Kide -novellihaaste

Rouva Esikoiskirjailija J.S. Meresmaa lanseerasi Kide -novellihaasteen. Perustelut ovat erinomaiset: "Lyhyissä teksteissä on vain yksi ongelma: niistä saa vähän, jos lainkaan, lukijapalautetta. Ajattelin, että paikallaan voisi olla jonkinlainen haaste. Niinpä mieleeni tuli kide – koska pieni on kaunista. Kide-haaste on perustettu paikkaamaan yksittäisten novellien lukijapalautepuutetta ja myös haastamaan ihmisiä lukemaan novelleja ja muita lyhyitä tekstejä enemmän. Antologioiden, lehtien ja novellikokoelmien lukeminen on erilaista: aina ei välttämättä lue koko teosta kerralla vaan novellin sieltä, toisen tuolta. Minulla on muutamia tällaisia 'roikkumassa' olevia kokoelmia. Kaikki tekstit eivät kolahda samalla lailla, osa menee tyystin ohi, mutta joukossa on myös helmiä, joiden kohdalla tekee mieli huutaa: kaikkien on luettava tämä, tämä on loistava!"

Tämä osui ulkosavolaiselle kuin nenä päähän (tervetuloa kuluneet kielikuvat). Novellit ovat ihania. Ne saa luettua kerralla, niissä on kokonainen tarina muutamalla sivulla. Itselle novellit antavat usein enemmän kuin pitkät saagat, jotka kuitenkin unohtuvat kesken jossain vaiheessa. (Kyllä, olen tietoinen, että näiden kahden mitan väliin jää vaikka kuinka kirjallisuutta, mutta silti.)

Ohjeistus on seuraavanlainen:

1. Luettele ainakin viisi novellia, jotka ovat kolahtaneet tai jääneet muuten mieleen. Kerro miksi, jos mahdollista.
2. Aseta itsellesi vuodeksi novellilukutavoite.
3. Kopioi blogiisi Kide-kuva ja aseta kuvatekstiksi novellien lukutavoitteesi sekä eteneminen esimerkiksi näin: 3/10. (Eli kolme luettu, kymmenen tavoitteena.)
4. Bloggaa lukemistasi novelleista ja kirjoita niistä arvio. Arvio saa olla minkä pituinen tahansa. Kide-kuvaa voi käyttää myös tässä yhteydessä, jos haluaa.
5. Haasta tuttaviasi lukemaan novelleja.

Tämä viiden kohdan ohjeistus on neuvoa-antava, ei pakollinen. Käytän novelli-sanaa, mutta joskus kertomuksen ja novellin raja voi olla häilyvä. Minusta mikä tahansa lyhyt teksti käy, mitään novellin kaavaa ei tarvitse alkaa etsiä voidakseen osallistua.

Kide

Mitkähän novellit olisivat kolahtaneet? Laitetaan nyt vaikkapa seuraavanlainen viiden kohdan lista.

Roald Dahl: William and Mary
Minulla ei ole aavistustakaan onko tätä kieron mielikuvituksen taidonnäytettä suomennettu johonkin kokoelmaan, mutta se on kyllä taattua Dahlia. Tossun alla elänyt vaimo toteuttaa miehensä haaveen kuolemanjälkeisestä elämästä – mutta omilla ehdoillaan. Minulla on tästä tekstistä mielessäni hyvin selkeitä kuvia.

Leena Likitalo: Heikommat kutsuisivat
(Uusrahvaanomaisia tarinoita #1) Tämä on se novelli, joka liikautti aivoissani jotain vinoon ja aiheutti kymmeniätuhansia sanoja. Kiitos.

Anton Tšehov: Mäenlaskun hurma | Leikkiäkö vain? | Leikinlaskua
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Alkuteos Šutotška. Ei aavistustakaan minkänimisen suomennoksen luin, mutta joka tapauksessa kyseinen novelli johdatti minut Tšehovin pariin silloin joskus 15 vuotta sitten.

Ljudmila Ulitskaja: Goulia
Kiellon päälle nykypäivän venäläistä, Tšehovin jalanjäljissä kulkevaa, joskin optimistisempaa. Tätä ei ole taidettu suomentaa, löytyy ranskaksi kokoelmasta La maison de Lialia et autres nouvelles. Kyseessä on sukupolvien rajat ylittävä rakkaustarina arkisen ankeuden ja venäläisen talven keskeltä.

Ja koska raapaleetkin ovat novelleja, viidenneksi pitää vielä mainita Khuuren taidokas Kehitysvamma. Siinä on kaikki kohdallaan sadassa sanassa.

- - -

Taidan laittaa itselleni vuodelle 2013 novellinlukutavoitteeksi 25 kappaletta. Todennäköisesti joukossa on niin spefiä, klassikoita kuin silkkaa teiniromantiikkaakin. Katsotaan millaisiksi bloggaukset muodostuvat.

Haastan mukaan Kidenovellitalkoisiin, mikäli neidot niin haluavat, Normandian Maryn ja Kielenkieputtajan.

- - -

Vielä pari linkkiä, kohta hengästyttää. Olen kommentoinut muutamaa novellikokoelmaa aiemminkin. Arvioihin pääsee seuraavista:
Anton Tšehov - Vaimoni ja muita novelleja
URS - Huomenna ne tulevat
URS - Pimeyden reunalla

Versioita ja tilastoja

Kullakin kirjoittajalla on varmaan oma tapansa pitää järjestyksessä eri versiot käsikirjoituksistaan. Vaaleanpunainen menee versiossa 3.1. Laskutavan mukaan siis joko kolmas tai seitsemäs versio. En edes muista, millä perusteella aiemmin vaihdoin versiosta 1 versioon 2, ja millä sitten lisättiin numeroita pilkun jälkeen. Mutta tämä viimeinen hyppy kolmoseen oli syyskuun roma(a)nileirin syytä. Joku muu olisi kirjoittanut kokonaan uusiksi. Minä olin laiska, leikkasin, liimasin, muokkasin ja kirjoitin uusiksi vain kolmasosan.

Olen jo tässä ollut kurkkuani myöten täynnä Vaaleanpunaista. Vaahtokarkkiyliannostus. Olin jo henkäissyt ja saanut suuret linjat valmiiksi, sitten erehdyin yksityiskohtien pariin. Kirjoitusohjelma kertoo, että siinä on (oli) 49 kertaa sana "kuitenkin", 67 kertaa "pois", 53 kertaa "koskaan" ja 114 kertaa "kanssa".

Sataneljätoista!

Rupesin leikkimään täikammalla. Kuitenkinia on jo puolet vähemmän, mutta tuo kanssa. Jos lasketaan, että tarinassa on 21 lukua, se tekee miltei viisi ja puoli kanssaa per luku. Hrr.

Plasticbag headed man
Kumman kanssa?
Niin, kumman kanssa.

Kun kerran tilastoista alettiin puhua, niin vilkaistaanpas saman tien hakusanoja, joilla tähän blogiin on viimeisen kuukauden aikana päädytty. Täällä ei ole niin eksoottisia kuin tuolla ulkosavolaisblogin puolella. Siellä saa välillä ihan kummastella ihmisten googlaustaipumuksia.

Mutta eivät täälläkään kaikki ihan ensimmäisellä vilkaisulla aukea:
margaret email loc:fi
hissimusiikki lista
lupaan sulle ruusutarhan
olen esikoiskirjailija
(onnea sinulle vain)
www.haddadin.eikä
savolainen lämpömittari
syntilista
aulis and kustannustoimittaja
novelleja tyydy
(krhm, mitäs sitä on etsitty?)

Etsivä löytää. Vaikka sitten ulkosavolaisen.

[Kuva: Chris P Dunn, CC by-nc-sa 2.0]

TTT - kun muutkin kirjoituskiroavat

Kirjablogeissa on pyörinyt muutaman viikon Top Ten Tuesday -haaste, jossa listataan kymmenen asiaa. Tiistaisin. Ymmärsitte. Listoja on mitä kummallisempia, mutta minä jatkan vinkumislinjallani. (Seuraavan postauksen lupaan sitten olevan valoisampi. Ehkä. Luultavasti.)

Tänään tehdään kymmenen kahdeksan linkin lista, ihan koska muitakin näyttää välillä ahdistavan. Sitä on liikkeellä. Yhtä paljon kuin flunssaa näin marraskuussa. Paitsi että vähemmän. Tässä ei ole kuin kahdeksan kohtaa, kun sitten kuitenkaan kirjoittajat eivät ahdistu tarpeeksi.

- - -

8. "Niin omaääninen olen. Ääni ei riitä, eikä riitä juonikaan. Ehkä pärstäkertoimeni ei riitä. Ehkä se, että erotun liikaa. Ehkä en ole tarpeeksi kiinnostava. Noin niin kuin tekstin ulkopuolella."
http://helmi-maariapisara.blogspot.com/2012/11/milta-tuntuu-seina-fucking-ruusu.html

7. "Kuusikymmentä sivua tekstiä, jotka eivät tottele minua. Ensimmäiset 30 ehkä menettelevät tai pikemminkin joustavat niin kuin pitääkin. Mutta sitten nämä toiset 30. Ovat kuin hurjistuneita vasikoita: liian avuttomia vielä, vaikka mitä kuvittelevat kesän kynnyksellä."
http://kananlihalla.wordpress.com/2012/11/17/koska-minulla-on-hyvat-perslihakset/

6. "Nyt tekstiin täytyy taikoa jotain järkeä ja lukukerta lukukerralta se kuulostaa kaukaisemmalta haaveelta. Mikään ei ole ollut niin antoisaa kuin tekstin viilaaminen paremmaksi. Silti elämä oli autuaampaa aikoina, joina ei vain ajatellut."
http://hukkatiet.blogspot.com/2012/11/editoimisesta.html

5. "28. En ollutkaan siitä tarpeeksi kauan erossa. Se tuntuu totaalisen paskalta mutten osaa sanoa mikä siinä on vialla. Kaikki. Ei siitä ole mihinkään, tai no ehkä voin heittää sen muistitikulle ja kadottaa tikun jonnekin kaapin uumeniin."
http://missiokassari.blogspot.com/2012/11/mauton-hajuton.html

4. "Nanostani puuttuu pyöreät viisi tuhatta sanaa. En kestä. Tahdon tästä typerästä tekstistä eroon heti NYT. Haluan kirjoittaa jotain muuta! Haluan lojua sängyllä ja katsoa tv:tä! En jaksa enää laskea. Haluan tehdä järkevämpiä postauksia. Haluan tehdä yhtä sun toista."
http://lukuhoukka.blogspot.com/2012/11/vahan-viela.html

Depressed cat

3. "Pelko siitä, että muokkaan tekstiä “väärään suuntaan” on tietysti olemassa, mutta onneksi teksti on jo siinä vaiheessa, ettei sille tarvitse mitään radikaaleja kauneusleikkauksia tehdä. Pelko omasta epäonnistumisesta on kai kirjoittajan ikuinen ystävä, tai vihollinen."
http://cafepourlesidiots.org/blogi/ensimmainen-palaute/

2. "Näyttäkää minulle kirjoittaja, joka ei ole joskus rypenyt jossakin alla luetelluissa alhoissa, niin minä näytän teille vielä normikirjailijaakin isomman valepukin. Marraskuun kunniaksi siis Huonojen fiilisten hakemisto, olkaa hyvä!"
(Tuosta muuten se Kaikki Muut Osaa TM -kohta taitaa olla inspiroitunut allekirjoittaneen ulkosavolaisen taannoisesta vuodatuksesta...)
http://margaretpenny.blogspot.com/2012/11/huonojen-fiilisten-hakemisto.html

1. Ja jos kukaan muu ei valita, niin Limyaaeliin voi aina luottaa. Joskin tuota lukee ihan vinkeiksi ja ilokseen. Hyvä vaihtoehto TvTropesiin jumiutumiselle.
"Try to come up with reasons for the clichés. This goes back to things like crystal balls. Dragons in fantasy tend to sleep on hoards of gold and hate knights. Yet this isn't Earth, with its complex of dragon legends to account for such things. Most of the time, no explanation is offered; it's simply "Well, this is a dragon, and that's what they do."

A lot of fun can be had when trying to come up with justifications, or twist your dragon away from the usual. What reason would a dragon have to sleep on such a hard, cold bed of metal, when it's a reptile?"
http://www.forresterlabs.com/limyaael/titlelistall

+ 1. Miten mä tän unohdin? Voittaja Viikon kirjoitusahdistus -kilvassa. Tohtori osuu valitettavan monessa ihan liian oikeaan.
"Miksi tätä sitten tehdään? Mitään järkeä kirjoittamisessa ei ole, ellei satu päätymään yhdeksi niistä noin viidestä hyvin myyvästä kirjailijasta jotka Suomeen kerrallaan mahtuu."
http://tuomassaloranta.wordpress.com/2012/11/22/haluatko-kirjailijaksi-eli-eraanlaiset-pitkat-jaahyvaiset/

- - -

Mutta listaamisen lisäksi se on tänä iltana niin, että persie penkkiin ja kirjoittamaan. On solmu. Ja solmusta ei taida päästä ylitse kuin lause kerrallaan.

- - -
[Kuva: Jan Zeschky, CC by-nc 2.0]

Kohti e-kirjallisuutta, ontuen

Koska vuoden lopussa ja alussa on sellaisia lahjomispäiviä kuin "joulu" tai "30-vuotissynttärit", niin olen vihjaillut toiselle puoliskolle eräästä lahjatoiveesta. E-kirjanlukijasta. Teoriassa varsin yksinkertainen toive, käytännössä yllättävän monimutkainen.

Olen hiljaa haaveillut siitä, että voisin lukea vähän enemmän suomalaista kirjallisuutta, tuoreeltaan. E-kirja antaisi siihen mahdollisuuden, ja noin niin kuin lukemisnautinnon kannalta ihan tarkoitukseen tehty laite tuntuisi sopivammalta. En aio ostaa tablettitietokonetta, kun sille ei ole muuta käyttöä, ja puhelimeni näyttö on vähän turhan pieni runsaampaan lukemiseen.

Kun on päässyt henkisen mutta-kirjassahan-pitää-olla-paperia -esteen ylitse, alkaa se taistelijan tie.

Ensin pitää löytää sopiva laite, joka toimii kiltisti yhteistyössä mahdollisimman monien tahojen kanssa. Tämä loppujen lopulta ei ole se karmean vaikea osa. Tällä hetkellä epäröin ehdotuksissani lähinnä Kobo Glon ja Kindle Paperwhiten välillä. Molemmissa on etunsa, joskin Kindlea saisi odottaa aina helmikuulle saakka. Kobon voisi ostaa ihan tuosta lähimmästä Fnacista.

Mutta entäs sitten ne itse kirjat? Olen huomannut, että ainakin suomalaisella e-kirjakentällä on kaksi asiaa, jotka tökkivät. Syvälle ja poikittain.
1) E-kirjojen kova hinta.
2) Kopiosuojaus.

Aloitetaan jälkimmäisestä. Iso osa suomalaisista e-kirjakaupoista ja kustantajista tuntuu käyttävän tällä hetkellä myymissään kirjoissa DRM-kopiosuojausta. Mikä helevetinperkeleen idea sekin on? Myydään tuote, jota on mahdollisimman vaikea lukea? Jos minä käytän 20 euroa ja ostan perinteisen kirjan, voin lainata sitä äidille, isälle, naapurille ja siskon kummin kaimalle. Mutta ne samat 20 euroa e-kirjaan, ja ensin pitää tapella, että sen saa itse luettua ja sitten se on vielä vaikea lainatakin kenellekään.

DRM:n suurin vika on siinä, että se on yhden ainoan yrityksen tuote. Tuotemerkki. Adoben. Jotta ostetun kirjan saa lukulaitteelle, pitää ensin asentaa tietokoneelle Adobe Digital Editions -ohjelmisto, rekisteröityä palveluun, purkaa suojaus sillä ja siirtää sitten kirja lukulaitteelle. Ostamani kirja ei siis olekaan kokonaan minun. Se on sidottu siihen, että minulla on sopiva ohjelmisto, sopivia laitteita, enkä perskeles lainaa sitä naapurille. Saati käytä tahtomiini tarkoituksiin.

Tähän väliin voisi tietysti sanoa, että "Lopeta valittaminen ja asenna se. Ei se noin haudanvakavaa ole." Ei olekaan haudanvakavaa. Mutta kun minulla on kaksi tietokonetta, ja molemmissa käyttöjärjestelmänä Linux! ADE:ta ei tarjota Linuxille natiivina ollenkaan. Ollenkaan. Pitää asentaa Windows-emulaattori (yäk) ja sitten toivoa, että tähdet ovat kohdallaan ja ADE toimii. (Tällä koneella ei toimi, toisella en ole vielä rohkaistunut kokeilemaan.)

Minä en ihan periaatteesta haluaisi tukea mitään, mille ei ole vaihtoehtoja. Yksi ainoa tapa käyttää ja saada toimimaan. Jos se hassahtaa, niin siinähän olet. Pulassa.

Ehkä tästä DRM-kirosta päästään kuitenkin vähitellen väljemmille vesille. Muutamat kustantajat ovat päättäneet myydä tekeleitään ilman kopiosuojausta. En löytänyt enää lähdettä, mutta jostain luin, että Elisa Kirjalla kopiosuojaus ei sinänsä ole mikään kynnyskysymys. Heillä äänikirjoissa ja ruotsinkielisessä kaunokirjallisuudessa käytetään ns. vesileimoja, joilla myyty tuote pystytään tarvittaessa jäljittämään (väärinkäyttötapauksissa), mutta joka ei ole varsinainen kopiosuojaustekniikka.

Tätä lisää. Lopettakaa maksavan kuluttajan kiusaaminen.

Mine!

Sitten se toinen osa. Hinta. Anne Tammelinkin asiasta kirjoitti taannoin.

Minun mielestäni 23 euroa sähköisestä kirjasta on paljon. Mikä ihme niissä e-kirjoissa oikein maksaa? Ok, ymmärrän kyllä, että työstä pitää maksaa, markkinointikin maksaa, kauppa ottaa provikkansa välistä, mutta kun fyysisiä kuluja ei ole. Kun kirja on kerran käännetty e-kirjaksi, niin sittenhän siinä ei ole enää varastointi- tai painokuluja. Ei toimituskuluja. Ei tarvitse miettiä raaskiiko ottaa uutta painosta. Markkinointikin joka tapauksessa on tehty jo painettua versiota varten ja kirjailija puhuu ihan samalla pieteetillä tarinastaan, oli muoto kumpi tahansa. Mutta silti sähköinen on ihan yhtä kallis.

Pokkarissa ei ole yhteensopivuusongelmia. Se kestää, kunhan ei järveen tiputa. Siirryn kuitenkin lukemaan laajemmalti sähköisesti heti, kun joku edes vähän helpottaa elämääni. Siihen saakka valitan.

Varjonanon puolipäiväkirja, osa 3

Päivä N+1

Menin sekaisin päivien laskuissa. Se ei tietenkään ollut minun vikani. Syytän Hirveää Lentsua ja Yleistä Saamattomuutta. Syytän Ihan Vääriä Ideoita, jotka tietenkin hyökkäävät kimppuun juuri silloin, kun on päättänyt tehdä jotain hyödyllistä. Syytän myös Yliopistoa.

Olen siis edennyt Vaaleanpunaisen editoinnissa kuin se kuuluisa täi tervassa, mutta arvatkaa vain, olenko kirjoittanut aivan muuta? Kyllä. Hurraa tästä hyödyllisyydestä.

Vaikka, väittävät, että kaikki kirjoittaminen on hyödyllistä. Ainakin se kaikki pähkäily sai minut kiipeämään pöytälaatikossani ja ajatuksissani ajassa taaksepäin. Niissä on kummasti yhteneviä teemoja, yksi on johtanut toiseen, vaikken sitä silloin tajunnutkaan.

Ja kaiken... tai ei kaiken, mutta paljon takana on yksi tarina. Ei tosin minun kirjoittamani. Mutta luin sen joskus eräästä nettijulkaisusta. Luin kertaalleen. Sitten toisen kerran. Sittemmin kymmenennen. En osaa arvioida onko kyseessä poikkeuksellisen hyvä novelli. Ei välttämättä. Mutta se onnistui nyrjäyttämään aivoissani jotakin johonkin kohtuullisen toimivaan suuntaan. Jos jonain päivänä tapaan sen novellin kirjoittaneen naisen silmästä silmään, menen kiittämään kädestä pitäen. Kymmenettuhannet sanat ovat sinun vikasi. Hiivit jonnekin hypotalamukseni taakse varoittamatta.

A Tour of St. Louis - Public Domain

Näin unta fiktiohenkilöstä.

En taaskaan omastani. Vaan tekstinpätkissä hahmotellusta. Olin kateellinen kirjoittajan kierosta mielikuvituksesta. Yksi hahmoista päätti taas hiipiä jonnekin hypotalamukseni taakse. Mihinkähän suuntaan se mahtaa aivojani tällä kertaa nytkäyttää..?

Koneita ja korsetteja

Taas mainos. Facebook-seuraajani ovat varmaan jo saaneet aiheesta tarpeekseen, mutta muille vielä kerta kiellon päälle, vaikkei tällä kertaa omalla lehmällä olekaan ojassa kuin korkeintaan vasen takajalka. Se Osuuskummempi takajalka.

Osuuskumma - Steampunk! Koneita ja korsetteja
Kansi J.S. Meresmaan käsialaa

Suomen ensimmäinen kokonaan kotimaisin voimin tehty steampunk-novellikokoelma saapuu areenalle! Yhdeksän tarinaa ja yhdeksän kirjoittajaa, jotka höyrykoneiden, silinterihattujen ja kreisien keksintöjen vaihtoehtomaailmat ovat houkutelleet tarttumaan mustekynään. Jos olet kaivannut kertomuksia, joissa on ripaus vanhan ajan henkeä — seikkailuja, koneihmisiä, lännenromantiikkaa ja keksintöjä, jotka olisivat voineet olla todellisuutta — tätä Osuuskumman antologiaa ei kannata ohittaa. Ja mikäli höyrypunk on jo tuttu käsite, sitä suuremmalla syyllä Steampunk! — Koneita ja korsetteja on pakkohankinta.

Lisätietoja itsensä Osuuskumman sivuilta, kirjan painettu versio on tilattavissa ainakin Kirjapuodista ja e-kirja (ilman DRM-kiusoja toki) ElisaKirjalta.

Älkääkä myöskään sivuuttako Magdalena Hain hurlumhei-henkistä ja kaikin puolin moraalitonta reportaasia kirjan julkkareista!

Kirjoittajat
Magdalena Hai, Vaskimorsian
Saara Henriksson, Arkistonhoitajan salaisuus
Heikki Nevala, Hevostuhatjalkainen
J.S. Meresmaa, Augustine
Markus Harju, Prahan teurastaja
Shimo Suntila, Kruunun vihollinen
Jani Kangas, Kapina tunturilla
Christine Thorel, Viuhka käy kartanossa
Anni Nupponen, Joka ratasta pyörittää

Toimittajat
Markus Harju & J. S. Meresmaa