Tuomas Saloranta - Hopea-arkun metsästäjät

Epämääräiset kirjanvaihtodiilit ovat vaarallisia. Se julkisesti sanottakoon, varoituksen sanaksi kaikille säädyille.

Niistä nimittäin saattaa matkalaukkuun päätyä esimerkiksi silkkaa seikkailua.

Tuomas Salorannan Hopea-arkun metsästäjät on kevyttä seikkailukirjallisuutta parhaimmillaan. Se ei edes yritä ottaa itseään vakavasti. Kirjassa sekoitetaan autuaasti suomalaisia perinteitä rillumareihengessä, vanhoja taruja ja uudempia aarteenmetsästyskertomuksia.

Hurlannin kuningaskunnassa tukkilaistyömaan palkkarahat anastetaan. Niitä etsimään lähetetään joukkio oman elämänsä sankareita: Retuperän Aapo, jolla on puheet ovat suuremmat kuin teot. Taavetti Rummukainen, velho-oppilas joka kantaa kannelta mukanaan. Anders Kippelström, upseerikokelas, joka on häväistysjutun takia passitettu Hurlannin perukoille. Ja vielä jäljittäjä Oravainen ja tosielämästä pihalla oleva apupappi Jeremias. Homma onnistuu juuri niin hyvin kuin arvata saattaa. Eli ei.

"Kulkusille?" isä Jeremias ihmetteli. "Onko heillä kulkusia kaavuissaan, sellaisesta en olekaan kuullut. Ja kuinka te nyt sillä tavalla potkaisitte, niillähän on varmaan jokin hyvin syvästi uskonnollinen merkitys..."

"No, ei kun niille kulkusille", Aapo sanoi vaivaantuneena. "Siis niinku perhekalleuksille."

"Kantoiko hän siis mukanaan sukunsa pyhäinjäännöksiä? Sellaisten esineiden potkiminen nyt ainakin on suuri loukkaus!"

"Munille", Aapo ähkäisi. "Mää potkasin sitä munille. Ja mää kovin toivon, että pastori ei seuraavaksi kysy että minkä linnun munia ne oli."

hopea-arkun metsästäjät
Tuomas Saloranta - Hopea-arkun metsästäjät
Kuoriaiskirjat, 2014
Kansi: Antti Vanhatalo

Kirja on nopealukuinen ja juuri siinä nopealukuisuudessaan äärimmäisen viihdyttävä. Tuomaksen kerronta on letkeää, siitä näkee, että tarinoita on tullut kerrottua muutamiakin. Kuolematonta proosaa tämä ei ehkä ole, mutta Hopea-arkun metsästäjät voisi olla oivallinen ehdotus viime aikoina paljon puhutun poikien lukuhalun nostattamiseen. Ohuehko humoristinen kirja, jonka kohderyhmänä voi tosiaan pitää seikkailuista pitäviä poikia/miehiä. Sopii myös nuorisolle. Vink vink vaan, kirjavinkkaajat.

Hopea-arkun metsästäjien seurassa ovat viihtyneet myös ainakin Minna ja Morre.