Shimo Suntila - Sata kummaa kertomusta

Toissavuonna Shimo Suntila otti projektikseen kirjoittaa joka päivä. Tarkemmin ottaen, kirjoittaa joka päivä raapaleen. Päätös piti, ja ne 366 raapaleprojektin mikronovellia löytyvät Routakodosta. Parhaimmat pääsivät aivan hiljan kirjan kansien väliin.

Tämä oli kirja, jonka halusin aivan ehdottomasti luettavaksi. Alunperin suunnittelin maistelevani niitä hiljakseen, pari raapaletta kerrallaan. Noh, sitten menin avaamaan kirjan illalla, ja ahmaisin suunnilleen puolet raapaleista kerralla. Vaikka Nukkumasa seisoikin kädet puuskassa sängyn vieressä.

Kirjan aikana ehdin huvittumaan, liikuttumaan, säikkymään... satunnaisesti hekottamaan ääneen. (Sille Nukkumasa-raukallekin nauroin päin naamaa.) Erityisesti kirjoittajaelämää sivuavat raapaleet osuivat ja upposivat. Harvoin löytää kirjaa, jonka seurassa pystyy näin nopeasti siirtymään tunnetilasta toiseen. Selkeästi (avaruus)scifiä sivuavat raapaleet eivät olleet ihan minun juttuni, ja joudun tunnustamaan, että parin koukkua en tajunnut, mutta valikoima on niin laaja, jotta jokaiselle löytyy ihan varmasti jotain.

Suntila : Sata kummaa kertomusta
Shimo Suntila - Sata kummaa kertomusta
Kuoriaiskirjat, 2013
Kansi: Arren Zherbin

Horaisin sen puolikkaan kirjasta kerralla senkin takia, että halusin nähdä, onko raapaleprojektin ehdoton suosikkini päännyt mukaan. Olihan se siellä. Kehitysvamma on käsittämättömän hieno raapale. Kekseliäs, raadollinen mutta samalla lohdullinen, ja etenkin onnistuu sadassa sanassa kyseenalaistamaan normaaliuden ja vammaisuuden.

Kehitysvamma

“Pelkään pahoin, että lapsellanne on kehityshäiriö.” Lääkäri pyörittää ilmassa ultraäänihologrammia. “Siemennesteen teknogeeninen osa ei ole tarttunut. Munasolu on hedelmöittynyt puhtaasta siittiöstä.”

Vanhemmat istuvat toisiaan vasten painautuneina. “Mitä se merkitsee?” kysyy mies.

“Teknogeenin puuttuessa lapsi ei pysty kommunikoimaan kodin kanssa syntymän jälkeen. Hän on kykenemätön antamaan käskyjä avustaville roboteille omilla aivoillaan.”

“Voiko tilannetta korjata?” vaimo kysyy.

“Jälki-implantin asennus on mahdollista vasta myöhäisteini-iässä. Sen jälkeenkin neurolinkki ympäristöön on vajaakaistainen.”

“Miten sellaisesta elämästä selviäisi?” mies henkäisee.

“Alkuvuosina teidän täytyy osallistua hänen kasvamiseensa kokonaisvaltaisesti. Vaihtaa vaipat, syöttää, viihdyttää, leikkiä. Se on raskasta ja vaativaa. Harkitkaa, jaksatteko.”

“Jaksammeko?” Naisen ääni väräjää.

Miehen ote tiukkenee. “Yhdessä.”

Sata kummaa kertomusta on nopeasti luettu, mutta ei mitätön kokoelma. Lukekaa se. Tai lukekaa ainakin Routakotoa. Shimoa voi päättäväisyydessään pitää innostavana esimerkkinä meille kaikille oman elämämme prokrastinoijille. Kirjoittamalla oppii. Piste.

  • Taika / Kirjasfääri
    Kommentti Lähettäjä: Taika / Kirjasfääri
    24/01/2014 @ 18:07

    Joo ei meinannut uni tulla, kun tätä luki. Myös kanssanukkuja joutui yrittelemään tavallista painokkaammin. Laitoin sinulle haasteen blogissani.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    25/01/2014 @ 01:10

    Semmoinen kimeähkö hörähdys herättää tehokkaasti :D
    Kiitokset haasteesta. Huomasin sen jo ennen tätä kommenttia, ilahduin kovin.

  • Än
    Kommentti Lähettäjä: Än
    26/01/2014 @ 11:22

    Vilkaise blogiani :)

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!