Tasaisempia mielialoja?

Melko maanis-depressiivistä hommaa tämä kirjoittaminen. Välillä on ihan varma, että kaikesta tulee jotakin pientäsuurta ja hienoa; että tarina vain laajenee ja löytää oman sijansa. Seuraavana hetkenä (kyllä, toisinaan ihan kirjaimellisesti seuraavana hetkenä) on varma, ettei mistään kuitenkaan ole mitään hyötyä. Että mahdollinen käsikirjoitus on kuitenkin vain kärpäsenpaska aavikolla muiden kanssa kilpailemassa.

Jos jollakin on myydä sangollinen tasaisempia mielialoja, niin ostan. Tällainen on väsyttävää. Etenkin, kun mielenkiintoinen tarina sinänsä ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Itse asiassa tarina tuntuu pikaisesti ajatellen kovin yksiviivaiselta. "Saako tuolle pohjalle muka kirjoitettua kokonaisen kirjan?"

Lisäksi olen miettinyt, pitäisikö minulla olla jotain sanottavaa. Siis Sanottavaa, isolla ässällä. Sanoma. Onko pelkkä viihdyttävyys tarpeeksi vahva raison d'être, kun kirjallisuudesta puhutaan? Ainakaan, jos haluaisi olla Vakavasti Otettava ™ kirjailija.

Tämä kaikki on ilmeisesti oire aivan hillittömästä toisen kirjan pelosta. Siitä, ettei enää osaakaan. Tai siitä, että vaikka osaisi, jää lopulta jollain tapaa osattomaksi.

Nonnih, nyt lopetan vinkumisen ja laitan vielä loppuun minua suuresti ilahduttaneen Maijan blogiarvion. Siinä puhutaan seksistä. Seksistä pitää puhua, kaiken muun joukossa.
"Yritin lukiessa keksiä sopivaa sanaa kuvaamaan lukukokemusta. Kovin vajailta kuulostavat kaikki nämä muistiin merkityt adjektiivit, mutta minulle Tulen tyttärien lukeminen oli ainakin luontevaa, vaivatonta, kiehtovaa, ihanaa, helppoa, tyydyttävää (mitähän olen tällä hakenut?) ja koukuttavaa. Harmitti, kun oli pakko käyttää aikaa siivoamiseen ja ompelemiseen, vaikka olisin mieluiten vain lukenut ja hykerrellyt hyvän tarinan parissa.

Yksi parhaista puolista tässä kirjassa oli ehdottomasti romantiikka ja seksikohtaukset. Carolella on harvoille suotu taito kuvata seksiä varsinaisesti kuvaamatta sitä. Turhan usein seksikohtaukset ovat tyyliä "hänen lemmensauvansa upottautui naisen kosteana odottavaan aromipesään", mikä saa koko touhun kuulostamaan kokkaamiselta tai muuten vain epäkiinnostavalta. Tulen tyttärissä suhtautuminen seksiin on niin luontevaa, ettei mitään vaihekuvauksia tarvita. Vähillä sanoilla Carole onnistuu tekemään selväksi senkin, milloin on kyseessä rakastelu, milloin ihan vain sutjakka aamupano."

  • airelle
    Kommentti Lähettäjä: airelle
    01/02/2015 @ 07:32

    kai tuo on sellainen luovan ihmisen ongelma. katson tytärtäni, joka on aivan maanis-depressiivinen hänkin, välillä on kaikki paskaa, vaikka opettajat kuinka kehuu. joten normaalia kai, että pelkäät seuraavan kirjan onnistumista, vaikka kuinka kehuttaisiin esikoistasi. uskon silti, että saat sen kirjoitettua ja että se on ainakin yhtä hyvä.

  • Katri
    Kommentti Lähettäjä: Katri
    01/02/2015 @ 14:08

    Jep, kaipa tämä tunteiden poukkoilu kuuluu luomisprosessiin jotenkin. Olen itse koittanut miettiä, että ehkä jos en olisi näin herkkä ja tuntisi kaiken niin vahvasti (pettymykset, huonot hetket, ja sitten ne hyvät), jos kaikki olisi vain tasapaksua, niin ehkä sitten en osaisi kirjoittaakaan mitään muuta kuin tasapaksua tekstiä. Välillä katson julkaisemiani kirjoja ja mietin, miten ihmeessä oikein olen saanut nuo aikaiseksi, kun nyt alkuun pääseminen ja työskentely on NIIN hataralla pohjalla.

    Mutta nämä prosessit ovat pitkiä. Kyllä se käsikirjoitus ihan varmasti siitä vielä laajenee ja muotoutuu ja tulee valmiiksi - vaikka sitten joutuukin kärsimään mielialojen heittelystä samalla. :P Tsemppiä!

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    01/02/2015 @ 16:47

    Airelle,
    hyvä että joku ainakin uskoo. Minä voin siis uskoa, että se kadonnut usko on vielä jossakin tallessa ;)

    Katri,
    "Välillä katson julkaisemiani kirjoja ja mietin, miten ihmeessä oikein olen saanut nuo aikaiseksi, kun nyt alkuun pääseminen ja työskentely on NIIN hataralla pohjalla."
    Tämäpä. Ensimmäisten kanssa ei ole minkään aiemman tuomaa painetta. sitä vapautta kaipaisin.

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    10/02/2015 @ 09:13

    Äärissä mennään.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    12/02/2015 @ 11:18

    Kyllä. Ääri-ilmiöt ovat pelottavia.

  • Joku
    Kommentti Lähettäjä: Joku
    12/02/2015 @ 11:46
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!