Pirjo Rissanen - Kevätniemi

Tänään on wanhan kirjan päivä. Alias "kirjan elinikä ei ole puoli vuotta" -tempaus. Wanhalla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkea, mitä ei enää juuri kirjakauppojen hyllyillä näy. Mikä siis voi olla parikin vuotta vanha kirja nykymaailmassa, jossa sesongit kulkevat puolivuosittain, ja sen puolen vuoden jälkeen kustantajat harmillisen usein unohtavat ne kirjansa, jotka eivät nousseetkaan myyntimenestyksiksi ja saaneet pokkaripainoksia.

Huomasin, että omasta hyllystäni täällä Ranskassa oli yllättävän vaikea löytää teemaan sopivaa suomalaista kirjaa. Joko olen jo blogannut kirjasta, se on vielä jokseenkin uutuudeksi laskettava, tai sitten ihan suoranainen klassikko. Lopulta päädyin oikomaan hieman mutkia, ja otin uusintalukuun Pirjo Rissasen Kevätniemi-trilogian. Tämäkin on aikanaan tainnut olla Gummerukselle ihan myyntimenestys, jos kerran kirjat on triplapokkariksi painettu, mutta menkööt.

Pirjo Rissanen - Kevätniemi
Gummerus,2010
Kansi: Gorilla/Karin Smeds

Kevätniemi sisältää kolme romaania: Onnen tyttäret (1995), Askelten taito (1996) ja Kotimme Kevätniemi (1997). Tarina kulkee Kevätniemen naisten mukana. Tytöt kasvavat aikuisiksi, aikuiset vanhenevat. Kaiken sysää liikkelle suvun kantava voima Anna, joka vanhoilla päivillään päättää järkyttää tytärtensä maailmaa löytämällä rakastajan ja laittamalla elämänsä uusiksi.

– Jos nuoret tietäisivät, miten hauskaa seksi on yli kuusikymppisenä, niin kyllä he olisivat kateellisia, Pauli sanoi, kun he makasivat Annan vuoteella. Hänen kätensä hyväili Annan lyhyttä niskatukkaa.
– Ai? Anna nauroi hieman hämmentyneenä. – Onko siinä muka jotain eroa?
– Totta kai, Pauli sanoi. – Etkö sitä tiedä? Vanhempana ei tarvitse esittää mitään, ei kokenutta eikä kykenevää, saa vain nauttia itsestä ja toisesta, leikkiä ja kokeilla. Ja aikaa on loputtomiin. Ennen kuin kuolema tulee.
Anna ei vastannut. Jos tytöt tietäisivät, hän ajatteli ja sai hysteerisen halun hihittää. Jos tytöt tietäisivät, he sulkisivat hänet varmaan johonkin laitokseen.

Muistan alunperin tarttuneeni kirjaan hienoisella epäilyksellä. Sysäten sen ennakkoajatuksissani jonnekin kovin höttöisen viihdekirjallisuuden sakkiin. Ja sitten viihdyinkin kirjan kanssa vallan hyvin. Kirja on toki pinnalta kevyt, mutta pohjalla on vakavampiakin ajatuksia ja tapahtumia. Lisäksi kirjassa on yksi suosikkejani kirjallisista naishenkilöistä: Marikka, joka ensimmäisessä kirjassa on nuorisohenkilö, suvun musta lammas. Marikka kasvaa vähitellen monitahoiseksi naiseksi, äidiksi ja viimeisen kirjan keskushenkilöksi, olematta kuitenkaan millään tavalla täydellinen. Mainiosti kirjoitettu.

Ja joka kerta tuntiessaan kiukkua tai raivoa Miskaa kohtaan hän tunsi samalla pistävää syyllisyyttä ja häpeää. Näin ei saanut tuntea, vaan piti sen sijaan olla ylpeä ja onnellinen.
Olisipa hän voinut kertoa jollekulle! Mutta ihmiset olisvat pitäneet häntä sekopäänä. Tai – mikä vielä pahempaa – kelvottomana äitinä.

Muita wanhoja (tai "vanhoja") kirjoja löytyy blogikaupalla vaikkapa Kotimaisten kirjablogien fb-sivun linkeistä.

  • Kirsi Hietanen
    Kommentti Lähettäjä: Kirsi Hietanen
    13/04/2014 @ 09:58

    Kiitos tästä! Sekoitan aina epäreilusti Hassisen ja Rissasen. Pitääkin joskus Rissasta lukea. Saattaisin vaikka pitää!

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    13/04/2014 @ 14:23

    Minäkin aina mietin, että "kumpikas se olikaan". Epäreilua noin samanlaiset nimet :)

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!