Shaffer / Barrows - Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Noh, olipas ihastuttava kirja. Jotenkin kokonaisuudessaan ihastuttava. Ei ehkä suurin rakkauteni, mutta aloitettuani ihmettelin, miksi olen antanut pokkarin lojua kuukausitolkulla (toissakesästä?) kirjahyllyssä. Ehkä siksi, että takakansiteksti ei aivan tee oikeutta teokselle.

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (myöh. KPPY) on kirjoitettu vanhaan kunnon kirjeromaanin malliin. Se siis on tavallaan kuin toistoa ajalta, josta kertoo. Ollaan vuodessa 1946. Lontoolaiskirjailijatar Juliet Ashton on ansainnut kannuksensa kirjoittamalla sota-aikana salanimen takaa teräviä ja humoristisia kolumneja suureen päivälehteen. Nyt sota on ohi, ja Juliet haluaisi kirjoittaa jotain aivan muuta. Sattuman oikusta häneen ottaa yhteyttä Dawsey Adams Guernseyn saarelta, ja yhteydenotto poikii kirjeenvaihtoa useampien saaren asukkaiden kanssa.

Guernsey, Kanaalisaari lähempänä Ranskan rannikkoa kuin Englantia, oli toisen maailmansodan aikaan saksalaisten valloittama. Saksalaiset katkaisivat asukkailta kaiken yhteydenpidon ulkomaailmaan, joten saarella ei tiedetty mitä muualla tapahtui... ja toisaalta muut britit eivät olleet selvillä saaren elämästä.

Jotkut meille lähetetyistä tavaroista on kääritty vanhojen aikakauslehtien ja sanomalehtien sivuihin. Ystäväni Clovis ja minä siloittelemme ne ja viemme kotiin luettaviksi. Sitten annamme ne naapureille, jotka hekin ahmivat mitä tahansa maailman uutisia viimeisten viiden vuoden ajalta.

Nälkä, pelko ja uhka kulkevat käsi kädessä humaaniuden kanssa. Valloittajia kammotaan, mutta heidän kanssaan myös ystävystytään. Pelkkä kansalaisuus ei tee ihmisestä hirviötä ja toisaalta typeryksiä mahtuu omiinkin joukkoihin. Ihmisillä on myös hämmästyttävä kyky selvitä, ja vieläpä löytää surkeudestaan huumoria. Lisäksi KPPY on rakkaudentunnustus kirjallisuudelle ja kirjallisuuden voimalle.

Amelia kertoi että haluatte kuulla kirjallisesta piiristämme ja siitä, mistä puhumme kokouksissamme. Minä pidin puheen Brontën tytöistä, kun oli minun vuoroni puhua. En ikävä kyllä voi lähettää teille muistiinpanojani Charlottesta ja Emilystä, koska käytin ne hellavalkean sytykkeiksi, kun talossa ei ollut muuta paperia. Olin jo polttanut vuorovesitaulukkoni, Ilmestyskirjan ja Jobin tarinan.

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville kansi
Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Otava, 2010
Suom. Jaana Kapari-Jatta

Sota- ja ylipäätään aikakuvaus olivat kirjan parasta antia. Taustalla kulkee myös puolivillainen rakkaustarina, joka sinänsä oli suloinen, mutta oi niin kovin ennalta-arvattava. Sen voi ehkä antaa anteeksi, kun romaani noin muuten vei niin mukavasti mennessään. Lukiessani mietin kuitenkin, että olisin ehkä mieluummin nauttinut kirjan alkukielellä. Suomennoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta tuntui, että jotain tunnelmasta jäi käännökseen. En osannut sijoittaa kieltä kunnolla mihinkään aikakauteen, kun kyse kuitenkin oli brittiläisestä ilmaisusta. Mutta, pieni harmi tämä lopulta.

Perunankuoripaistoksista ovat bloganneet aikanaan hyvinkin useat. Linkitettäköön Iso paha susi, joka piti kirjaa suloisena, Amma, jolle minun tapaani tuli mieleen Hilja Valtonen, ja Sannabanana, joka luki kirjan alkukielisenä.