"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Edellisen kirjoituksen päälle vähän luomua.

Meinasin ensin kopioida parin vuoden takaisen postaukseni ihan sillään, mutta sitten tajusin, että EU:n luomulainsäädännössä on tulossa pieniä uudistuksia, joten esitellään uutuus ensiksi:

Eurooppalainen luomumerkki

Heinäkuun alusta alkaen Euroopan unionin alueella on ruvettava käyttämään uutta luomumerkkiä esipakatuissa, unionin alueelta tulevissa luomutuotteissa. Samalla unionin ulkopuolelta tulevat ainesosat on selkeästi merkittävä. Kansalliset luomumerkit voivat, tuottajan niin halutessa, jäädä asustelemaan uuden lehtimerkin viereen.

Ecocert

Toinen pieni päivitys vanhaan tekstiin olkoot Ecocert-merkintä. Kuten nimikin jo vihjaa, organisaatio on alunperin ranskalainen. Suomessa Ecocert lienee kuuluisin luonnonkosmetiikan sertifioinnista, mutta itseasiassa organisaatio sertifioi myös ruokaa, hajusteita, pesuaineita ja tekstiilejä. Esimerkiksi Ranskassa noin 70% ja maailmanlaajuisesti 30% luomutuotannosta on Ecocertin tarkistamaa. Kosmetiikan osalta lista sertifikaatin saaneista tuotteista löytyy Ecocertin omalta sivulta.

...Mutta sitten niihin kansallisiin luomumerkkeihin:

Ylävasemmalta alkaen:
1) Yleiseurooppalainen (aiempi) luomumerkki
2) Ranskan virallinen Agriculture biologique -merkki
3) Suomen virallinen luomumerkki
4) Luomuliiton leppäkerttumerkki
5) Biodynaamisen maatalouden Demeter -merkki
6) Ruotsin virallinen Krav -luomumerkki
7) Saksan virallinen luomumerkki

Ohessa muutamia, ja vain muutamia, Euroopassa käytettyjä luomumerkkejä, niitä joita useimmin Suomessa tai Ranskassa näkee. Jossakin EU-maassa valvottu ja hyväksytty luomutuote voidaan myydä luomutuotteena myös muissa EU-maissa, mutta silti eri merkkien vaatimukset saattavat hieman vaihdella. Itseasiassa luomutuotteen tunnistaa valvontaorganisaation tunnusnumerosta, visuaalisen merkin käyttö on täysin vapaaehtoista. Useasti se näkyville lätkäistään, mutta törmäsinpä taannoin luomuviiniin jonka pullot eivät merkeillä koreilleet.

1) EU:n tähkämerkki on se aikaisempi yleiseurooppalainen luomumerkki, joka on nyt siis jäämässä unhoon. 95% tuotteen aineksista tulee olla luonnonmukaisesti tuotettuja. Tämä merkki noudattaa EU:n luomuasetuksen määräyksiä. Kannattaa kuitenkin huomata, että EU-merkki on sallivampi esim. tuholaismyrkkyjen ja muuntogeenien suhteen kuin monet kansalliset merkit. GM-ainesosia sallitaan 0,9%, kun monien maiden merkit eivät salli niitä käytännössä ollenkaan.

2) Agriculture biologique. Yksityisten, hommaan akkreditoitujen organisaatioiden myöntämä merkki, joka on Ranskassa se virallinen luomumerkki. 95% aineksista pitää olla peräisin luomutuotannosta, ja esim. eläimet on ruokittu vähintään 90%:sesti luomulla.

3) Suomen virallinen luomumerkki on aurinkomerkki. Tässäkin 95% aineksista pitää tulla luomutuotannosta, ja merkki voidaan myöntää niin suomalaisille kuin ulkomaalaisillekin elintarvikkeille. Suomessa valvontaviranomainen on maa- ja metsätalousministeriö.

4) Suomen Luomuliiton leppäkerttumerkki noudattaa omia "leppäkerttuehtojaan", jotka ovat osin tiukemmat kuin virallisen luomumerkin. Tuotteen kotimaisuusasteen tulee olla 100 % (alkutuotteissa) tai 75 % (jalosteissa).

5) Demeter-merkki on kansainvälinen biodynaamisten tuotteiden laatumerkki. Kussakin maassa merkin käyttöä valvoo maan kansallinen Demeter-organisaatio. Tuotteen aineksista 90% tulee olla biodynaamisesti viljeltyjä.

6) Ruotsalainen Krav-merkki voidaan myöntää elintarvikkeiden lisäksi myös esim. ravintoloille, kaupoille tai tekstiileille. Tuotantoehdot eroavat eurooppalaisista ehdoista lähinnä kotieläintuotteiden osalta.

7) Saksan virallista luomumerkkiä (Bio-Siegel) näkee paljon etenkin melkein rajalla (lue: Strasgourgissa), jossa sekä kaupungin luomukaupoissa että tietenkin rajan toisella puolella myydään paljon kuusikulmiolla varustettuja tuotteita. Bio-Siegelin vaatimukset perustuvat isolta osin EU:n luomuvaatimuksiin.

Ja kaikkien merkkien loppukaneetiksi annetakoon vielä Fingerporin kertoa, miksi luomu lautasella on ihan kiva asia:

Toistan itseäni. Mikäänhän ei ole niin kivaa kuin vanhojen ideoiden kierrättäminen kun uudet alkavat loppua. Kirjoitin pari vuotta takaperin kaiken maailman merkinnöistä ja sertifikaateista, joten otetaanpa uusiksi, päivitettynä versiona.

Viime vuosien aikana kuluttajat ovat (onneksi) alkaneet kiinnittää huomiota ostamiensa tuotteiden kylkiin painettuihin pieniin merkkeihin. Tavoitteena on usein kuluttaa hieman vastuullisemmin, syödä luomua, välttää sademetsien tuhoutumista tai delfiinien tappamista. Vastustaa lapsityövoimaa ja yrittää olla myrkyttämättä itseään.

Näitä labeleja ja sertifikaatteja on joka lähtöön, ja taustalla sellainen viidakko, että kuluttajan on oikeasti varsin vaikea tietää mitä mikin kuva tai lyhenne tarkoittaa...

Heitetäänpä siis silmäys erinäisiin tuotteiden kylkiin painettuihin merkkeihin, niin Suomessa kuin Ranskassa. Lista ei missään tapauksessa ole täydellinen, eihän tässä olla ensyklopediaa kirjoittamassa...

ISO 9001

ISO 9000 -sarjan normit ovat laatunormeja. Suomeksi se siis tarkoittaa, että yrityksen tuotanto on suunniteltu asiakasta ja mahdollisimman suurinta asiakastyytyväisyyttä ajatellen. Uusin ISO 9001 -normi pyrkii myös ottamaan huomioon muiden kuin asiakkaiden tarpeet; henkilökunnan, alihankkijoiden, jne.
ISO 9001 on kuitenkin vain "miniminormi". Se ei tarkoita että tuote tai yritys olisi täydellinen, se on vain minimilähtökohta yleismaailmalliselle vertailulle.
(Huom! ISO-logot vaihtelevat maasta ja sertifioineesta tahosta riippuen, lyhenne pysyy samana.)

ISO 14001

ISO 14001 on hengeltään hyvin samankaltainen kuin edellämainittu ysitonninen, mutta tällä kertaa ympäristönormi. ISO 14001 -sertifioidun yrityksen on pitänyt tehdä ympäristöriskianalyysi ja suunnitella mitä asioille voisi tehdä. Suunta on hyvä, mutta tälläkin kertaa kannattaa huomata, että kyseessä on vain miniminormi. Vakavamieliseen luonnonsuojeluun on vielä pitkä matka.

CE-merkintä

Varmasti melkein jokainen on kuullut "ostathan vain CE-merkittyjä sähkölaitteita" -mantran. Mutta mikä sitten on CE-merkintä?
Jos useimmat sertifikaatit ovat vapaaehtoisia, CE-merkintä on Euroopan Unionin direktiivien määräämä merkintä tietyille riskiryhmiin kuuluville tuotteille. Näiden tuotteiden pitää täyttää turvallisuuskriteerit ja käydä läpi laboratoriotestit. CE-merkinnällä varustettuja tuotteita saa vapaasti myydä unionin alueella, mutta ne on siis voitu valmistaa missä päin maailmaa hyvänsä.
CE-direktiivin tuotteisiin kuuluvat mm. lelut, sähkölaitteet, suojavarusteet, hissit, veneet, jne.

Kannattaa kuitenkin huomata, että kyseessä on autosertifiointi. Tuotetta ei siis välttämättä tarkista mikään ulkopuolinen taho, vaan CE-merkinnällä valmistaja sitoutuu noudattamaan vaatimuksia.

CE-merkintöjä on kahta tyyppiä, kuten kuvista näkyy. Toinen on se varsinainen autosertifikaatti, pelkkä "CE", toisessa taas on perässä numerosarja.
Numerosarjalliset ovat noin pääosin käyneet läpi hieman tiheämmän syynin ja tyyppitestit kolmannen osapuolen laboratorioissa kuin ne tuotteet, joissa on pelkkä "CE". Esimerkiksi lelut kuuluvat niihin tuotteisiin, joissa pelkkä valmistajan vakuutus riittää merkitsemiseen...

Max Havelaar

Max Havelaarin logon tuntenevat jo lähes kaikki, ja hyvä niin. Se on tällä hetkellä ymmärtääkseni ainoa järjestö, jolla on lupa sertifioida reilun kaupan tuotteita. Merkin kriteerit asettaa Saksassa majaansa pitävä Fairtrade Labelling Organizations International (FLO). Reilun kaupan merkillä varustetuista tuotteita on maksettu tuottajille minimihinta joka on korkeampi kuin yleinen markkinahinta, ja yhä useammin tuotteet ovat myös luomua. Max Havelaarin logo ei kuitenkaan takaa tuotteen luomuutta, siihen on joka maassa omat merkintänsä.

Rainforest Alliance

Sademetsäjärjestön sammakkomerkki on kohtuullisen uusi ja tuntematon. Kyseessä on yhdysvaltalaisen järjestön merkintä, jota Suomessa näkyy ainakin Chiquita-banaaneissa ja joissakin suklaissa sekä Ranskassa Twiningsin teessä. Järjestöllä on kriteerit banaaneille, kahville, teelle, sitruksille, kaakaolle, kukille ja puulle. Rainforest Alliance pyrkii tukemaan kestävää maataloutta sademetsäalueilla, mutta kyseessä ei ole reilun kaupan merkki tai luomumerkki; myyjä ja ostaja neuvottelevat hintansa. Rainforest Alliancen sertifiointikriteerit ottavat kuitenkin huomioon tuotanto-olojen organisoinnin. Näin pyritään työntekijöille järjestämään paremmat elinolot.

UTZ -serifikaatti

Suomessa ainakin Pauligin Mondo-kahvin kyljessä on UTZ certified -logo. Mutta mikä UTZ?
UTZ -järjestö takaa kahvilleen paremman jäljitettävyyden ja järkevän tuholaismyrkkyjen käytön (sic!):
"UTZ CERTIFIED coffee growers monitor their business processes for traceability purposes and keep records of fertilizers and agricultural chemicals used. [---] UTZ requires certified producers to train its employees on health and safety procedures and the correct use of pesticides."
UTZ -kahvi ei siis ole luomukahvia nähnytkään, eikä edes reilun kaupan kahvia siinä mielessä, että mitään minimitakuuhintaa ei ole. Tuottajille tosin maksetaan hieman markkinahintaa enemmän, ja sertifikaatilla pyritään rajoittamaan kahvinviljelyn ympäristövaikutuksia.

Suojattu alkuperänimitys (SAN) / Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM)
Appellation d'origine protégée (AOP) / Indication géographique protégée (IGP)

Viereiset logot ovat nykyään ihan yleiseurooppalaisia, ja niillä pyritään suojaamaan paikallisia ruokaerikoisuuksia, jotka niinollen saavat ns. EU:n nimityssuojan
Suomessa SAN-merkintä on tälla hetkellä vain Lapin puikuloilla ja Lapin poron lihalla, sekä SMM-merkintä Kainuun rönttösillä. Muualta Euroopasta ja etenkin Ranskasta lötyy runsaasti tuotteita, joiden nimitys on merkillä suojattu.
Esimerkiksi SAN (AOP) -juustoja löytyy Euroopasta yli 150, yksi kuuluisimmista lienee Feta.

...ja sitten vielä perään pari ranskismerkkiä.

Label rouge

Label rouge on ehkä Ranskan tunnetuin maataloustuotemerkki. Kyseessä on puhtaasti laatumerkintä: maun pitää olla kohdallaan, elukoitten ranskalaisia ja ylipäätään tuotannon tulee vastata l'Institut national de l'origine et de la qualité:n vaatimuksia. Jos on huolissaan lintuinfluenssasta, kannattaa etsiä punamerkkiä. Jos taas kaipaa luomua, niin se vihreä AB on varmempi vaihtoehto...

Saveur de l'année

Tämän yleensä varsin näkyville painetun logon kohdalla suositelisin kriittisyyteen. Kyseessä ei ole minkäänlainen laatutae, vaan yksinkertaisesti kuluttajien maistelupaneelin perusteella jaettu palkinto. Le saveur de l'année -kisaan pitää osallistua, ja osallistuminen maksaa (maltaita?), joten keltapunaisen logon kylkeensä saaneet tuotteet ovat usein isojen monikansallisten firmojen tuotteita. Hyvä että maistuu, mutta kannattaakohan makua pitää ainoana kriteerinä...

Haute Qualité Environnementale

HQE on varsin mielenkiintoinen initiative Ranskassa. Kyseessä on siis rakentamiseen liittyvä sertifikaatti, jolla pyritään kannustamaan rakentajia tai remontoijia kestävään kehitykseen.
Sertifikaattia on tosin vielä kritisoitu liian löyhäksi, sillä rakentaja saa osin valita listasta se tavoitteet, joita noudattaa. Kuitenkin, eteenpäin menoa tämäkin: rakennuksessa pitää ottaa huomioon mm. päivänvalon käyttö, energiataloudellisuus, myrkyttömien materiaalien kayttö, akustinen ja visuaalinen mukavuus... ja niinkin erikoinen asia kuin esimerkiksi vesivahinkojen ennaltaehkäisy. Home ilmeisesti ymmärretään pikkuhiljaa vaaralliseksi asiaksi.

Seuraavassa postauksessa sitten luvassa näiden merkkien päälle vähän luomua...

Meillä on uusi, hartaudella odotettu kämppäkaveri.

Etunimi: Hugo
Sukunimi: Bosch
Lempinimi: Astianpesukone

Tästä sitä on unelmoitu vuosikausia, ja nyt kun viimeinkin kylppäriin mahtuu pesukone, ja sopiva astianpesulaite osui naurettavan halvalla eteen, tartuin tilaisuuteen.

Täällä on vihdoin muutakin pitkään ja hartaasti odotettua, eli lämmin. Kun Suomessa on nautittu helteistä jo pitkään, täällä päivälämpötilat ovat kivunneet kituliaasti kahdenkympin pintaan. Nyt on oikeastaan aika kiva keli; lämmintä muttei vielä sitä semmoista heinä-elokuista tuskaista kuumuutta.

Tuskaista on myös Méganesta eroon pääseminen. Yllättäen 14 vuotta vanha auto, jolla on mittarissa melkein 300tonnia ja neljän-viidensadan euron edestä remonttia tehtävänä, ei kiinnosta juuri ketään. Tai tarjottiin minulle muuliraukasta 150 euroa. Jos en löydä hiukan parempaa, tartun tarjottuun. Sillähän ostaa jo puolitoista astianpesukonetta. Toista muulia ei ihan heti meille tule. Tajusimme, että on idiotismia maksaa vakuutusta (ja lainanlyhennystä) autosta, jota käyttää kerran kahteen viikkoon. Helpompaa vuokrata kun tarvitsee. Vielä kun saisivat käyttöön sen pitkällisesti suunnitellun kaupunkivuokra-auto-systeemin. Strasbourgissa Auto'trement jo toimii, tänne kaavaillaan samanlaista mutta sähköautoilla. Vielä kun pääsisivät suunnittelusta ihan sinne käyttöönoton asteelle...

Strasbourgin systeemissä siis maksetaan aluksi 150 euron takuu (jonka saa takaisin jos homma sujuu hyvin) ja sitten 11 euroa kuussa jäsenmaksua. Auton käyttö maksaa sen koosta riippuen noin 2 euroa tunnilta + noin 0,40€/km.

Nizzaan kaavailtu Autolib koostuisi siis 70 eri parkkipaikalle ripotelluista sähköautoista. Käyttäjät maksaisivat 15 euroa kuussa, plus 10 euroa käyttötunnilta. Mutta, mietitään sitä sitten uusiksi syksyllä 2011... siihen saakka voi hyödyntää autonvuokrausfirmojen, kuten Adan "tuntivuokrausta", jonka hintaan kuuluu "kaikki", siis myös bensa ja vakuutus.

...mutta tätä en vielä arvannut.

Kaikkea ne keksivät.

Kuten maitoautomaatin.
Kyse ei siis ole lehmästä, vaikka eläimestä maito alunperin tuleekin, vaan kahviautomaatin tapaisesta jakelijasta, joka euron kolikolla täyttää asiakkaan mukanaan tuoman litran pullon.

Automaattien maito on luomumaitoa, ja iskukuumentamatonta (täällähän lähes kaikki maito myydään UHT-säilöttynä).

[Kuva: LeParisien.fr]

Idea on kuulemma peräisin Italiasta, jossa Lombardian alueella on jo viitisensataa maidonjakelijaa, ja sen toi Ranskaan pari vuotta takaperin luomufarmari Gérard Gayet. Tätä nykyä Ranskanmaalle on asennettuna jo 110 maitoautomaattia, toiset vallan kannattavia, toiset vähemmän. Automaatti on kuitenkin yksi yleistymässä oleva vaihtoehto maidon suoramyynnille, ja niiden määrä onkin lähes kaksinkertaistunut viimeisen vuoden aikana.

Ranskassa maitoautomaattien yleistymistä on hidastanut EU-direktiivi, jonka mukaan nestettä jakelevan automaatin tulee olla kalibroitu niin, että kuluttaja voi olla varma saavansa rahalleen oikean määrän vastiketta. LNE, joka Ranskassa kalibroi esimerkiksi bensamittarit, ei kuulemma ollut vielä kesällä 2009 varustettu maidonkalibrointimateriaalilla. Ongelma kierrettiin asentamalla automaatit jakamaan 1,02 litraa maitoa, ja antamalla kuluttajalle ohjeeksi käyttää läpinäkyvää litran pulloa, jolloin nesteen määrän voi silmämääräisesti kontrolloida. Ja sittemmin maitoautomaatit saatiin homologoitua.

Hmm, saattaisin hyvinkin olla pulloineni jonossa, jos joku asentaisi markettini viereen luomulehmäkkeen. Ainakin, jos sitä varten ei tarvitsisi lähteä autolla 10 kilometrin päähän.

[Kuva: Réussir Lait]

Käsi ylös kuinka moni tuntee termin "leppoistaminen"? Tai "kohtuullistaminen"?
Sitähän minäkin. Ei tarvitse hävetä, jos käsite, tai sen englanninkielinen vaste "downshifting" eivät ole tuttuja.

Selittämiseksi en taida alkaa keksimään pyörää uudestaan, joten lainaan Yleisradiota:

* Downshifting on alunperin Yhdysvalloissa syntynyt ilmiö, jolla tarkoitettiin ylemmän keskiluokan vapaaehtoista muuttamista halvemmille asuinalueille
* Downshifting-sanalle ei ole varsinaista suomennosta, on kuitenkin puhuttu elämän kohtuullistamisesta tai vapaaehtoisesta vaatimattomuudesta
* Ajatuksena on mielekkäämmän elämänrytmin saavuttaminen esimerkiksi työntekoa ja kuluttamista vähentämällä

Sitä aina välillä kuin vahingossa huomaa olevansa kohtuullistaja. Harvemmin kovin aktiivinen sellainen, kovin tiedostava, tai kovin täydellinen. Etenkin nyt, kun palkkatyön ja asuinpaikan muuttumisen myötä kulutus on selkeästi kasvanut, ja elämä on aiempaa paljon aikataulutetumpaa. En minä ihan vielä halua eläkkeelle jäädä, mutta olisihan se kun voisi peruslaskuistaan selvitä vähemmällä työnteolla. Yllättäen minulla ei ole minkäänlaista hinkua johtavan luokan 60 tunnin työviikkoihin, vaikka se varmaan palkkapäivänä jossain näkyisikin.

Heikki Honkala teki blogiinsa taannoin meemin, jonka aiheena on "Millainen downshiftaaja olet?" Katsotaanpas...

1. Kuka?
Minttu, kakskytseitsemän, satakuuskytyks, laatu- ja riskienhallinta-assistentti jolla on kotona noin sata lammasta.

2. Missä?
Seitkytlukulaisen kerrostalon kolmas kerros kivenheiton päässä Nizzan satamasta. Aiemmin ympäri Ranskaa ja Suomea.

3. Kotoisin?
Savolainen. Jos tarkkoja ollaan, niin keski-savolainen joka puhuu kuin pohjois-savolainen.

4. Suhteesi leipätyöhösi/pääaktiviteettiisi?
Olen ihan oikealla alalla, mutta ihan väärässä paikassa. Sairaalan riskien- ja laadunhallinta on varsin mielenkiintoista, mutta valitettavasti olen tippunut paikkaan jossa henkilöstöä on liian vähän ja johtamistyyli perustuu stressiin. Että jee. Eipä sillä, nykyduuniin kuuluu pajon sihteeriköntyötä, jota en aio tehdä loppuikääni, joten eiköhän fiksulle ulkosavolaiselle löydy jotain muutakin, myöhemmin. (Eli, jos olen samassa paikassa vielä kahden vuoden päästä, ottakaa kiinni ja viekää hoitoon..)

Leipätyö on tällä hetkellä keino maksaa laskut enemmän kuin suorastaan itseni ilmaisemista. Ala tosiaan on kuitenkin oikea, en minä tuolla enää muuten olisikaan. Täkäläisiä vuokria on kuitenkin mahdotonta maksaa jos tulotaso kovin tippuu, ja kun toinen puolisko on opiskelija...

5. Mitä harrastat?
Jännä. Kukaan ei ole kysynyt minulta aikoihin mitä oikein harrastan... Nukkumista. Lampaita. Satunnaista haahuilua meren rannassa tai vuoren rinteellä (kunhan ei liiaksi nouse). Tykkään suunnistaa mutta inhoan juoksemista. Bloggaamista.

6. Kerro luonteestasi
Välttelen asioiden aloittamista, mutta teen ne kunnolla... kunhan alkuun pääsen (Niitä savolaisia projekteja, aloittamista vaille valmiita). Olen sekä hiljainen että puhelias, riippuu pitkälti kielestä ja seurasta.

7. Milloin tunnet olevasi eniten oma itsesi?
Kotona. Sanan kaikissa merkityksissä.

8. Huvittavin heikkoutesi?
Organisoin vaikka elefanttifestivaalin kaupunkiin jos on tarvis, mutten kykene pitämään järjestyksessä papereita työpöydällä saati vaatteita kaapissa.

9. Itsellesi tärkein vahvuutesi (No, rohkeasti vain!)?
Käytännön järki. Metrokartoilla, veropapereilla ja pesukoneilla ei ole salaisuuksia.

10. Suhteesi sosiaaliseen mediaan?
Kuorin kerman päältä ja käytän vain sitä mikä itsestä mielekkäältä tuntuu. Eli siis blogit, Facebook ja muutamat keskustelupalstat. Interaktiivisuus on kivaa, mutta kun mulla on sanottavaa haluan sanoa sen pidemmin kuin 140 merkissä.

11. Suhteesi downsiftaukseen?
Tällä hetkellä toivottoman utopistinen. Kts. kohta 4.
En kuitenkaan ole missään tapauksessa perfektionisti, ja mieluummin nukun kuin tiskaan jos siltä tuntuu.

12. Muita slow life -mausteita?
Lasketaanko ekologisuuden yritteleminen? Haave omasta minikompostista parvekkeella?

13. Miten slow life näkyy arjessasi?
Kerrottakoon alkuun, että minulla on auto. Se kuuluisa Mégane, jolla tällä hetkellä ei ajeta kun töihin pääsee bussillakin (ja koska se pitää kummaa ääntä... siis Mégane, ei bussi). Päätin, että jos minun pitää käyttää aamustani 40 minuuttia ruuhkassa, niin mieluummin luen kirjaa kuin ajan itse. Puoliskolla ei edes ole ajokorttia, se on parempi ihminen kuin minä.

Meillä ei kummallakaan ole aikatauluttavia harrastuksia, työnteossa on jo aikataulua ihan tarpeen. Haluan pitää viikonloppuni ja iltani vapaina.

14. Suurin henkilökohtainen slow life-/ekohaaste?
Työnteon vähentäminen, mikä ei liene realistista ihan heti. Lentämisen välttäminen, joka ei sekään ole kovin realistista. Valitettavasti junalla ja laivalla tullaan täältä Suomeen kovin pitkän aikaa ja kovin kalliilla.

15. Miten sinusta tuli kohtuullistaja tai miten kiinnostuit aihepiiristä?
Siis, enhän minä oikeastaan ole kohtuullistaja, mutta joo. Ei haljota hiuksia.
Vastaus: vähitellen. Jossakin vaiheessa sitä vain tajusi, ettei "yhdeksästä kuuteen" ole ainoa oikea tapa elää, eikä sillä ole niin väliä vaikkei vanha sohva ihan sopisikaan yksiin muun sisustuksen kanssa. Vaikken olekaan uskonnollinen, yritän seurata erästä oivaa sanontaa: "Let go and let God." Kaikesta tarvitse stressata, tapahtuvat ne asiat kuitenkin.

16. Mielikirjasi?
Burnettin Pikku Prinsessa ;) Tai joku Ken Follett. Luen yleensä kuten katson televisiotakin: melko kevyttä. Surkeus ja kuolema jääkööt uutisiin ja töihin.

17. Mitä teet, jos sinulle tarjoutuu tunnin luppoaika tilanteessa, jossa et sellaista odottanut.
Nukun, jos mahdollista. Tai sitten kaivan kirjan esiin, tai ihmettelen ympäristöäni. Tai istun oluelle hyvän jutteluseuran kanssa.

18. Kerro jokin tämänpäiväinen hyvä hetki
Nyt. (Jos ei lasketa seinän takana huutavia naapurin kakaroi.. lapsia.) Olen yksin kotona, ei vieraita tahi muutakaan pakollista tai vapaaehtoista sosiaalisuutta, puhuin tunnin Skypessa vanhempieni kanssa, ja huomennakin on vielä vapaapäivä.

19. Kahvi maidolla vai ilman?
Mieluiten maidolla. Töissä juon ilman, kun ei siellä maitoa ole. Sokeria kuitenkin. Tee maidolla ilman sokeria.

20. Mitä muuta haluat sanoa?
Asioilla on taipumuksena järjestyä.

Pitäisin mielelläni yllä käsitystänne ranskaa puhuvasta älyköstä, joka viettää iltansa lukien hepreankielistä kaunokirjallisuutta ja keskustellen Proustin madeleineista.

Tosiasiassa luen tällä hetkellä enemmän tekstiä näytöltä kuin kirjoista ja meillä katsellaan televisiota. Joskus jopa tuota henkalasti keskellä olohuonettä pönöttävää viisitoistatuumaista tyhmälaatikkoa. Useammin kuitenkin sohvalla lojuvaa viisitoistatuumaista kannettavan näyttöä. Kuten huomaatte, elämme kaikin puolin laajakuva-aikaa.

Älykköpariskunta tykkää katsella etenkin tyhjäpäisiä rikossarjoja. Tiedättehän, C.S.I., kaikkine variaatioineen, ja etenkin Criminal Minds. Pahis löytyy aina lopussa. Kukaan ei ylläty. Molemmat löytyvät valikoimasta alkuperäiskielisenä, joko suomeksi tai englanniksi tekstitettynä. L. lukee sujuvasti suomenkielisiä tekstityksiä. Ymmärtämisestä en mene vannomaan.

Arki-iltojen huvina, nyt kun tuo tyhmälaatikko toimii, on myös tietenkin Canal Plussan Le Grand Journal. Uutisohjelmaksi sitä ei voi nimestään huolimatta oikein kutsua, ennemminkin se sijaitsee jossakin julkkishaastattelujen, Uutisvuodon ja Iltalypsyn välimaastossa. Elämämme tavoite on päästä jonakin päivänä Le Grand Journalin yleisöön.

Viimeistään sitten, kun U2 seuraavan kerran vetää siellä studiokonsertin.

Lisäksi meillä seurataan suorastaan uskonnollisella innolla TVKaistalta Late Lammasta. Pienten eläinten kanssa. Kuka yllättyi?

Satunnaissti otamme itseämme niskasta kiinni, ja keskitymme yhteen ruutuun parin tunnin ajan. Tai sen, minkä nyt elokuva kestää. Bollywood on se uusi juttu, etenkin kun löysimme Nizzan keskustasta liikkeen, joka myy käsittämätöntä määrää kyseisen tuotantokoneen tekeleitä.

(Kuch Kuch Hota Hai on vaarallisesti pääsemässä samaan tilaan kuin BBC:n Pride and Prejudice. Alias elokuvaksi joka katsellaan kymmeneen kertaan... Tehtiin yhdeksänkytluvulla siis jotain kivaakin!)

Tämän illan huvi sijoittuu samaan maahan, mutta vähän erilaisiin oloihin. Tarkoituksena olisi katsella viimeinen jakso Neinkin kehumaa Verta, hikeä ja t-paitoja -sarjaa, joka siis vie kuusi kertakäyttömuotiin addiktoitunutta brittinuorta Intiaan katsomaan missä ja miten vaatteet oikeasti tehdään. Latasin TVKaistalta omalle koneelle, Suomessa taitaa näkyä ihan YLE:n Areenan kautta. Uskaliaimmat etsinevät juutuubista. Varsin mieleenpainuvaa katseltavaa, jollei lasketa niitä satunnaisia uskomattomia myöthäpeän hetkiä, kun tylleröt työntyvät puuvillatehtaille täydessä tällingissä ja kahdeksansadan euron rannekorujen kera. Ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu...

Saisikohan tuon (ja Late Lampaan) pakollisiksi katseltaviksi yläasteelle?

Talvisodan oheen.

Meillä ei taaskaan ole nettiä kotona. Outoa kun on totuttanut itsensä TVKaistaan ja pahaan laittomaan tiedostonsiirtelyyn. Itseasiassa katkoksen taustalla on väärinkäsitys puhelinlinjan kanssa ja linjan uudelleenaktivointiin meneekin alkuperäisten 10 päivän sijasta 23. Kauheaa! Ikuisuus!

Kuinka sitä ennen elettiin ilman tietokonetta ja intterwebbiä?

Mutjoosiis, eiköhän tässä. Töissä pääsee nettiin ja hätätilassa koneen saa kiinni yleiseen wifiin... jonka nopeus tosin ei riitä TVKaistan pyöritykseen.

Vaan osti uuden puhelimen hän.
Olkoon sitten vaikka joululahja itselle.
Selitys ja tekosyy kiltisti palvelleen Nokia 1110i:n korvaamiseen oli latauskohdan kosketushärö. Puhelimen saa ladattua vain tuommoisella tietokoneen usb-porttiin liitettävällä halppislaturilla, ja sittenkin pitkän kiroamisen jälkeen.

Oikea syy varsin toimivan laitteen korvaamiselle oli vaihtelunhalu. Halusin puhelimen, joka, paitsi latautuu kiroamatta, myös toimii radiona ja mp3-soittimena. Minulla kun ei vieläkään ole minkäänlaista soitinta. Pitkän etsimisen ja (kuten viime joulunakin) kytkykauppakiroamisen jälkeen päädyin toiseen nokialaiseen, numerona tällä kertaa 2700.

Valintakriteerit:
- Halpa, myös ilman kytkyliittymää, minulla ei ole pienintä halua vaihtaa liittymääni.
- Mp3-soitin ja mielellään myös radio.
- Malli, jonka voi olettaa kestävän vuosia, eli halusin välttää kaikkea kosketusnäytöllistä ja muuta saranallista.
- Näppäimet joita ei tarvitse etsiä suurennuslasin kanssa.

Puhelinta etsiessäni pyöri mielessä usein kysymys moisen hankinnan oikeasta tarpeellisuudesta, ja mahdollisen tulevan uudislaitteen olennaisista ominaisuuksista. Tarvitsenko minä mobiilia internettiä? En todellakaan. Tuossa laitteessa kyllä on näköjään internetvalmius ja Opera selaimena, joten onpahan valmiina jos joskus hörähdän. Tarvitsenko minä täyttä näppäimistöä liukukannen alla (kuten vaikka tässä puhelimessa)? En tietääkseni, vaikka tekstiviestejä saakin lähettää kohtuullisen rajattomasti, ehdin ne kirjoittamaan numeronäppäimilläkin. Mitä muuta? Herätyskello matkatarpeiksi, se edellä mainittu musiikkisoitin... ja mahdollisuus soittaa. Puheluja.

Saa nähdä nyt lunastaako tuo kovat odotukset.
Halvemmaksi olisi varmaan tullut edullinen mp3-soitin erikseen, mutta kun en ole sellaista saanut neljän vuoden vakaasta yrittämisestä huolimatta hankittua, niin jääköön se sitten unholaan.

Kulutusjuhlassa Mari Koo kirjoitti myös puhelinhankinnastaan, mielenkiintoisen lauseen kera:
"Mutta ratkaisevaa ovat tietysti tunteet. iPhone on näkemykseni mukaan minun kuluttajaidentiteetilleni sopiva ja tukee sitä kuvaa, jonka haluan itsestäni antaa. iPhonen käyttö antaa ikään kuin silauksen, jonka ansiosta voin tuntea kuuluvani tiettyyn porukkaan, olla tyylikäs nykykuluttaja tai jotain muuta mieluisaa."
Jännittävää, että myös puhelin mielletään ryhmäidentiteetin tukijaksi. Onko näin taajaan, esim. nuorisoryhmissä? Ostavatko nuoret/ihmiset puhelimen useinkin sillä perusteella, että se vahvistaa ryhmään kuuluvuutta?

Itse en osannut ajatella antavani jotain kuvaa itsestäni puhelimeni avulla, minulle se on selkeästi väline. Väline kommunikointiin, ja nyt vaikkapa musiikin soittamiseen. Suoraan sanoen, itselle puhelinta suurempi statussymboli on esimerkiksi taannoin hankittu kamera.

iPhonesta tai muusta selkeästi nettikäyttöön suunnitellusta laitteesta (tähän mukaanlukien myös minikannettavat) ei ole paljon iloa ilman sopivaa liittymää, joka mahdollistaa laitteen ominaisuuksien täyden hyödyntämisen. Moiset liittymät vain tapaavat olla selkeästi peruspuheluliittymiä kalliimpia. Liekö joku tutkinut kuinka paljon kuluttajien puhumiseen/kommunikointiin käyttämä kuukausibudjetti on kasvanut mobiililaitteiden yleistymisen myötä? Entä kuinka moni oikeasti hyödyntää ja tarvitsee laitteen ominaisuuksia?

Joku opettajani joskus väitti, että mainonta ei luo tarpeita, se vain vahvistaa jo olemassa olevia tarpeita. Uskallan olla osittain eri mieltä. Mobiileille internetlaitteille oli varmasti jo tarvetta aiemmin ja laitteet on luotu vastaamaan kysyntään. Toisaalta, laitteen olemassaolo on luonut halun (ja "tarpeen") sellaisillekin ihmisille, jotka eivät aiemmin ole moista kaivanneet. Onko tarve siis tarpeellinen, vai tuoko se vain yhden kulun lisää rahapussia tyhjentämään? Väittävät, että elämä on kallista muutenkin.

[Telephone sheep: Loop oh, tällä lisenssillä.]

(Jälkikirjoitus: Ulkosavolainen tunnustaa, että saattaa itsekin luoda itselleen uusia tarpeita, ja hyödyntää Nokian kartat-sovellusta.)

On aika jjjännää ajella aamuauringossa töihin, kun yhdessä vaiheessa moottoritiellä tulee vastaan Maisema. Kun kääntää päätä oikealle, näkee turkoosin Välimeren ja vasemmalle tiiraillessa Mercantourin lumiset huiput.

Joulukuu toi siis muassaan talven, ainakin täkäläisessä mittakaavassa. Joko sataa, täällä hyvin märkää vettä ja vuorilla lunta, tai sitten on kirkasta ja pisteliään viileää. Lue: + 7°C. Tänään jälkimmäistä, valitettavasti minä vain olen tavallisesta perjantaista poiketen iltapäivänkin töissä. Illalla sitten jo perinteeksi muodostumassa oleva oluttupa kollegoiden seurassa. Johonkinhan se pitää viikko katkaista.

Kulutusbloggari on mm. tehnyt Konad-hankinnan joka jossain vaiheessa toivottavasti tulee postissa tänne saakka, ja ottanut pienen askelen kohti luomumpaa elämäntapaa. Olemme nimittäin jo pitkään haaveilleet osallistumisesta AMAP:iin, eli luomuruokarinkiin (onko se oikea sana?) Valitettavasti vain kaikkiin AMAP:eihin on vähintään vuoden jonot, joten siinä vaiheessa kun voisi melkein päästä mukaan, olemma vaihtaneet kaupunkia. Nyt kuitenkin homma lutviutui liiankin yksinkertaisesti: sairaalan comité d'entreprise*, työpaikkaneuvosto(?), järjesti saman mahdollisuuden työntekijöilleen. Kerran viikossa kilotolkulla vihanneksia, ja mikä parasta, jos porkkanoita kertyy liikaa, toisinaan voi jättää tilaamatta. (AMAP:eissa yleensä sitoudutaan tietyksi aikaa, ennakkomaksulla.) Toissapäivänä laatikossa oli mm. kiljoona porkkanaa, ärhäkkä musta retiisi ja neljä purjoa. Vähän liikaa kahdelle hengelle, mutta ensi viikolla ehkä jaetaan puoliksi kimppakyytikaverini kanssa.

Tein purjosta ja kumppaneista kasviskeittoa jonka sekaan lopulta eksyi kuutiorotuinen sei. Olisi riittänyt pienelle armeijalle. Onneksi on pakastin.

*Comité d'entreprise (englanniksi Works Council) on Ranskassa yli 50 hengen yrityksissä pakollinen "työntekijöiden yhdistys". CE siis järjestää työntekijölle ohjelmaa, alennuksia lipuista ja matkoista... sekä vaikka luomukoreja ja kahvipisteen. Virallisemmalla tasolla CE toimii työntekijöiden edustajana ja äänenä yrityksen johtoportaassa. Yritys on velvollinen tukemaan CE:n toimintaa vähintään summalla joka vastaa 0,2% maksetuista bruttopalkoista.

Ja, ennen kuin unohdan, loppuun arvontamainos: Lauralla palkintona kiva kassi... vai laukkuko se lienee.

[Kuva: wine me up, tällä lisenssillä.]

* Eilisiltana olin menossa kiltisti nukkumaan, kun tein legendaarisen "vilkaisen vielä tämän" -virheen. Jumiuduin sitten puoleksi tunniksi nauramaan ääneen sivut kipeinä Pilkunviilaukselle, kyttäykselle ja ähättelylle sekä ajoittaiselle tahalliselle ymmärtämättömyydelle. Miten minä en ole tömännyt tuohon ennen? Piti ihan lisätä Twitteriinkin seurattavaksi.

* Mittaa maailmasi.fi:n blogissa vierailijakirjoittajat jakavat kulutustottumuksiaan ja -ajatuksiaan alaotsikolla "Mitä ihminen tarvitsee?". Kommentoin asiaa Bisquits-neidin juttua sivunneeseen blogitekstiin, ja vertasin tarpeeseen ostamista laihduttamiseen. Ihminen ei laihdu keksimällä päivittäin tekosyitä sille, miksi tänäänkin voi syödä suklaakakkua. Ihminen ei myöskään järkeistä kuluttamistaan keksimällä viikottain tekosyitä sille, miksi on saatava vielä yksi kenkäpari/ harmaa neule/ hiuskoru. Vinoutuneitten kulutustottumusten myöntäminen ääneen itselleen on jo alku, mutta vasta alku. Sen lisäksi tarvitaan vähän, tai ehkä aika paljonkin päättäväisyyttä. Päättäväisyyttä olla ottamatta suklaakakkua tai ostamatta t-paitaa jota ilmankin varsin hyvin pärjää. Päättäväisyyttä lähteä alennusmyynteihin ostoslistan kanssa, eikä "vain katselemaan olisko jotain kivaa".

Ja kuten laihdutuksessa, myöskään kulutustottumusten korjaamisessa ei päästä puusta pitkälle täydellisellä askeettisuudella. Jos ei ikinä anna itselleen mahdollisuutta repsahduksiin, elämästä tulee melkoisen ikävää. Ideaalimaailmassa löytäisimmekin sen kultaisen keskitien, jolla kulkien olisimme parempia ihmisiä kuin nykyään... sortumatta Täydellinen Ihminen -syndroomaan.

[Kuvat: Bfraz, tällä lisenssillä]

Tänään on Blog Action Day, vuorossa ilmastonmuutos. Aihe on jo niin paljon puhuttu ja monelta kannalta käsitelty, että jätin melkein osallistumatta. En tiedä kuinka paljon uutta ja mielenkiintoista voin tuoda aiheeseen sortumatta itsestäänselvyyksien toisteluun. (Noh okei, mun itsestäänselvyydet eivät ole kaikille itsestäänselvyyksiä, mutta kuitenkin.)

En siis aio keksiä pyörää uudestaan, vaan teen linkkikokoelman siihen, mitä aiheesta ja aiheen vierestä olen aiemmin sanonut:

• Muuntogeeniset tomaatit ja kampelan kylmänsietogeenit aiheuttavat vieläkin puistatuksia. Niille, jotka ovat asiasta kiinnostuneita, suosittelen lämpimästi.. tai siis en suosittele, pakotan lukemaan kuuluisan Monsanto-kirjan, joka ilmestyy tammikuussa englanniksi, ja jota voi jo ennakkovarata Amazonista. Sinne. Heti. NYT.

  Kirja on ihan aikuisten oikeasti hyvin kirjoitettu, ja vielä karmivampi kuin The World According to Monsanto -dokumentti, sillä laajempi. Ja kaikki lähdeviittaukset löytyvät lopusta.

  Antakaa oiva myöhäinen joululahja.



• Kokosin joskus kokoon koko kokon, eiku. Parissa postauksessa taannoin oli kovasti ainakin yritystä. Vanhan blogin puolelta löytyy siis kokoelma erilaisia labeleita ja muita merkkejä, joita ruoastamme ja tavaroistamme saattaa löytyä.
  Yksi postaus eurooppalaisten luomumerkkien monimuotoisuudesta ja
  toinen kaikennäköisistä laatu- ja ympäristömerkinnöistä. Monen monta tietysti puuttuu joukosta.


• Ja kun nyt luomuasiaan päästiin, niin lätkitään mukaan yksi varoittava esimerkki siitä, kuinka "luonnollinen" -sanalla ajetaan kuluttajia harhaan. Tässä "bio"-aurinkovoiteessa nimittäin suunnilleen ainoa luonnollinen ainesosa on se aqua.


• Ja loppuun vielä toteamus siitä, kuinka väärin on, että lentomatkailu tulee junia halvemmaksi. Huomasin sen muuten taas tänne etelään muutettuani. Anoppilaan on täältä matkaa noin 800 kilometriä, mikä tarkoittaa suunnilleen 150 euroa meno-paluujunalippuna. Siis ilman nuorisokorttia, johon minä en enää ole oikeutettu. Tai tarjouksia, joita ei varmasti saa jos matkustaa viikonloppuisin tai loma-aikaan, kuten me lienemme pakotettuja tekemään. Sen sijaan, tuosta Nizzan lentokentältä hurauttaa EasyJet Mulhouse-Baselin kentälle ja takaisin, edullisimmillaan kuudellakympillä. Se meno-paluu. Mulhousesta on vielä reilu tunti junassa, mutta silti jäätäisiin reippahasti plussan puolelle. Siinä sitä saa motivoida itseään yöjunaan...

Muita osallistujia tänään muun muassa Green Fashion Freakin Nei ja Nelliina. Käykää lukemassa.