Ota riski, tutustu e-kirjaan (eli johdatus sähkökirjojen saloihin)

Pysytäänpäs vielä e-kirjateemassa, kun aiheesta on kirjoitettu. Paitsi kolumnimuodossa, johon tein pari päivää sitten vastineen, niin tänään myös Mikko Saaren Kobo Aura -lukulaitteen arviossa, jossa hän puhuu sähkökirjoista laajemminkin.

Aiheen siirtyessä sähkökirjoihin vastaan tulee usein silkkaa epäilystä. En mä kuitenkaan osaa. En mä jaksa opetella. En tykkää lukea ruudulta. Moni näistä epäilyksenaiheista perustuu ihan siihen, ettei tiedetä asiasta mitään. Sellaisia epäilykset yleensä ovat. Asiassa kuin asiassa. Tieto hälventää pelkoa ja epäluuloa.

Kokosin tähän nyt nopean johdatuksen sähkökirjojen saloihin. Mistä oikeastaan on kyse, kun puhutaan sähkökirjasta tai e-kirjasta, ja miten sitä luetaan?

Mitä sähkökirja EI ole?
Sähkökirja ei ole laite, jolla sitä luetaan. Ihan samalla tavalla kuin internet ei ole tietokone. Tietokone on väline, joka mahdollistaa internetissä surffaaminen. Lukija on laite, joka mahdollistaa sähkökirjan lukemisen.

Mikä sähkökirja sitten on?
Sähkökirja on tiedosto. Se voi olla doc- tai PDF-tiedosto tai, nykyään usein, johonkin varsinaiseen sähkökirjamuotoon tehty tiedosto.
Sähkökirjamuotoinen kirja on siis pieni tiedosto, joka sisältää tekstiä (siis sen kirjan varsinaisen sisällön) ja koodinpätkiä. Sähkökirjaa luetaan ohjelmalla, joka kääntää sen ihmisen ymmärrettävään muotoon. Jos tästä tehdään taas analogia internetiin, niin internetsivu on kasa tekstiä, linkkejä kuviin ja koodia; tämän kaiken tietokoneella oleva selain kääntää ihmisen luettavaan muotoon. Itse asiassa, sähkökirjatiedostossa ja internetsivussa on paljon samaa.

Mainitsit aiemmin varsinaiset sähkökirjamuodot, mitä ne sitten ovat?
Sähkökirjamuotoja on kymmeniä, mutta Suomessa vastaan tulee tavallisesti kolme: ePub, Mobi ja Amazonin käyttämä azw. Näistä ePub on yleisin suomalaisessa kirjallisuudessa. Se on ns. avoimen standardin tiedostomuoto, jota lähes kaikki sähkökirjoja lukevat laitteet ja ohjelmat tukevat. Amazonin Kindle-lukulaite on tästä poikkeus: Amazon käyttää omaa suljettua tiedostomuotoaan, joka ei toimi missään muussa laitteessa. Kindle ei myöskään ymmärrä ePub-muotoa. Mobi-muotoiset kirjat siihen sen sijaan kelpaavat. (Tästä lisää myöhemmin.)

Millä vempaimella voin lukea sähkökirjoja?
Mahdollisuuksia on oikeastaan neljä: varsinainen sähkökirjojen lukemiseen tarkoitettu E-ink-lukulaite, älypuhelin, tablettitietokone tai tavallinen tietokone. Jokaisella on suosijansa, mutta vilkaistaan eroja nopeasti.

- Varsinainen sähkökirjan lukulaite (myöh. ihan vain ”lukulaite”) toimii e-ink-tekniikalla. Sen näyttö siis jäljittelee mahdollisimman läheisesti paperilta saatua lukukokemusta. Lukulaitteen näytössä ei ole taustavaloa, eli se, kuten painettu kirjakin, vaatii ulkoisen valonlähteen (aiheeseen pieni tarkennus myöhemmin). Se ei siis rasita silmiä. Jos tarkoitus on ainoastaan lukea kirjoja, niin lukulaite on paras vaihtoehto. Suomesta taitaa saada nykyään käytännössä kahta laitetta... molempia netistä tilaamalla. Ostamista ei ole tehty helpoksi. Kobo-merkkiset laitteet tukevat ePub-muotoa. Kindle sen sijaan ei, eli jos haluaa lukea suomeksi, kirjat on vietävä laitteeseen mutkan kautta.

- Tablettitietokoneet ovat syrjäyttäneet monilla lukulaitteiden käytön. On totta, että jos haluaa hankkia vain yhden vempaimen, jolla voi tehdä paljon, tablettikone lienee lukulaitetta järkevämpi ratkaisu. Tablettitietokoneiden huonona puolena voidaan lukulaitteeseen verrattuna pitää sitä, että se rasittaa enemmän silmiä ja on painavampi käsitellä. PDF-muotoisten kirjojen lukemisessa tablettikone taas on selkeästi joustavampi kuin lukulaite. Samoin kuin silloin, kun kirja sisältää paljon värillisiä kuvia tai vaikka interaktiivista sisältöä.

- Älypuhelin lienee harvalla jatkuvassa käytössä kirjojen lukemisessa. Pieni näyttö ei ole siihen ideaalein mahdollinen ratkaisu. Jos kuitenkin tahtoo tutustua sähkökirjoihin, tai lukea satunnaisesti jotain, puhelimetkin mahdollistavat sen.

- Lopuksi on vielä ihan tavallinen tietokone. Ensimmäiset kokeilunsa sähkökirjojen maailmassa voi tehdä ihan tietokoneella, ja vaikkapa kirjaston sähkökirjalainan avulla. Totta tietenkin on, että harva innostuu lukemaan tiiliskiveä tietokoneen näytöltä ja sen edessä istuen.

Tarvitsenko sähkökirjan lukemiseen jonkin ohjelman?
Tarvitset. Jos kyse on PDF-tiedostosta, niin lähes jokaisella laitteella on suoraan ohjelma joka sitä ymmärtää, eli ei siitä sen enempää. Jos taas käytössäsi on lukulaite, niin siinä ohjelma on sisäänrakennettuna.

Mutta entäs (tabletti)tietokoneet ja puhelimet? Sovelluksia on useita. EPub- ja Mobi-muotoisten kirjojen lukemiseen suosittelen esimerkiksi Calibrea tai FBreaderia. Molemmat ovat yksinkertaisia asentaa ja käyttää. Puhelimesi tai tablettisi appli-varastosta löytyy takuulla muitakin vaihtoehtoja, tai ehkä sellainen on jo laitteelle asennettuna. Niitä kannattaa kokeilla ja valita se, mikä eniten miellyttää.

Yleisluontoisen lukijaohjelmien lisäksi useat sähkökirjojen myyjät tarjoavat omia sovelluksiaan. Esimerkkinä Suomen johtava e-kirjajakelija Elisa Kirja, jonka sovellus sekä hallitsee ostajan henkilökohtaista kirjahyllyä että mahdollistaa ostettujen kirjojen lukemisen. Myös Amazon tarjoaa omaa vastaavaa Kindle-appliaan.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, on pakko mainita Adoben Digital Editions -ohjelma. Se on käytännössä pakollinen, jos hiemankaan enemmän käyttää sähkökirjoja. ADE on ohjelma, joka toimii kirjastonhallintana, lukusovelluksena... ja etenkin DRM:n eli kopiosuojauksen hallitsijana. Suomalaiset kustantajat ovat kopiosuojauksessaan siirtyneet valtaosin vesileimaan, mutta Adoben DRM-suojattuja kirjoja tulee yhä vastaan ulkomaisilla markkinoilla, sekä etenkin kirjaston kanssa asioidessa. Kirjastojen lainaussysteemi nimittäin nojaa täydellisesti Adoben kopiosuojauksiin. Se on keino, jolla kirja ”lainataan” ja ”palautetaan”. Jos siis haluat lainata sähkökirjoja kirjastosta, asenna ADE koneellesi.

Tuossa oli ihan pirusti kaikkia laitteita tai ohjelmia. Miten mä niinku ihan käytännössä toimin?
Aloita valitsemalla laitteesi ja ohjelmasi.
Valitse sitten luettavaksi vaikka jokin Elisa Kirjan ilmaisista klassikoista, tai etsi Project Gutenbergin sivuilta kiinnostava kirja. Sen jälkeen:

- Jos käytät jotain ulkoista lukuohjelmaa (tabletti)tietokoneella tai puhelimella, lataa valitsemasi .epub-tiedosto ja tallenna se koneelle. Avaa se ohjelmalla. Lue.

- Jos käytät Elisan sovellusta, avaa kirja siinä. Lue.

- Jos käytät ePubia ymmärtävää lukulaitetta, lataa valitsemasi .epub-tiedosto ja tallenna se koneelle. Yhdistä laite usb-kaapelilla koneeseen. Koneen pitäisi tulkita laitetta kuin usb-muistia (kuten muistitikkua). Kopioi .epub-tiedosto lukulaitteen muistiin. Irrota laite, käynnistä se. Lue.

- Jos käytät Kindle-lukulaitetta ja haluat lukea muutakin kuin Amazonin kaupassa olevaa, asia on aavistuksen verran monimutkaisempi. Projekti Gutenbergista ja satunnaisesti muualtakin voi löytää suoraan .mobi-muotoisia kirjoja. Silloin tiedosto vain ladataan koneelle ja toimitaan usb-kaapelin kanssa kuten edellisessä kohdassa. Jos taas haluat lukea ePub-kirjoja, ne täytyy ensin muuttaa .mobi-muotoon. Koska aiheesta on tehty jo toisaalla kattava selitys, linkkaan suoraan siihen. Joka tapauksessa, tarvitset aiemmin mainitsemani Calibre-ohjelman.

Onko se vaikeaa? Opinko mä?
Sähkökirjojen lataaminen ja lukeminen on tasan yhtä vaikeaa kuin Word-tiedoston lukeminen. Kuvitellaan tilanne, jossa saat sähköpostissa tekstitiedoston, sen sellaisen .doc-päätteisen. Lataat sen koneelle, avaat sen ohjelmalla, jonka tiedät sopivaksi ja luet sisällön. Samoin toimitaan sähkökirjojen kanssa.

Oli lukemiseen valitsemasi laite mikä tahansa, niin jos osaat surffata netissä, ladata tiedoston koneelle, liittää laitteen usb-kaapelilla koneeseen ja kopioida tiedoston paikasta toiseen... osaat lukea sähkökirjoja. Ja tämä on jo paljon vaadittu. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani Elisa Kirjan sovelluksen lataamalla pääset suoraan kauppaan ja lukemaan.

Jos päädyit lukemaan tätä bloggausta, ymmärrät hyvin todennäköisesti tarpeeksi tietotekniikasta sähkökirjoja lukeaksesi.

Olen miettinyt terveysasioita. Rasittaako se silmiä? Viekö sähkökirja yöunet?
Olet varmaan jo ehtinyt huomata, että oikein hyvillä kirjoilla on taipumuksena viedä yöunet...
Vaan, vakavasti ottaen, huoli on vain puolitotuus ja riippuu käytetystä laitteesta. Tietokoneelta lukeminen on raskasta. Sen jokainen tietää. Tablettitietokonettakaan ei ole varsinaisesti optimoitu nimenomaan lukemiseen, mutta useat sitä käyttävät sujuvasti silti. Tekniikka kehittyy, ja uusissa tableteissa on jo todella hyviä näyttöjä. Silmille paras vaihtoehto on kuitenkin e-ink-lukulaite.

Entäs ne yöunet? Tietokoneiden, tablettien ja älypuhelinten yöunet vievä vaikutus perustuu siihen, että niiden valo tulee näytön takaa. Siis suoraan silmiin. Siksi tabletilta lukemista ei välttämättä suositella sängyssä. Monet kuitenkin ehdottavat, että illalla lukiessa tabletin värit voisi kääntää negatiiviksi. Vaalea teksti tummalla pohjalla: vähemmän valoa silmiin osumassa.

Lukulaite taas vaatii ulkoisen valonlähteen, lukulampun siinä missä painettu kirjakin. Tähän kuitenkin lisähuomautus: uudemmissa lukulaitteissa on käytännössä aina sisäänrakennettu lukuvalo. En käytä termiä ”taustavalo”, sillä se nimenomaan ei ole taustavalo. Se ei tule ruudun takaa, vaan on rivi miniminikokoisia lamppuja ruudun ylä- ja alareunassa. Se luo valon tekstin päälle, ei sen taakse. Lukulaitteen valo siis ei vie unia sen kummemmin kuin sängyn päädyssä olevan lukulampun valokaan. (Sivuhuomiona sanottakoon, että jos teen suosituksia lukulaitetta hankkivalle, niin suosittelen ehdottomasti sellaista, jossa on valo. Se lisää lukumukavuutta huikeasti hiemankin hämärämmässä.)

Sano nyt vielä pari viimeistä myyntiargumenttia, kun kerran tälle tielle lähdit.
Noooh, sähkökirjojen hyviä puolia:
- Niiden ostaminen on helppoa, jos vain kirja on tarjolla. Se tulee hetkessä kauaskin. Tai kaukaa. Sähköinen muoto mahdollistaa ulkomailta ostamisen ilman odottelua.
- Niiden varastoimiseen ei mene tilaa, eivätkä ne pölyynny.
- Niistä voi (ja pitää!) tehdä varmuuskopiot, etteivät ne katoa jos laite sekoaa tai vaihdetaan uudempaan.
- Ne mahdollistavat kirjan eliniän pidentämisen. Vaikka painos loppuisi, sähkökirjaa voi pitää tarjolla. Monet tahot ovat tehneet suorastaan kulttuurityötä digitalisoidessaan klassikkokirjallisuutta.
- Niin, ja sähköinen muoto voi helpottaa lukemista, jos on vaikeuksia nähdä pientä tekstiä (fonttikokoa voi säätää) tai pidellä painavia kirjoja (tiiliskiviromaani painaa yhtä paljon kuin novelli). Siksi myös seniori-ihmisten kannattaisi tutustua sähköisen lukemisen mahdollisuuksiin.

Itse omistan Kobo-lukulaitteen ja luen sähkökirjani lähes yksinomaan siltä. Olen ihastunut. Laite on kevyt laukussa, mukanani kulkee kokonainen kirjahylly. Sitä voi pitää ja käyttää yhdellä kädellä sängyssä lukiessa, himmeä valo ei edes häiritse vieressä nukkujaa. Laitteen voi syödessä asettaa pöydälle ja vain tökätä sormella sivun vaihtamiseksi, kirjaa ei tarvitse pitää auki.

Loppukaneettina kuitenkin eräs olennainen asia: kukaan ei pakota. Kukaan ei etenkään pakota luopumaan painetusta kirjallisuudesta, eikä se ole oikein järkevääkään. Sähkökirjat ovat vain yksi tapa tarjota kirjallisuutta muiden rinnalla. Painettuja, äänikirjoja, braille-kirjoja... Kirjoja yhtä kaikki. Sähkökirjat ovat siinä seassa laajentamassa tarjontaa.

Ota siis riski, kokeile kerran. Ehkä se vie sinutkin kirjallisuuden sekakäyttäjäksi.

  • Minn Vuo-Cho
    Kommentti Lähettäjä: Minn Vuo-Cho
    13/04/2015 @ 16:18

    Amen. Ja Kobo on ihana! Nykyinen laitteeni on kestänyt kovassa käytössä jo yli kolme vuotta.

  • Mari
    Kommentti Lähettäjä: Mari
    13/04/2015 @ 19:06

    Tämä on oikein hyvä ja perusteellinen teksti aiheesta, kiitos. Pistän jakoon.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!