Milja Kaunisto - Piispansormus

Milja Kaunisto Olavi Maununpoika -trilogian päätösosa oli kirja, jota ihan oikeasti odotin. Harvoin tartun kirjaan heti sen ilmestyttyä, mutta tämä kirja teki poikkeuksen. Olen kirjoittanut trilogian aiemmistakin osista. Ensimmäinen, Synnintekijä, oli rohkea mutta sen loppu mielestäni ei ollut täysin toimiva. Kalmantanssi taas oli vallan mainio, selkeästi edeltäjäänsä parempi, vaikka tartuinkin epäkieliopilliseen nimien taivuttamiseen.

Piispansormus ilmestyi tammikuussa. Miksi siis kirjoitan kirjasta vasta nyt?
Ehkä siksi, että sen lukeminen vaati minulta aikaa. Kirja vei mielipiteitäni laidasta toiseen.

Milja Kaunisto - Piispansormus
Gummerus, 2015
Kansi: Tuomo Parikka

Mutta, ensin muutama sana tarinasta. Olavi on päässyt viettämään mukavaa elämää rakkaansa kyljessä Servièresin linnassa. Mutta koska hän ei kuitenkaan ole sovussa Jumalan, saati itsensä kanssa, kaikki menee lopulta pieleen, ja Olavi päätyy valtakunnan tärkeimmän naisen, Jolanda Aragonilaisen marionetiksi. Kirja itseasiassa kertoo Olavin tarinan (huom! fiktiivisen sellaisen), koko loppuelämän ajalta.

Mikä kesti? Alku. Koska luin kirjaa e-kirjana, merkintäni ovat prosentuaalisia. Viidenneksen kirjasta luettuani ihmettelin, pääseekö se koskaan käyntiin. Ymmärrän, että trilogian kolmannessa osassa tarinan ymmärtämisen kannalta taustojen selittäminen on olennaista, mutta vanhan kertaaminen ja Olavin vatulointi omassa surkeudessaan puudutti. Minuun iski sama miete kuin turhan usein viime aikoina uutuuskirjojen kanssa: "tästä olisi voinut tiivistää". Niin ovat lukijat erilaisia, huomaan kannattavani turhankin usein minimalismia, jopa silloin, kun se ei varsinaisesti kuulu kirjan tyyliin tai genreen.

Mutta kunhan kirja pääsi käyntiin (34%), se kyllä lähti liikkeelle ryminällä, ja viimeisen puoliskon sitten luinkin parissa illassa. Tapahtumien kudos on jännittävä ja huolella kokoon taiteiltu. Mikään ei ole liian itsestään selvää, ja lukija joutuu oikeastaan varsin pitkään arvailemaan, saadaanko kaikkeen edes onnellisehkoa loppua. Erityisesti lämmittivät kohtaukset Angers'ssa ja linnassa. Kirjassa esitelty seinävaate on olemassa, ja se taitaa olla lajissaan maailman suurin.

Voisin sanoa kritiikkini siis keskittyvän ennemminkin raskaaseen kerrontaan kuin tarinaan tai kieleen. Olavin mietteet ja yleisesti dialogi meinasivat painua välillä turhan kertauksen ja infodumpin puolelle. Kieli sinänsä on nerokasta ja oivaltavaa. Ylipäätään Miljan kyky käyttää sanoja on kadehdittava, tämän olen huomannut muuallakin (ainiin, unohdinko sanoa, etten edes yritä suhtautua kirjailijaan objektiivisesti, koska Milja on ihana).

   Pudotin rullan kädestäni ja juoksin ikkunaan. Paljonko tornikello oli lyönyt? Tercen lyönnit? Keskipäivän rukoukseen ei ollut kuin muutama vaivainen tunti! Kiskaisin hikisen vuodevaatteen pois Johanneksen alastoman ruhon päältä ja läimäisin häntä takapuoleen.
   ”Johannes! Minun on oltava pian Angersin linnassa edustuskelpoisena ja suittuna! Kohota corpuksesi, Ursuksen persus, ja lähde kertomaan ajureille!”

Kirjan loppuun sijoitetut kommentit tarinan nivoutumisesta todelliseen historiaan olivat myös todella mielenkiintoisia. Loppuviimein kokonaisuus pelasti hitaan alun jälkeen; ja nimenomaan trilogian kokonaisuus. Olin pitkän hetken aikaa positiivisesti hämmentynyt. Kuinka kukaan voi saada kaikista niistä paloista aikaiseksi jotain tällaista, joka niin luontevasti nivoo yhteen todellista ja täysin fiktiivistä (jopa spekuloitua) historiaa. Sissus mikä työ siinä on ollut! Sen jälkeen olin tovin synkeän kateellinen. (Tähän kuuluisi hymiö.) Tuollaiseen kun kykenisi!

Trilogian osista Kalmantanssi jää suosikikseni, mutta jos minulta kysyttäisiin, suosittelisin ehdottomasti lukemaan koko sarjan kerralla. Tässä nimenomaan kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa. Ehkäpä Gummerus jonakin päivänä intoutuu muovaamaan Olavi Magnuksen tarinasta yhteisniteen.

- - -

Kirja saatu kustantajalta sähköisenä arvostelukappaleena.

  • Minna Vuo-Cho
    Kommentti Lähettäjä: Minna Vuo-Cho
    23/04/2015 @ 18:53

    Aika lailla samanlaisia ajatuksia meillä tästä kirjasta ja minäkin tykkäsin Kalmantanssista eniten. Silti ehdottomasti kokonaisuutena lukemisen arvoinen sarj. Näissä kirjoissa on ihanan omanlainen ääni tarinankerronnassa.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    26/04/2015 @ 22:25

    Olen muuten kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että loppu oli onnistunut, ei liian imelä eikä liian dramaattinen.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!