"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Koska olen itse Isolla Kirkolla ja tuskin kovinkaan tehokkaasti koneen ääressä (toivottakoon kuitenkin, että melkein kuiva), ajastan linkkipostauksen, kuten hyvän bloggarin pitää.

Vilkuilin pitkästä aikaa blogiini johtaneita hakusanoja, ja muutamat nousivat vähän yli muiden. Tajusin, että on taas se aika vuodesta. Nimittäin kesätöiden hakemisen aika. Kirjoitin viime keväänä pienen oppaan kesätöiden hakemiseen Ranskasta, ja nythän onkin oiva aika taas muistuttaa armaita tänne eksyneitä sen olemassaolosta. Olen jopa päivittänytkin opasta kuntoon sittemmin.

Osa 1 paneutuu tapoihin löytää työnhakuilmoituksia ja Osa 2 kertoo enemmän itse hakuprosessista.

- - -

Moni on myös etsiskellyt matokompostin ohjetta. Se löytyy tämän linkin takaa. Meillä ei vieläkään ole matokompostia, ei muunkaanlaista, harmiksemme, mutta toivottavasti asia oikenee kunhan löydämme asunnon jossa on sopiva parveke. Matokompostihan periaatteessa voisi sopia jopa sisätiloihin, mutten vielä ole ihan edennyt sisäkompostointiasteelle.

- - -

On myös kaivattu ohjeita suositun blogin tekemiseen.
Koska Stazzy-täti tietää, erehtymättömät ohjeet kirjoitettiin jo yli vuosi sitten. Ne tulee ottaa vakavahenkisesti ja ehdottomana totuutena.

- - -

Loppuun vielä tankaruno.
Toivottavasti sitä halajannut löysi onnensa.

Luet kuitenkin. Mutta varoitan etukäteen, tähän postaukseen kerättyjen linkkien seuraaminen saatta aiheuttaa hillitöntä himoa hakata päätä kiviseinään, tai siirtyä vuorille meditoimaan.

Lampaat ovat fiksumpia kuin ihmiset. Ne eivät harrasta internetin keskustelupalstoja.

Aloitetaan suoraan osiolla "nyt-heti-loppuu-usko-ihmiskuntaan". Hesari kertoi taannoin, että "Korkein oikeus (KKO) on ratkaissut avoparin eduksi oikeusjutun, joka koski rekisteröimättömässä parisuhteessa elävän naisparin lasta. Oikeuden mukaan lapsen biologisen äidin avopuolison määrääminen toiseksi huoltajaksi on lapsen edun mukaista ja tämän hyvinvoinnista huolehtimista."

Mitä löytyykään keskustelupalstalta?

Tuota noin...mitenkäs se isä? Onko isälle kerrottu lapsesta mitään? Vai onko jotain poloista huijattu valehtelemalla ehkäisystä? Ja näin isä ei koskaan saa tietää lapsestaan. Eikä lapsi isästään. Tähänkö todella halutaan mennä. Säälin lasta, todella.

(Niin, spermapankin soluthan usein vaativat isyysoikeuksia.)

Tämä päätös on omiaan lisäämään tilanteita joissa pyritään peittämään lapsen isä. Tästä tulee lapselle elämänsä aikana valtava määrä kärsimystä koska häntä tulee koko loppuelämänsä vaivaamaan kysymys kuka on hämen isänsä.

Lapsen etua tässä ei ole ajateltu alun alkaenkaan ainoastaan lesbo äidin halua saada jälkeläisiä ja hänen lesbo ystävänsä halua leikkiä kotia lapsen kanssa sekä pelle "isää" joka ei halua kantaa vastuuta jälkeläisistään mutta haluaa kuitenkin jälkeläisiä joista ei kanna mitään vastuuta. Tästä tulee varmaankin lapsen suurin trauma.

(En taida sanoa yhtään mitään...)

Onko korkeimman oikeuden ja lesbojen mielestä tyhmät ja tarpeettomat isät ainostaan hyödyllisiä kun pääsee kiristämään isoja elatusmaksuja vaikkakin lesbot on huomanneet että saa parempilaatuista spermaa kun ei vaadi edes elatusmaksuja kun ne saa kuitenkin valtiolta tai kunnilta säännöllisesti tarkasti juuri oikeana päivänä lisäksi tulee yksinhuoltajan tuet yms eikä tarvitse sopia lapsen kasvatuksesta kenenkään kanssa kun voi kasvattaa juuri niinkuin ITSE haluaa ja säästyy oikeusasteissa riitely ja pelolta että lapsen huoltajuus voidaankin antaa isälle?

(Siishäh??? Elatusmaksujen välttäminen lieneekin ainoa syy nimettömälle spermanluovuttamiselle.)

Ylen tehtävä ei ole näyttää HBO:n kalliita sarjoja, vaan ylläpitää suomalaista kulttuuria. Hukkaan menee taas tv-maksut, mutta toivottavasti uusi pomo hoitaa tonttinsa paremmin.

(Nih! Odottakaa vain ja katselkaa sivusta suomalaisen kulttuurin murentumista, kun Kakkosen myöhäisillassa on amerikkalaisia vampyyreja! Jopa tunnin verran viikossa!)

Missä ooppera? Joskus vähän Teemalta. Missä prime-time oopperalle? Ooppera on kaikkien suomalaisten taidemuoto, vaikka jokaista kansallisoopperan lippua tuetaankin vain 250 euroa, mutta kuitenkin.

Vampyyrit peloittavat ihmisiä ja aiheuttaa ahdistuksia. Miksi kauhua lähetetään telkkarista mutta maailman upeinta taidetta ei. Taitaa olla Ylen herrojen arvomaailma aika lintallaan. Puskahuumoria ja viihdettä. Kuulkaa ooppera on koko kansan taidemuoto ja sitä pitää saada kaikille kanaville ja myös Yle voisi sijottaa siihen rahaa eikä tuhlata tällaiseen törkyyn.

(Kaikenlaista peloittelua sitä on. Entäs jos laitetaan seuraavaksi vampyyriooppera? Tai vaikka sitä kuuluisaa Lentävää Hollantilaista?)

Kaipaan älykästä, nopeaa keskustelua, jota näkee ajoittain kakkosen Pressiklubissa. Liian elitististä suurelle yleisölle?. Kuluja karsivan Ylen kannattaa huomata, että porukan raahaminen studioon keskustelemaan on melkoisen halpaa tv-tuotantoa.

Aiemmin fiksuina pitämäni ihimiset töllöttävät nykyään HBO:n "laatusarjoja" kirjojen lukemisen sijaan. Tunnen olevani täysin ulkona kuvioista, kun en pysty keskustelemaan esimerkiksi "Mullan alla" -sarjasta. Yhden HBO:n (Ylen kuuluttajien ääntämyksen mukaan heigsbiioun) sarjan olen katsonut ja jopa pitänyt siitä: American Angels. Taisi tulla aikanaan Neloselta, Ylen parjaamat mainostauot eivät häirinneet tippaakaan.

(Tervetuloa Ranskaan vaan! Täällä televisiosta ei tunnu muuta tulevankaan kuin nopeatempoista keskustelua. Älykkyyttä sekään nyt ei välttämättä takaa. Sitäpaitsi olen sivistymätön ja pidin Angels in Americaa rasittavan outona.)

Noh, ei voi kauhalla ottaa kun on lusikalla annettu.

Sivupalkissani on kasa blogeja, joita seuraan säännöllisesti. Valitettavasti kaikki vain eivät mahdu tuohon listaan, trop de blog tue le blog, vai miten se menisikään. Kasataan sitten tylsän* sunnuntain kunniaksi tähän muutamia, jotka eivät sivupalkista löydy, mutta joita kuitenkin seurailen, lähinnä rss-lukijalla. Syötteenlukija on muuten oiva keksintö. Suosittelen muillekin.

Ensin tyttöilypuolta. En oikeasti tunnusta lukevani muotiblogeja, eiku...

Susu Paris Chic yhdistää muotiblogin ja kiinnostukseni ulkosuomalaisblogeihin. Ja kirjoittaa englanniksi, tuleepahan luettua sitäkin, kun muuten olen laiska. Ihania asuja, sanonpahan vain.

Kanadan eiku Ameriikan-Sari on alunperin tuttu muista yhteyksistä, mutta Pukeutumisen sietämätön keveys kelpaa luettavaksi sekin. Lisää muotiblogeja joissa vaatteille lasketaan vanhuuspisteitä!

Tajusin, että kolmesta tähän listaamastani muotiblogista kolme on myös ulkosuomalaisblogeja, mutta olkoot. Kolmanneksi listaan pääsee siis Clean. Yksinkertaisia vaatteita, mustaa ja valkeaa, luonnonaineista tehtyä kosmetiikkaa. Me likes.

Haikuluotaimessa on pieniä hauskoja havaintoja arkielämästä Japaninmaalta. Ja jonkin verran lasketteluasiaa viime aikoina, mutta sen voi aina hyppiä yli jos on allerginen suksille, kuten ulkosavolainen taitaa olla... Engrish-osio ja kaasuhellaseikkailut lienevät omia suosikkejani.

Hämmentävästi en ole vieläkään saanut pakotettua Kriita kahville, vaikka samoilla kulmilla, Asuurin alla, pyörimmekin lähes päivittäin. Kuitenkin päädyn Nizzaan muutettuamme asumaan ihan naapuriin. Toivottavasti en kuitenkaan niille kulmille, joilla ihmiset ovat pakotettuja parkkeeraamaan autonsa tuplarivistöön...

Cidre, alias The Girl Who Loved Chocolate, bloggaa Madridista ja Madridin lumisateesta ja ottaa hassuja kuvia. Käykää ihmeessä katsomassa.

Ranskassa on käynnissä testi sosiaalisen median toimivuudesta uutislähteenä.

Huis clos sur le Net on Radio Francen (vrt. YLE) kehittelemä kokeilu, jossa viisi toimittajaa suljetaan viikoksi Ranskan metsämailla sijatsevaan mökkiin, ja estetään kaikkien perinteisten tiedotusvälineiden käyttö. Informaatiota ei siis voi hakea lehdistä, televisiosta tai radiosta, ja internetistäkin pääsy on rajattu ainoastaan Twitteriin ja Facebookiin. Projektin blogissa toimittajat kirjoittavat ja podcastaavat (onko tuo edes sana?) tuntemuksistaan ja yleisemmin sosiaalisesta mediasta.

Kokeilua on jatkunut vasta pari päivää, mutta tässä hyvin vapaita käännöksiä ensimmäisistä kommenteista:

Je n’ai jamais eu autant de demandes d’amis de ma vie que depuis le début du projet “Huis clos sur le Net”. Certains sont curieux du projet et veulent y contribuer. Parallèlement, plusieurs “twitteux” envoient des messages très agressifs. D’autres veulent nous tromper. Il s’est produit un triplement des fausses informations dans le but de nous induire en erreur.

Parmi les découvertes pertinentes, plusieurs tweets relatent les manifestations anti-Poutine le week-end dernier. L’opposition est fermement muselée en Russie. Les médias relatent très rarement les manifestations contre le pouvoir russe. (Nicolas Willems)

En ole koskaan saanut niin paljoa kaveripyyntöjä kuin projektin alkamisen jälkeen. Jotkut ovat uteliaita kokeilun suhteen ja haluavat olla mukana. Samaan aikaan, useat "twitteröijät" lähettävät hyvinkin agressiivisia viestejä. Toiset taas haluavat yrittää huijata meitä. Väärän informaation määrä on kolminkertaistunut yrityksissä johtaa meitä harhaan.

Oikeallisten löytöjen joukosta erottuvat useat viime viikonloppuisiin anti-Putin mielenosoituksiin liittyvät tweetit. Oppositiolla on Venäjällä tiukka kuonokoppa. Mediat kertovat vain harvoin mielenosoituksista maan valtaapitäviä vastaan.

[Kuva : Crabchick, CC BY 2.0]

Le contenu est logiquement l’élément primordial de cette démarche: il doit m’intéresser et être dans une langue que je maîtrise suffisamment pour la lire, ça aide. Mes yeux filent ensuite sur le nombre d’articles écrits par cette personne. Et j’avoue que 600 twitts rendent l’auteur plus crédible que 21. Impossible, pour moi, d’ignorer le nombre de followers, c’est à dire le nombre de gens qui ont décidé de suivre les publications de l’auteur. D’autres critères, bien moins avouables, entre aussi en ligne de compte. La photo, le choix du fond d’écran ou l’orthographe.

Un doux mélange entre objectivité et subjectivité. Un mélange pas stable, en plus, car il évolue d’heure en heure.
(Anne-Paule Martin)

[Kyseessä on Twitterin antaman uutisvirran karsiminen oleellisen löytämiseksi.]
Sisältö on ymmärrettävästi olennaisin osa: Sen pitää kiinnostaa ja olla kirjoitettu kielellä jota osaan lukea. Sen lisäksi kiinnitän huomioni kirjoittajan Twitterissa julkaisemiin artikkeleihin; 600 tweetia tekevät kirjoittajasta luotettavamman oloisen kuin 21. Mahdotonta myöskään, minulle, olla välittämättä seuraajien määrästä, eli siis siitä kuinka moni on tilannut kirjoittajan julkaisut. Muina kriteereina, niinä joita ei viitsisi ääneen kertoa, vaikuttavat mm. valokuva, sivun taustakuva tai oikeinkirjoitus.

Mukava sekoitus subjektiivisuutta ja objektiivisuutta. Kaiken lisäksi vieläpä epävakaa sekoitus, sillä se muuntuu tunnista toiseen.

A la radio, on a coutume de dire que le lundi est un jour assez triste (en matière d’actu), c’est aussi le cas sur Twitter.
Pas de gros buzz. Pas d’évidence.

Ce matin, j’ai cependant retenu quelques sujets. Gérard Depardieu qui apporte son soutien à Georges Frêche, les « experts » d’Omesta champions d’Europe ou encore les résultats des grammys.

A en croire Nicolas Poincaré, les titres de l’actualité sur France Info étaient à peu près les mêmes.
(Benjamin Muller)

Radiossa tavataan sanoa, että maanantai on tylsä päivä (uutisen suhteen), ja niin näytää olevan asia Twitterissakin. Ei suurta kohua. Ei itsestäänselvyyksiä.

Opin kuitenkin aamulla jotakin. Gérard Depardieu tukee George Frêchea, Monsieur Onestan "ekspertit" voittivat Euroopanmestaruuden* ja nyt tiedän Grammy-tuloksetkin.

Mikäli Nicolas Poincaréa on uskominen, France Infon aamun uutisotsikot olivat suurinpiirtein samat.
(* Toim.huom. Kyse on Ranskan käsipallomaajoukkueesta.)

En ole sosiaalisen median tehokäyttäjä, mutta kokeilu on oikeastaan aika hauska. Eikä välty vertauksilta erääseen suunnilleen samaan aikaan käynnistettyyn tosi-tv-ohjelmaan; TF1, maan johtava kaupallinen televisiokanava pisti kasan kakkosluokan julkkiksia maatilalle Afrikkaan lapioimaan vuohenkakkaa. Ei huolta, Facebook kyllä kertoo mökkeileville toimittajillemme kuka ensimmäisenä tippuu kyydistä...

"Ulkosuomalaisuus" on mielenkiintoinen termi. Siitä voisi varmaan keskustella yhtä antaumuksella kuin tällä hetkellä Ranskassa keskustellaan kansallisesta identiteetistä. Mutta jätettäköön ranskalaiset hetkeksi sivuun, ja pysyttäköön suomalaisissa.

Ensinnäkin se suomalaisuus. Kuka edes on suomalainen? Riittääkö pelkkä passi ja kansallisuus suomalaistuttamaan, vai onko kyseessä ennemminkin mielentila? Esim. Stello on useasti sanonut, ettei tunne Suomea kotimaakseen, eikä sen takia pidä termistä "ulkosuomalainen". Toisaalta, sitä voi asua Suomessa ja kokea itsensä suomalaiseksi olematta Suomen kansalainen. Tai, entäs jos ei ole koskaan asunut Suomessa, mutta puhuu silti suomea?

...ei ole helppoa suomalaisuuden määrittelykään, saati kun siihen lisätään sana ulko. Minua on helppoa kutsua ulkosuomalaiseksi, mutta sitten on vielä osa-aikaulkosuomalaisia (kuten Fifi) jotka asuvat välillä Suomen kamaralla. On määräaikaisulkosuomalaisia, esim. vaihto-opiskelijat tai työkomennuksilla olevat. On niitä, jotka luokitellaan paluumuuttajiin, mutta joihin ulkomailla vietetyt vuodet ovat jättäneet ulkosuomalaisuuden merkin.

Useat ulkosuomalaiset, määritelmästä riippumatta, kirjoittavat elostaan ja olostaan jonkinlaiseen kansallisjournalistiseen tuotokseen, jota blogiksikin kutsutaan. Bloggaus on harrastus joka usein yhdistää jopa ulkosuomalaisuutta enemmän. Kummia otuksia nou jotka haluavat elämäänsä julkisesti muille jakaa. Niinpä Sanna heitti taannoin ilmaan ajatuksen ulkosuomalaisille bloggaajille tarkoitetusta keskustelupalstasta, ja minä tartuin syöttiin.

Jos siis tunnet kuuluvasi molempiin kasteihin, bloggaajiin ja ulkosuomalaisiin, käy ihmeessä katsomassa voisiko Laukussa leipää ja piimää vaan tarjota virtuaalisen vertaistukiryhmän. Ja ehkä jopa uusia tuttavuuksia ja uutta lukemista, tai paikan miittien järjestämiselle.

Sinne siis.

Täällä on kylmä.

Ainakin täkäläisillä mittareilla mitattuna.

Suurimmassa osassa Ranskaa on satanut lunta. "Kolmesta viiteen senttiä lunta" tarkoittaa että koulukuljetukset perutaan, ihmiset jumiutuvat tuntikausiksi moottoriteille, lennot ja junat ovat myöhässä... Kaaos, quoi. Täällä ei ole lunta sadellut, vielä ainakaan, mutta käsineet ja villasukat ovat tarpeen ulkosalla. Jopa karaistuneelle ulkosavolaiselle.

Hupaisinta onkin yrittää selittää täällä ihmisille, että ei minulla mitään poikkeuksellista kylmänsietokykyä ole, ennemminkin päinvastoin. Minä nyt vain olen oppinut mitä tarkoittaa "sään mukaan pukeutuminen". Tosin, L. vei ainoan piponi mukanaan Pariisiin. Hengaa siellä viikonlopun isänsä seurassa (siis L., ei pipo) ja siirtyy sitten Elsassiin joulunviettoon, jonne minunkin pitäisi tiistain ja keskiviikon välillä yöjunalla matkata.

Päivän huviksi ja lämmikkeeksi Gummerus kertoi, että Simonin kissa (Simon's cat) saapuu Suomeenkin. Luvassa karvaisia videoita:

Rivieran ensimmäinen adventtisunnuntai on märkä, harmaa ja pimeä kuin perämehässä.
Kaupungin kaikki kaksi korttelia ovat kovin suljettuja, auki on vain kulmabaari, itsepalvelupesula ja pieni supermarketti.

Työviikko oli ehkä värikkäämpi, mutta myös melkoisen uuvuttava, jopa siinä määrin, että perjantaina sain kolme kommenttia siitä, kuinka väsyneeltä näytin. Perjantaisin onneksi olen töissä vain aamupäivän, joten kello kaksi kaaduin sänkyyn, vääntäydyin ylös kaksi tuntia myöhemmin ja suuntasin L:n kanssa takaisin Nizzaan. Viikon katkaisemiseen sopii oivasti Cours Saleya, irlantilaisbaari (Happy hour 17-21, puolen litran Guinness 3,90) ja taas kasa simpukoita. Seurana tuon miehekkeen lisäksi yksi kollega ja yksi ex-kollega.

Viikonloppu onkin sitten mennyt laatufilmien ja laatukirjallisuuden seurassa. Tänään sentään eksyin vähän lukemaan blogeja, ja kuten usein, Madridin sunnuntaiklassikoiden kautta juutuubiin.

Harva asia (jos suklaalta ei lasketa) piristää paremmin harmaata sunnuntaita kuin mies, joka tekee laulun vaikka kirveenvarresta. Tutustukaa tekin siis TV2:n arkistojen helmiin ja Junnu Vainioon:

Hesarin nettisivuilla oli joskus taannoin Anna-Mari Sipilän oivallinen kolumni.

Eikö teilläkin ole sellainen tunne, että joulu tulee vuosi vuodelta entistä hitaammin ja entistä myöhempään? Kaupat ja museoiden putiikit ovat panneet joulukorttitarjontansa esille vasta aivan äskettäin. Se on ehdottomasti liian myöhään ihmiselle, joka haluaa päättää ajoissa, askarrellako itse Saimaannorppa ja ahvenpuu -aiheiset joulutervehdyksensä vai tyytyäkö kaupalliseen tarjontaan.
[- - -]
Joulunodotuksen moralisointi on pikkumaista. Kuinkahan moni ylemmyydentuntoinen valittaja polvistuu jouluaattona seimen ääreen tuohivirsut jalassa ja rohdinpaita päällä muistamaan joulun todellista sanomaa? Viimeksi kun tsekkasin Raamatusta, ei siellä sanottu mitään Hylkeet sytyttävät jäälle joulukynttilät -aiheista kimaltavaa kotitilataideteosta vastaan (Teos on muuten todella hieno, olen ajatellut tarjota sitä tämän joulun jälkeen New Yorkin MoMaan).

Kolumni jäi taannoin olemaan ja elämään jonnekin aivolohkojeni välimaastoon, ja yritänkin muistuttaa itseäni siitä, kuinka turhaa jostakin niinkin mitättömästä asiasta kuin joulukoristeista nillittäminen on. Joka kerta kuin jonkin galarieslafayetten punapolvisukkainen joulumainosnainen alkaa ahdistamaan. Eipä se minulta pois ole jos joku haluaa joulukuusen marraskuussa. Muistaakseni itsekin nuorempana väsäsin paketteja heti kun pitkät pimeät alkoivat.. ja niitähän Suomessa riittää.

Aihe palaili taas mieleeni nähtyäni useammassakin blogissa joululahjatoivelistoja. Ulkosavolaisen nillittäjän ensimmäinen ajatus oli "mitä te nyt jo siitä vouhkaatte?" ja toinen "voi sissus tuota tavaramäärää jota ihmiset hinkuvat". Mutta ei, jos jollakulla on kymmenrivinen joulutoivelista, niin ei se edelleenkään minulta pois ole. Eikä joulutoivelista oikeastaan ole muotiblogien vakiovierasta mähaluuntahdon -ostoslistaa kummempi. Ostaminen vain on delegoitu jollekulle muulle.

Minä en missään tapauksessa inhoa joulua. Joulu tarkoittaa minulle rentoutumista kotikotona hir-vit-tä-vän ruokamäärän kanssa ja vapaana kaikista velvoitteista ja ihmisten näkemisestä. Nyt tosin on tulossa jo toinen vahän vääränlainen joulu peräjälkeen, sillä hurjalla viiden päivän jouluvapaalla ei juuri Suomeen lennähdetä. Hyvä kun kiivetään yöjunalla Pohjoiseen. En aio myöskään stressata aiheesta; meillä ei nähdä joulukoristeita, sillä ei minulla semmoisia ole (paitsi yksi kranssi, jonka senkin sain Sannalta ja joka varmaan pääseen oveen) ja, sitäpaitsi, meillä ei ole edes verhoja ikkunoissa. Koristeet olisivat jo vähän liioittelua. Korttejakaan en varmaan lähetä kuin ne kolme pakollista. Jos oikein kettuunnun, niin lähetän sukulaisille kasan valokuvia itsestäni makaamassa palmun alla.

Sen sijaan meillä saatetaan haistaa ja maistaa mausteista viiniä useampaan kertaan, ja jos oikein höyrähdän (ja hankin kunnon uunin), niin muutama bredele saattaa olla tekolistalla.

Joulupaketteja voisi tehdä ihan omaksi ilokseen. Paketointi on nimittäin oiva tapa toteuttaa itseään ja pienen pientä askartelugeeniään, vaikka sisällä ei olisi kuin tyhjä laatikko. Jo parina viime vuonna ole paketoinut omieni lisäksi myös anoppikokelaan lahjapaketit. Kuutit eivät sytytä jäälle joulukynttilöitä, mutta tarpeeksi aikaisin pitää olla tiedossa se, minkä värinen paperinauha tänä vuonna avattavia tilataideteoksia pukee.

Ja sitäpaitsi, joululaulut ovat kivoja. Seminaarinmën mieslaulajien Ensi jouluksi Jerusalemiin kuuluu ihan omiin suosikkeihin, mutta jos joku kaipaa uusia tuttavuuksia, kannattaa vilkaista Uwe Hermannin 10+100 Creative Commons -lisensioitua joululaulua -listaa. Näitä kelpaa soittaa vaikka pikkujouluissa pelkäämättä että Teosto hyökkää boolimaljalle.

Loppukaneetiksi teen vielä niinkuin kaikki muutkin, ja julkistan oman tämänminähaluanjatarvitsen -listani, eli Kirjeen Joulupukille:

Hyvä Jouluihminen,
Tänä vuonna olisin iloinen jos kuriinasi toimiva postilaitos toisi liiaksi ruttaantumattoman pahvilaatikon. Siinä ei tarvitse olla marimekkokuviointa päällä, ruskea pahvikin riittää. Sisältä olisi kiva löytää villasukat, lammasheijastin ja vuoden 2010 seinäkalenteri. Semmoinen missä on hassuja kuvia, muistiinpanotilaa ja suomalaiset juhlapyhät (en minä viimeisellä tiedolla mitään tee, mutta olkoot). Niin, ja suklaata ja pipareita. Tai piparisuklaata. Tai ainakin pipareita.

Sen lisäksi tarvitsisin mm. lomaa, uudet patjat sänkyyn ja vilhakkuutta viedä Méganenrämpäle vuositarkistukseen, mutta niissä sinä, Jouluihminen, tuskin voit auttaa.

Kiitos.

[Kuvat : Lahjapaketit Wikipediasta, kuvaaja Kelvin Kay, lisenssinä GNU free documentation.
Ornament and lights, Phil Romans, CC-lisenssillä.]

Mitä hyödyllistä olen tehnyt eilen ja tänään?

* Palannut uudestaan ja uudestaan salahöhöttämään tälle Cute Overloadin postaukselle. "It was their new neighbor; he was bizarre, and frankly, terrifying." Olen myös bongaillut muita mielenkiintoisuuksia blogimaailmasta, mainittakoon nyt vaikka Anzin kirjoitus maailman parhaasta kirjasta. En ole lukenut Twilightia. Elokuva oli kamala enkä suosittelisi kenellekään viittätoista täyttäneelle.

* Juonut olutta, vaikka ihan vasta väitin ryhtyväni punaviinikuurille.

* Saanut piikin käsivarteen ja kärsinyt varsin kipeästä lihaksesta koko illan. Sen sijaan en ole kuumeessa tai krapulainen saati kärsi muista uhkailluista karmeaakin karmeammista sivuoireista. Opin sitäpaitsi tänään, että käytännössä kaikki ne ilkeät sivuvaikutukset jotka voi saada rokotteesta, voi myös saada sairastamalla itse taudin, tosin suuremmalla todennäköisyydellä (siis taudista).

* Suunnitellut blogitekstisarjaa Ranskan kummallisuuksista. Kaksi ekaa osaa ovat jo hahmotelman muodossa takaraivossa. Ehdotuksia seuraaviksi osiksi otetaan vastaan, ilolla.

* Halunnut tappaa kollegan puhelimen muutamaan kertaan. Sitä ei saa äänettömälle tai edes suht hiljaiseksi silloin kun ihminen ei ole puhe-elimeen vastaamassa. Jos sen tukehduttaisi tyynyllä?

Qu'est-ce que j'ai fait d'utile aujourd'hui?

* Retourné plusieures fois pour rigoler à ce billet de Cute Overload.

* Bu de la bière même si seulement il y deux jours j'ai décidé de me mettre à une cure vin rouge, contre la grippe, of course.

* Reçu la fameuse piqure H1N1, et constaté que ça fait du mal. Bien du mal au muscle du bras. Sinon, je me porte bien, le vaccin tue moins probablement que la maladie.

* Voulu tuer le téléphone de ma collègue avec qui je partage le bureau. Cette foutu machine sonne trèèèès fort, et on ne peut pas couper la sonnerie quand elle n'est pas là pour y répondre. J'ai pensé à l'asphyxier avec un oreiller...

[Kuva: .craig, tällä lisenssillä.]

Bongasin jostain aikoja sitten meemin, joka mahdollistaan omaan syvimpään olemukseensa katsomisen ja sen yleisölle paljastamisen. Erehtymättömän Wikipedian ja siellä vasemmassa laidassa olevan "satunnainen artikkeli" -napin avulla.

Aloitetaanpa siis...

Mitä pelkäät?
- Toivo Mannista. Pelkoni johtuu ihan tasan traumaattisesta kokemuksesta, vuodesta jonka aikana naapuri soitti harmonikalla vanhoja-poikia-viiksekkäitä aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle?
- Barueri Arenan. Siinä sitä sitten olisikin hyvä ottaa aurinkoa, ihan tyhjällä brasilialaisareenalla. Saisikohan muutaman bileistävän brasilialaisen mukaan..?

Mitä haluaisit häälahjaksi?
- Yarael Poofin. Mieluummin aidon, ei niistä figuriineista ole mihinkään. Kimpassa kolmestaan hääsviitissä.

Mitä palvot?
- Satu Maijastiina Hassia. Vihreä europarlamentaarikko on ihan kelvollinen palvontakohde. Taidan tulostaa kuvan ja kiinnittää jääkaapin oveen.

Mistä näet unta ensi yönä?
- Niclas Jonassonista. Alitajuntani yrittää ilmeisesti kertoa, että mun pitäis selvitellä muutamia suunnistusasioita näin muuton jälkeen.

Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa?
- Luettelon Italian ympäriajon voittajista. Tai, ehkä jonkun niistä paidoista kuitenkin.

Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan?
- Karisma Films -tuotantoyhtiöstä. Ihan tylsää, eivät edes tuota pornoelokuvia. Mitä semmoisesta muka osaa kirjoittaa..?

Mitä keräilet?
- Ulkoasianvaliokuntaa. Tämä keräilykohde liittyy läheisesti mun Satu Hassi-palvontaan. Hikiset sukatkin kelpaavat, kunhan ovat olleet ulkoasiainvaliokunnassa.

Mihin paras muistosi liittyy?
- Ruumiinmultiin. Joo-o. Todistetusti olen kertaalleen juonut hautausmaalta tuotua multaa viinan seassa. Siksi olen nykyään niin rikas ja menestyvä.

Turhin tietämäsi asia?
- Veikko Olavi Haakana. Kunhan opin nuo teokset ilmestymisvuosineen ulkoa...

Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten?
- Lilitusta. Mikä voisikaan olla hedelmällisempi keskustelunaihe kuin poikalapsia vahingoittava mytologiademoni? "Kabbalan mukaan Lilith oli Aadamin ensimmäinen vaimo, demoni jonka Jumala oli luonut. Aatamin ja Lilithin yhtymisestä syntyivät demonit." Hihii... *julma ilme*

Minkä asian parissa tulet työskentelmään/työskentelet ammatissasi?
- Tandem Computersin. Toisaalta, mä tiesin tän jo, sitä se päivittäinen lounastunti ja kimppakyyteily sairaalan atk-vastaavien kanssa teettää...

Mikä saa sinut aina nauramaan?
- Kadaveriini. Hajoaville eläinkudoksille nauraminen liittyy läheisesti Lilitus-intohimooni. Mmmmmh... siemennesteen pistävä haju on hupaisimpia tietämiäni asioita.

Entä itkemään?
- Rakkaus (Lea Lavenin albumi). U2 ei ole mitään tämän koskettavuuden rinnalla. En... saa... su-a... miieles-täin..

Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi?
- Guam, kesäolympialaisissa 2004. Olen ripustanut koko Guamin kuusihenkisen olympiajoukkueen kuvan vuoteeni ylle, muistuttamaan siitä, että guamista se se pienikin ponnistaa.

Mitä sinulla on taskuissasi?
- George Armstrong Custer, eli Kenraali Custer. Tinasotilaana toki. Käy oivasti avaimenperästä.

Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi?
- Ishinomaki. Se kun on ranskalaiselle suunnilleen yhtä helppoa lausua kuin minun nimeni, niin kukaan ei huomaisi eroa.

Mitkä olivat ensimmäiset sanasi?
- "Valtatie 7". Olen aina ollut liikkuvaa sorttia, ja pienenä muistaakseni vietin tuntikausia haaveillen automatkoista Ruotsinpyhtäältä Virolahdelle.

Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan?
- Saiturinpörssin. Ennustuskyvyn omaava Wikipedia siis olettaa, että ostan sitten joskus aikuistuttuani koko ketjun, kuukahdan, ja Saiturinpörssi ei enää pysy pystyssä ilman viksua ja vilmaattista luonnettani.

Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa?
- Nautilus. Ja siihen muutama ydinohjus.

Mitä rakastat eniten maailmassa?
- Haisuapinaa. Tämä ei kuitenkaan ole lempinimi poikkikselle, vaan Se Toinen Mies. Syy jatkuviin matkoihini Yhdysvaltain kaakkoisosiin. Stazzy <3 ihmisapina-kryptidi.

Mistä aiheesta tekisit kappaleen Euroviisuihin?
- Vilistä. Alkaisi sanoilla Vili Vilkkuja villisti vilkuttaa. Ensin pitäisi vain varmistua siitä, ettei kukaan ole kyseistä aihetta vielä euroviisutuotoksessaan sivunnut.

Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta?
- The Frayn. Unohdin kertoa, että asumme kohtalaisen kookkaan konserttikeskuksen vierelllä.

Mikä sinä todella olet?
- Power Machintosh 7200. Virtuaalinen hahmo siis. Joudun tunnustamaan, että nimimerkin takana ei ole ollenkaan lihaa ja verta, vaan nerokkaan mielen ohjelmoima virtuaalinen bloginpäivittäjä, joka tarvitsee ainoastaan 8 megatavua keskusmuistia.

Lopuksi VirtuaaliStazzy toivoo vielä, että omaa syvintä olemustaan wikipedian avulla paljastelisivat vaikkapa Sirokko ja Naze.