Kirjamessusuunnitelmia Helsinkiin (ja arvonnassa kaksi lippua onnekkaille)

Tapahtuu sellainen harvinainen tapahtuma, että minä jopa suuntaan Helsingin Kirjamessuille (23.-26.10). Pitäähän sitä kerran, nyt kun on vielä tuo uunituore tekele promottavana. Se lieneekin jännittävin osa: pääsen ensimmäistä kertaa hiplailemaan omaa kirjaani. Kansissa.

Varsinaisen virallisen messuohjelman seassa minua ei "yllättäen" näy, mutta sen sijaan ulkosavolaisen esikoiskirjailijan voi bongata osastolta 6e 131 (Robustoksen ja Osuuskumman osasto). Hyvin todennäköisesti perjantaista sunnuntaihin. Tai sitten kirjabloggareiden standin takaa lauantaiaamuna. Omalla osastollamme koetan puhua fiksuja spefikirjallisuudesta ja esikoiskirjailijuudesta Morren kanssa. Kuusieeykskolmeykkösen ohjelmasta teen tänne aivan varmasti tarkemman koonnin kunhan se selviää.

Helsingin kirjamessut 2014 Osuuskumman osasto
6e 131 on juuri sopivasti Louhi-lavan ja Eino Leino -lavan välimaastossa, eikä myöskään liian kaukana Wine Cornerista.

Mutta niin. Koska olen messuilla myös kirjabloggarin ominaisuudessa, minulle tarjoutui mainio mahdollisuus arpoa blogin lukijoiden kesken messulippuja, yhden päivän lippu kahdelle onnekkaalle.

Arvontaan osallistuaksesi tarvitset nimimerkin ja s-postiosoitteen, ne lätkitään tiedoiksi tuohon kommenttiboksiin. Tämän lisäksi sinun tulee mahdollisimman sydäntäsärkevästi perustella, miksi juuri sinun tulisi voittaa kirjamessulippu.

Rajoitukset:
- Kultakalan kuolema ei riitä.
- Hamsterin kuolema voidaan tietyissä tapauksissa hyväksyä.
- Anoppia, naapuria tai muitakaan kaksijalkaisia ei saa tappaa.
Muuten rajana on vain mielikuvitus.

Kyseessä ei ole kirjoituskisa. Arvon liput kaikkien niiden kanssa, jotka ovat sydäntäsärkevän syynsä kommenttiboksiin vuodattaneet 9.10. klo 19 mennessä (Suomen aikaa).

Onnea matkaan! (Ja tule toki tervehtimään messuilla.)

Kirjamessuliput

Jonkinasteista hermostumista ilmassa

Tulen tyttärien sähköiset arvostelukappaleet lähtivät medioille eilen. (Ja tänään tietenkin bongasin sieltä vielä pari tympeää muotoiluvirhettä, mutta ehkä lukijat antavat anteeksi. Ja ehkä myyntiin saadaan kelvollinen kappale.)

Tänä viikonloppuna oloni on jokseenkin tällainen:

Anxiety cat

Tai ehkä jopa tällainen:

Ihan Vieraat Ihmiset lukevat sen! Entäs sitten, ensi viikolla, kun se tulee myyntiin. Kuka tahansa voi saada sen käsiinsä ja lukea. Kammottavaa! (Eikös se ollut vähän niin kuin tarkoitus?) Taidan mennä viikoksi peiton alle ja olla vilkaisemattakaan mihinkään kommunikaatiovälineeseen... Pelottavien asioiden välttely on paras keino, eikös niin?

Kirjaostoksia

Tänään on kirjaostospäivä. Tai oikeammin koko syyskuu on ollut kirjaostoskuukausi. Blogihaaste on näkyvissä Oksan hyllyltä -blogissa: Kirjan matka kirjailijan näppäimistöltä lukijan käsiin voi olla joskus hyvinkin mutkikas. Miten kirja syyskuussa päätyy sinulle omaksi, lukemista odottamaan? Onko sinun syyskuun kirjasi sattumalta tehty löytö, kiertänyt kenties jo monet lukijat, kiinnostavalta vaikuttava uutuuskirja tai jo pitkään hankintalistalla ollut kirja? Kipaise kirjaostoksille ja kerro, mitä löysit!

Unohdin koko haasteen autuaasti, mutta totesin, että olenhan tuota ostanut kirjoja ilman haastettakin.

Sanottakoon, että paikallinen kirjakahvila, Café Livres, koituu usein kohtalokseni. Paitsi että siellä on kirjoja, se on myös kiva paikka. Viimeisimmällä käynnilläni istuin hyvän tovin tiskin ääressä juoden olutta ja keskustellen omistajattaren kanssa Guillaume Mussosta. Ostokseni eivät kuitenkaan ole siltä reissulta, vaan viikkoa-paria aiempaa. Sillä kertaa olin liikkeellä puolen metrin mittaisen ikiliikkujan kanssa.

Matkalaukussa on mm. puutarhakirjoja ja eläinlehtiä.

Lapsj oli kiinnostuneempi scifi-hyllystä.

Ainiin, mitäkö ostin? Ranskalaisen kirjailijan Pierre Pevelin Wielstadt-trilogian. Kirjailija ei ollut ensikäteen tuttu. Tunnen hävettävän huonosti ranskalaista kirjallisuutta. Mutta tämän aloitusosa on intterwebsin mukaan voittanut Prix de l'imaginaire -palkinnon, joten päätin testata. Ostopäätökseen vaikutti myös se, että tarjolla oli kerrankin koko trilogia. Olen tunnetusti huono sarjalukija. Jos kaikkea ei ole tarjolla kerralla, sarja tahtoo jäädä kesken. Tämänkin kanssa saattaa mennä vuosi tai kaksi. Olen niin laiska lukemaan ranskaksi. Mutta, mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.

En sitten millään opi ymmärtämään ranskalaista tapaa taittaa kirjankannet niin, että kansikuvan ollessa päällä takakansiteksti on ylösalaisin.

Kirjatuet on lainattu lelukorista.

Shaffer / Barrows - Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Noh, olipas ihastuttava kirja. Jotenkin kokonaisuudessaan ihastuttava. Ei ehkä suurin rakkauteni, mutta aloitettuani ihmettelin, miksi olen antanut pokkarin lojua kuukausitolkulla (toissakesästä?) kirjahyllyssä. Ehkä siksi, että takakansiteksti ei aivan tee oikeutta teokselle.

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (myöh. KPPY) on kirjoitettu vanhaan kunnon kirjeromaanin malliin. Se siis on tavallaan kuin toistoa ajalta, josta kertoo. Ollaan vuodessa 1946. Lontoolaiskirjailijatar Juliet Ashton on ansainnut kannuksensa kirjoittamalla sota-aikana salanimen takaa teräviä ja humoristisia kolumneja suureen päivälehteen. Nyt sota on ohi, ja Juliet haluaisi kirjoittaa jotain aivan muuta. Sattuman oikusta häneen ottaa yhteyttä Dawsey Adams Guernseyn saarelta, ja yhteydenotto poikii kirjeenvaihtoa useampien saaren asukkaiden kanssa.

Guernsey, Kanaalisaari lähempänä Ranskan rannikkoa kuin Englantia, oli toisen maailmansodan aikaan saksalaisten valloittama. Saksalaiset katkaisivat asukkailta kaiken yhteydenpidon ulkomaailmaan, joten saarella ei tiedetty mitä muualla tapahtui... ja toisaalta muut britit eivät olleet selvillä saaren elämästä.

Jotkut meille lähetetyistä tavaroista on kääritty vanhojen aikakauslehtien ja sanomalehtien sivuihin. Ystäväni Clovis ja minä siloittelemme ne ja viemme kotiin luettaviksi. Sitten annamme ne naapureille, jotka hekin ahmivat mitä tahansa maailman uutisia viimeisten viiden vuoden ajalta.

Nälkä, pelko ja uhka kulkevat käsi kädessä humaaniuden kanssa. Valloittajia kammotaan, mutta heidän kanssaan myös ystävystytään. Pelkkä kansalaisuus ei tee ihmisestä hirviötä ja toisaalta typeryksiä mahtuu omiinkin joukkoihin. Ihmisillä on myös hämmästyttävä kyky selvitä, ja vieläpä löytää surkeudestaan huumoria. Lisäksi KPPY on rakkaudentunnustus kirjallisuudelle ja kirjallisuuden voimalle.

Amelia kertoi että haluatte kuulla kirjallisesta piiristämme ja siitä, mistä puhumme kokouksissamme. Minä pidin puheen Brontën tytöistä, kun oli minun vuoroni puhua. En ikävä kyllä voi lähettää teille muistiinpanojani Charlottesta ja Emilystä, koska käytin ne hellavalkean sytykkeiksi, kun talossa ei ollut muuta paperia. Olin jo polttanut vuorovesitaulukkoni, Ilmestyskirjan ja Jobin tarinan.

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville kansi
Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Otava, 2010
Suom. Jaana Kapari-Jatta

Sota- ja ylipäätään aikakuvaus olivat kirjan parasta antia. Taustalla kulkee myös puolivillainen rakkaustarina, joka sinänsä oli suloinen, mutta oi niin kovin ennalta-arvattava. Sen voi ehkä antaa anteeksi, kun romaani noin muuten vei niin mukavasti mennessään. Lukiessani mietin kuitenkin, että olisin ehkä mieluummin nauttinut kirjan alkukielellä. Suomennoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta tuntui, että jotain tunnelmasta jäi käännökseen. En osannut sijoittaa kieltä kunnolla mihinkään aikakauteen, kun kyse kuitenkin oli brittiläisestä ilmaisusta. Mutta, pieni harmi tämä lopulta.

Perunankuoripaistoksista ovat bloganneet aikanaan hyvinkin useat. Linkitettäköön Iso paha susi, joka piti kirjaa suloisena, Amma, jolle minun tapaani tuli mieleen Hilja Valtonen, ja Sannabanana, joka luki kirjan alkukielisenä.

Taustamusiikkia

Joskus taannoin Magdalena Hai julkaisi blogissaan Kellopelikuninkaan kirjoittamista siivittäneen soundtrackin. Siinä on hienoja biisejä, etenkin irkkupunk ja Rändajad. Nyt Katri Alatalo jakoi oman trilogiansa musiikkia. Varastan siis blogipostausideoita häpeämättä. Epäilen, että tosiasiassa varastan suurimman osan kirjoittamastani jostain. Vähintäänkin tosielämästä. Tai hieman kuten Leena Krohn kertoman mukaan olisi todennut Prosak-klubissa: että hän on kirjailija, jolla ei ole erityisesti mielikuvitusta. Suurin osa tekstistä syntyy havainnoidusta ja luetusta.

Puhuin joskus aiemmin Vaaleanpunaista kirjoittaessani kuuntelemastani musiikista. Siinä oli ehkä (ja syystä!) aika paljon kasarirockia, mutta varsinkin Panic! at the Disco ja Ladyhawk soivat parvekkeella kesäyössä repeatilla. Nyt aloin miettiä, että mitä olenkaan kuunnellut sittemmin. Miltä Tulenpunainen kuulostaisi? Varmaankin satunnaisesti sopivilta tunnelmilta.

The Cranberries - When You're Gone

Amanda Palmer - Killing Type

Ja koska viimeisten kuukausien / vuoden kirjoittaminen on tarvinnut paljon silkkaa kannustusta ja mielialan kohotusta, niin listalle kuuluvat ehdottomasti Panic! at the Discon Oh Glory ja Irene Caran Flashdance (What a Feeling).

Tiettyjen seutujen pimeisiin öihin sopii erinomaisesti Ismaël Lon Tajabone.

En mielelläni kuuntele kirjoittaessani suomenkielistä musiikkia, sillä jumiudun kuuntelemaan sanoja. Etelänaapurimme Viro sen sijaan kelpaa kirjoituskumppaniksi. Kielessä on jotain niin kovin tuttua, että se on melkein maagista. Loitsuja. Vihmaloitsuja.

Ja sitten vielä lopuksi edellisen toteamuksen jälkeen se poikkeus joka vahvistaa säännön. Tuula Amberla kelpaa aina. Onko se Lenin? -biisissä on jotenkin aivan mahtava tunnelma suoraan Hilja Valtosen romaaneista 80-luvulle kiskottuna.

Jaa, jaa, maaseutu kutsuu. Jaa, jaa, koko kylä katsoo.

Näyteluku Tulen tyttäristä

Tässä ollaan jännän äärellä.

Tulen tyttäriä on muuntautumassa kässäristä kirjaksi. Yksi tiedosto on kirjapainon kiusana, toinen e-kirjaksi käännettävänä. Tarkoitus sen olisi ilmiintyä ihan kokonaisuudessaan luettavaksi tuossa lokakuun aikana. Ennen Helsingin kirjamessuja, jolloin haaveilen pääseväni hypistelemään ihmettä.

Mutta, uteliaille olisi tarjolla näyte alusta. Sen voi ladata *tästä linkistä*. (PDF-tiedosto, 1,3 Mt)

Minä jatkan jännittämistä ja koetan ajatella ihan jotain muuta. Vaikkapa muiden kirjoittamien kirjojen lukemista. Tällä hetkellä keskittymiskyvystäni taistelevat Les Misérables ja Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Molemmat ihastuttavat omalla tavallaan.