekin kuin omille silmille.

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    08/01/2014 @ 18:51

    Hei, Mitä tarkoittaa yhteistyössä?

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    08/01/2014 @ 22:17

    Suomeksi: saatu blogattavaksi ilmaiseksi. Jonkinlainen toinen sanamuoto olisi ehkä ollut oikeampi :P

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    09/01/2014 @ 15:11

    :-), kunhan kysyin.

  • asta
    Kommentti Lähettäjä: asta
    30/03/2014 @ 12:02

    itse kyseisellä "Kalikkajoella", nimi siis muutettu, asuvana ymmärsin hyvin kirjan sanoman ja pystyin tulkitsemaan paikkakunnan karttaa ja paikkoja. ehkä tämä kirja ei aukenakaan esim savolaiselle. tarina vie huimasti eteenpäin ja missään koskaan milloinkaan tuo tarina ei voisi olla tosi. ei noin nopeesti ja helposti ministeri- ym tapaamisia voi saada, mutta hauska tarina. kirjailijalla vaan muutama nimikin pääsi vaihtumaan kesken tarinan, Iidasta tuli kesken kaiken Miisa ja Miiasta Piia, että todella Macrus olisi voinut luetuttaa kirjan jollain henkilöllä ettei tällaisia kommelluksia ja kirjotushäröitä olisi päässyt tulemaan. Kiitos Marcukselle hauskasta tarinasta, kirjoita lisää vaan.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    30/03/2014 @ 12:57

    Mukava, että kuitenkin viihdyit kirjan parissa.
    Ja tosiaan, eri tavallahan tällaiset aukenevat paikallisille.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!