Taustamusiikkia

Joskus taannoin Magdalena Hai julkaisi blogissaan Kellopelikuninkaan kirjoittamista siivittäneen soundtrackin. Siinä on hienoja biisejä, etenkin irkkupunk ja Rändajad. Nyt Katri Alatalo jakoi oman trilogiansa musiikkia. Varastan siis blogipostausideoita häpeämättä. Epäilen, että tosiasiassa varastan suurimman osan kirjoittamastani jostain. Vähintäänkin tosielämästä. Tai hieman kuten Leena Krohn kertoman mukaan olisi todennut Prosak-klubissa: että hän on kirjailija, jolla ei ole erityisesti mielikuvitusta. Suurin osa tekstistä syntyy havainnoidusta ja luetusta.

Puhuin joskus aiemmin Vaaleanpunaista kirjoittaessani kuuntelemastani musiikista. Siinä oli ehkä (ja syystä!) aika paljon kasarirockia, mutta varsinkin Panic! at the Disco ja Ladyhawk soivat parvekkeella kesäyössä repeatilla. Nyt aloin miettiä, että mitä olenkaan kuunnellut sittemmin. Miltä Tulenpunainen kuulostaisi? Varmaankin satunnaisesti sopivilta tunnelmilta.

The Cranberries - When You're Gone

Amanda Palmer - Killing Type

Ja koska viimeisten kuukausien / vuoden kirjoittaminen on tarvinnut paljon silkkaa kannustusta ja mielialan kohotusta, niin listalle kuuluvat ehdottomasti Panic! at the Discon Oh Glory ja Irene Caran Flashdance (What a Feeling).

Tiettyjen seutujen pimeisiin öihin sopii erinomaisesti Ismaël Lon Tajabone.

En mielelläni kuuntele kirjoittaessani suomenkielistä musiikkia, sillä jumiudun kuuntelemaan sanoja. Etelänaapurimme Viro sen sijaan kelpaa kirjoituskumppaniksi. Kielessä on jotain niin kovin tuttua, että se on melkein maagista. Loitsuja. Vihmaloitsuja.

Ja sitten vielä lopuksi edellisen toteamuksen jälkeen se poikkeus joka vahvistaa säännön. Tuula Amberla kelpaa aina. Onko se Lenin? -biisissä on jotenkin aivan mahtava tunnelma suoraan Hilja Valtosen romaaneista 80-luvulle kiskottuna.

Jaa, jaa, maaseutu kutsuu. Jaa, jaa, koko kylä katsoo.

  • Maija Haavisto
    Kommentti Lähettäjä: Maija Haavisto
    23/09/2014 @ 18:49

    Minun millään teksteilläni ei ole soundtrackeja, koska en juuri koskaan kuuntele musiikkia kirjoittaessani. Mutta yhdessä ikivanhassa romaanikässärissäni Tori Amosin Winter oli niin tärkeä biisi, että hajoilen sen takia vieläkin jos kuuntelen sitä. Ja nyt yritän kirjoittaa novellia, jossa välittyisi Divinen You Think You’re A Manin biisin/videon tunnelma…

    Tuo Lenin-biisi on aivan käsittämätön.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    24/09/2014 @ 19:20

    Onko se Lenin on hämmästyttävä. Ja aivan ihana :) En kyllästy en millään.

  • Elina
    Kommentti Lähettäjä: Elina
    25/09/2014 @ 14:34

    Ai miten kiva onkaan kuunnella biisejä, joita kirjoittajat kuuntelevat kässäreitään kirjoittaessaan! Teksti muuttuu heti jollain tavalla konkreettisemmaksi mielestäni. Tekisi mieli tehdä tällainen biisilistaus itsellenikin joskus.
    Panic! At the disco on kyllä aivan omaa luokkaansa. Pidän tuosta Glorysta. Hymyilyttämään pisti puolestaan tuo What a feeling… :D Vielä kun tietäisi millaisia kohtauksia olet kirjoittanut näitä biisejä kuunnellessasi.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    25/09/2014 @ 17:02

    Panic! at the Disco on mulle hyvin selkeästi kirjoitusyhtye. Nyt olen taas kuunnellut vähemmän, mutta ensimmäisen kässärintekeleeni (se, joka täällä vilahtelee Vaaleanpunaisen nimellä) kanssa kuuntelin paljon. Sen, mitä en kuunnellut kasarirockia :D

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!