"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Nuorempi polvi saattaa tuntea MTV:lla pyörivän Pimp my ride -ohjelman. Siinä vanhoista autoista rakennetaan moderneja menopelejä Amerikan malliin. Mitä karmeampi, vaaleanpunaisempi tai karvaisempi, sen parempi. Ne amerikkalaiset...

Kuten jo aiemmin mainitsin, Ranskassa tuli voimaan viime kesänä laki, jonka mukaan autoilijoiden tulee varustaa menopelinsä varoituskolmiolla ja neonkeltaisella turvaliivillä. Sivumennen sanoen loistava laki, toivottavasti hurjat liikennekuolemaluvut lähtevät laskuun. Kolmion voi säilöä takakonttiin, mutta liivin tulee sijaita auton sisällä, niin, että tarvittaessa kuljettaja voi pukeutua siihen ennen autosta ulos astumistaan. Looginen paikka olisi siis hansikaslokero tai vaikkapa oven sivusäilytystila.

Mutta, ranskalainen tekee mitä vain välttyäkseen olemasta looginen.
Diorin, Chanelin ja Pariisin muotiviikkojen maassa on eräs asia, joka kovasti pistää satunnaisen ohikulkijan esteettiseen silmään: ranskalainen ripustaa neonkeltaisen turvaliivin pelkääjän paikalle, siihen istuimen selkänojan päälle. Moisen tyylirikkeen syy ei ole vielä ihmettelevälle ulkosavolaiselle selvinnyt.

Pitäisikö ehdottaa MTV Europe:lle, että tekisivät tuunausohjelmastaan ranskalaisen version? Päällystetään istuimet neonkeltaisella muovikankaalla, viritellään puskureiden päälle heijastinnauhaa. Saisi koristeena roikkuva liivi pysyä rauhassa hanskalokerossa.

Eilen oli varsin turhauttava päivä.

Puolenpäivän jälkeen raahauduin ulos mennäkseni työkkäriin vaatimaan sitä Neuvojaihmisen tapaamista, jota ilman yliviivaavat työnhakijoiden listalta. Lähtiessäni kurkkasin postilaatikkoon, ja siellähän odotti ANPE:n kirje:
"Teille on varattu tapaaminen 24.12. klo 8:30."
Whipii, jouluaattona. Teette ilmeisesti ihan tahallanne?

Hivuttauduin kuitenkin ulos ja kauppaa kohden. Pyörin Auchanissa kolme varttia, valiten juuri oikeanväristä lahjapaperia ja juuri oikeanlaisia joulukortteja ja mandariineja. Kassajonossa tajusin unohtaneeni lompakkoni kotiin.
Ei mandariineja torstaille.

Tänään sain revanssini. Löysin joulupaperia, mandariineja, enkä edes paleltunut ulos.

Päivän paras uutinen kuitenkin herätti minut. Noh ok, ehkä se ei ole mitenkään laitonta soittaa ihmiselle puoli kahdeltatoista... Langanpäässä oli liian nopeasti puhuva naisihminen siitä laboratoriosta, jossa kävin taannoin haastattelussa, ja olin ihan varma että homma meni surkeasti. Ilmeisesti muut olivat vielä surkeampia, sillä ymmärsin pälätyksestä sen varran, että haluavat palkata minut. CDI, eli toistaiseksi voimassa oleva sopimus, aloitan tammikuun alussa. :D

Ainoa, joka minua tässä vähän säälittää, on ANPE:n Neuvojaihminen. Voisitteko te muka kuvitella parempaa seuraa jouluaattoaamuna kuin näsäviisaan ulkosavolaisen?

( kuva: o2b, tällä lisenssillä )

On asioita, joita Ranskassa voi tehdä hyvin, tehokkaasti ja nopeasti.
Ja sitten on kommunikaatioelektroniikka.
(Kommunikaatioelektroniikka lienee jälleen uudissana. Joka tapauksessa, sillä tarkoitetaan kaikenlaisia matalalla sähkövirralla toimivia aparaatteja, joiden avulla voi kommunikoida:
Puhelin - kyllä.
Tietokone - kyllä.
Leivänpaahdin - ei.)

Vähän sitä sun tätä on tullut kokeiltua.

Esimerkiksi puhelinliittymän ostamista. Ranska lienee vieläkin Euroopan kallein matkapuhelinmaa. Parin harha-askeleen ja jatkuvan puhelinnumeron vaihtamisen jälkeen löysin viimein pari vuotta sitten liittymän joka on vain kallis, ei enää naurettavan kallis. Jopa rajoittamattomilla tekstiviesteillä käytän puhelimeeni rahaa lähes tuplasti sen, mitä Suomen aikoihin. Mitäpä sitä turhaan tarjoamaan liittymiä, joista maksaisi todellisen käyttönsä mukaan...

Blogissani vähintään muutaman viikon roikkuneet lienevät myös huomanneet, että internetliittymän hankkiminen saattaa sekin johtaa verenpaineen nousuun ja unihäiriöihin. Jos ensimmäinen esihistoriallisen operaattorin puhelinputkimies olisi tullut tänne asuntoon asti ja laittanut tarvittavan pistokkeen seinään, ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan. Ja sitten vielä ysi-télécomilta toistavat puhelimessa, jotta "Ongelmanne on paikallistettu 220 metrin päähän asunnostanne." Suuri asunto meillä, kun irtonainen pistoke löytyi lopulta tuosta eteisen seinällä olevasta laatikosta.

Joka tapauksessa, päätin hankkia L:lle joululahjaksi puhelimen. Teen palveluksen molemmille, sillä minun kakkosnokialaiseni on oudosti jonkun muun käytössä, omansa kun herkesi taannoin hengittämästä.

Netissä vietettyjen vertailutuntien ja viattomasti käytyjen "millaisen puhelimen haluaisit" -keskustelujen jälkeen päädyin Sony Ericssonin W200i -kapulaan, tuolla ei vielä perikatoon joudu.

Kaikkien aiempien kokemusteni jälkeenkin kuvittelin naiivisti, että voisin mennä kauppaan ja ostaa sen. Piste. Ehei! Joululahjastressi saa aivan uuden ulottuvuuden kun sen yhdistää kommunikaatioelektroniikkaan.

Ranska on kytkykaupan luvattu maa:
Aloitetaan ottamalla selvää mikä operaattori saattaisi kyseistä puhelinmallia tarjota.Saapastellaan kyseistä operaattoria edustavaan putiikkiin. Ja toiseen. Ja kolmanteen... ja löydetään puhelin lopulta viidennestä.
- Päivää, haluaisin tuon puhelimen, ilman liittymää.
- Me ei myydä sitä ilman liittymää. Toisaalta, voisitte ottaa puhelimen prepaid-liittymän kanssa. Silloin hinnaksi tulee XX euroa.
- Mutta jos otan prepaid-liittymän, puhelin ei siis toimi kuin Operaattorin verkossa..?
- Juuri niin.

Ja niin edespäin. Joku toinen operaattori myy pelkkää puhelinta puistattavaan ylihintaan, kolmas ainoastaan 12 kuukauden sitoumuksella. [Tähän kohtaan voitte lisätä haluamanne kirosanat.] Ei oikeasti voi olla todellista kuinka vaikeaksi yhden pienen elektroniikkahärpäkkeen ostaminen on tehty.

Päätin lopettaa kengänpohjieni kuluttamisen. Pistoke on onneksi saatu seinään, meillä netti ja netissä sellaisia sivustoja kuin Ebay tai Amazon.
Eiköhän tämä tästä vielä jouluksi muutu.

Joskus taannoin syyskuussa blogistaniassa kiersi musiikkimeemi, ja siihen vastasin silloinkin, tosin jokseenkin pitkällisen pohdinnan jälkeen.

Miksei kukaan haasta minua samaan nyt, kun kaikkea kivaa pulpahtelee pinnalle??

Päätin siis olla omatoiminen ja tuoda esille muutaman tämänhetkisen suosikkini:

- Katy Perry : I Kissed a Girl
Suomalaiset vissiin kuulevat tätä ihan liikaa joka paikassa, mutta kun näin Katy Perryn ekaa kertaa hyppelehtämässä kukkamekossaan Taratatassa, I was very in love tonight. Kertosäe on ehkä toimivin mitä olen kuullut ikuisuuksiin. Oh Katy, you could kiss me too...

- Massilia Sound System
Marseillelainen Massilia Sound System on mystillinen bändi. Musiikki on nuorempaa kuin sitä tekevät miehet, kieli on puoliksi jotain provensaalia, joten sanoituksista ei ota mitään selvää ja keikoilla tarjotaan kierros pastista yleisölle. Mutta homma toimii, myös livenä, kokeilin viime talvena. Tutustukaa vaikkapa kappaleisiin Lo micro es romput tai Massilia fai avans.

- Les Fatal Picards: Au mariage de Kevin et ma soeur
Siirrytään Marseillesta pohjoiseen. Les Fatal Picards ei ehkä kovin aukene ranskantaidottomalle, mutta minusta jo Helsingin Euroviisuihin rakennettu L'amour à la française oli mainio kipale. Viimeisin levylautasella (tai noh, kannettavan kaiuttimissa) kulunut tekstinpätkä on ch'tis:eja parhaimmillaan.

"Moi je sais pas grand chose, et peu de trucs me font peur,
Mais si il y a un autre mariage de Kevin et ma soeur
Je passerai peut-être mon tour, j'irai peut-être au cinéma,
Même si c'est pour voir Taxi 43."

- Seminaarinmäen mieslaulajat: Ensi jouluksi Jerusalemiin
Otin aikanaan parin vuoden sivuaskeleen Jyväskylään. Oikein mukavan sivuaskeleen, ja itseasiassa taidan olla vieläkin väestörekisterin kirjoissa sen kaupungin asukkaana. Jyväskylän yliopisto järjestää joka vuosi tervetuliaisillan uusille opiskelijoille, ja ainakin silloin kun minä olin fuksi, kyseessä oli Semmareiden konsertti. Voisi sitä huonommin akateemisissa urissa aloittaa.

Hmm.

Edellämainitulla ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, että on joulukuu, ja tähän aikaan vuodesta kaivetaan tietokoneelta esiin joulumusiikkikansio. Omastani löytyy yksi kappale yli muiden, Ensi jouluksi Jerusalemiin. Ainoa hieman häiritsevä piirre on solistin nasaali, mutta muutenhan laulu on joululaulujen aatelia.

En löytänyt matkaa Lähi-Itään juutuubista, mutta teen karmean tekijänoikeusrikoksen, ja halukkaat voivat tutustua siihen *täällä*.

Tervetuloa maanantaiseen sillisalaattiin.

Jokaisen itsensä vakavasti ottavan suomalaisen naisihmisen tulee käyttää vähintään muutama minuutti vuodestaan Linnanjuhlien pukujen arvosteluun. Oma lempparini oli ehdottomasti tämä avausvalssin alkaessa bongattu vihreä luomus (kellekään ei liene epäselvää mikä väri on pop). Kyseessä on ilmeisesti vieressä olevan adjutanttismiehen seuralainen. Joka tapauksessa, mainio mekko.

Kuvan olisin toki voinut rajata paremminkin, mutta olkoot.

Olen myös selkeästi aikuistumassa ja siirtynyt henkisesti joulukuulle. Virittelin olohuoneen ikkunaan joulukoristeita. Kuvassa myös otos verhoista, jotka taannoin ompelin ihan itte. Voisivat olla paljon karmeammatkin.

Je kun kerran sisustuksesta aloitin, niin kuvataan sitten lisääkin. Mitään taidokasta yleiskuvaa tästä kaaoksesta ette kyllä saa, mutta jos jotakin.

Asunto on pieni. Virallinen neliömäärä on arvoitus, mutta jotain 35:n ja 40:n väliltä. Kaksi pientä huonetta ja ihan reilunkokoinen keittö-eteistila. Korkeutta on onneksi ihan reilusti, joten ei tässä (aivan) ahdistu. Naapurit kuuntelevat musiikkia liian kovalla ja tupakoivat käytävässä. Kadulla elää kolme mustaa kulkukissaa.

Olohuoneen katossa roikkuu paras kirpparilöytö pitkiin aikoihin: metallinen lampun"varjostin".

Samaisessa olohuoneessa hieman suomalaisuutta... ja japanilaisuutta. Seinävaatteen virkaa tekee pala Marimekkoa ("Villi ja vapaa", Fujiwo Ishomoto).

Keittiössä mintunvihreät kaapit, roikkuva keittiökasvi ja poutres apparentes... Mikä se sitten onkin suomeksi tuo hirsi tuolla ylhäällä.

Liesituulettimen päällä maailman kitchsein teepannu.

Makuuhuoneessa kiljoona lammasta, kenialainen reilun kaupan hippo ja uniikkia taidetta.

Sammakkosuihku. Kylppärissä, yllättäen.

Erittäin huolella ja raukkaudella kehitettyä sisustusta. Kaikki edellämainittu on yhdistetty (pienten tilojen ja laiskuuden aiheuttamaan) jatkuvaan lievään kaaokseen, isoon Ikean kirjahyllyyn ja sänkyyn, kirppishuonekaluihin ja pesukoneeseen joka ei ihan mahdu sinne minne pitäisi...

Mikä yksityiskohta mahtaa olla sinun suosikkisi?

(Tätä kirjoittaenssani yritin jopa rikkoa tietokoneeni. Viisi vuotta vanha kannettava ei välttämättä arvosta, kun se tiputetaan lattialle puolen metrin korkeudelta. Mutta kiltistihän tuo pyörii. Ehkä sitkeähenkisin kannettava johon olen koskaan törmännyt.)

Taas kerran viikon bongauslistaa.

~ Aloitetaan ehkä viikon osuvimmalla kirjoituksella, kun kerran itsekin ennätin kosmetiikasta(ni) postailemaan. Evil Dressmaker kirjoitti pitkästi ja perusteellisesti kosmetiikan sisältämistä ainesosista. Tekstistä kannattaa nostaa pinnalle varsinkin yksi kappale:

Yleisesti ottaen luonnonkosmetiikkaa pidetään turvallisena käyttää. Kuluttajan kannattaa pitää mielessä että monet markkinoinnissa käytetyt väittämät voivat olla pelkkä mainoskikka. Alan tutkijoiden mukaan luonnosta saatavat raaka-aineet eivät välttämättä ole yhtään sen terveellisempiä tai turvallisempia kuin synteettisesti valmistetutkaan. [ - - - ]
Mutta samoin kuin synteettiset aineet voivat aiheuttaa ärsytystä ja allergiaa, yhtä lailla luonnon aineet voivat niin tehdä. Esimerkiksi lanoliini jota saadaan lampaanvillasta aiheuttaa allergioita enenevässä määrin. Monet kasviuutteet aiheuttavat allergiaoireita ja allergiaa.

Pelkkä synteettisyys ei siis ole syy välttää jotakin ainesosaa, ja luonnosta peräisin olevatkin voivat altistaa allergioille. Toisaalta, esim. syöpää aiheutavia tai ns. hormonihäiritsijöitä taitaa luonnon ainesosissa olla vähemmän. (Sivumennen sanoen, kosmetiikassa ja biopolttoaineissa käytetyn palmuöljyn viljely aiheuttaa suunnattomia sademetsien hakkuita, mm. Indonesiassa. Että eivät ne luonnollisetkaan aineet aina ihan "viattomia" ole... Iso osa margariineista ja kekseistä sisältää samaa öljyä, kuten myös jokaisesta ranskalaiskodista löytyvä Nutella.)

Niille, jotka ovat kiinnostuneita lukemaan tarkemmin kosmetiikkapurkkiensa INCI-listoja, apuna voi toimia intterweb, esimerkiksi Skin Deep: Cosmetics Safety Database. Ja joka tapauksessa, vesi on aina turvallista ja luonnollista.

~ Lehti osui taas kerran naulan kantaan.

Tarkastamon mielestä vanhempien pitäisi aina olla mukana varsinkin pienten lasten katsoessa televisiota. Lapsille olisi pystyttävä selittämään, ettei kaikki ruudusta näkyvä ole välttämättä totta.

“Pienet lapset voivat jäädä siihen uskoon, että linnan juhlien vieraat olisivat oikeasti Suomen tärkeimmät ihmiset tai että itsenäisyys koostuu sotilasparaateista ja siitä, että iskelmätähdet pääsevät kertomaan televisiossa, mitä itsenäisyys heille merkitsee”, tarkastamon edustaja Brigitte Parkcom sanoo.

~ Loppuun tyylihärpätystä. Style and the City kuvasi taas, tällä kertaa Pariisia talvella. Kuka voisi vastustaa postauksessa toisena olevan kuvan valtavia kiharapilviä ja jättineuleita? Maurelita, pukeudu parhaimpiisi, ehkä Kamel Lahmadi osuu sinunkin kohdallesi joskus (ja jos en erehdy, mies tunnusti olevansa erityisen heikkona punapäihin...)

(Kuvat: Zeveroni ja Lord Jerome, tällä lisenssillä.)

Täällä juhlivat kansallispäivää keskellä kuuminta kesää, eivätkä suinkaan pimeimpään mahdolliseen aikaan. Mikähän suomalaisiakin on aikanaan vaivannut? Joulukuussa...

Joulukuun kuudes on Keski-Euroopassa omistettu Pyhälle Nikolaukselle, oli nimenä sitten Saint Nicolas, Sinterklaas tai Santa Claus. Nancyssa on jostain syystä isotkin juhlallisuudet Niklaksen päivänä. Asialle omistetulla nettisivulla on hupaisasti esillä heti alussa Keripukki tai Hans Trapp, josta aiemmin mainitsin.

Perinteeseen kuuluu kaikennäköisiä kulkueita, ja etenkin vallan pompöösi ilotulitus Place Stanislasilla. Olin valtaisan väkijoukon keskellä ihmettelemässä kaksi vuotta sitten, ja kyllähän se upea oli. Melkolailla mahtavat vain pistää rahaa ilmaan... Myöskään itsensä Pyhimyksen kärryt eivät tänä(kään) vuonna ole mitenkään vaatimattomat:

Laivako tuo on? Noh, joka tapauksessa, vallan myönteinen asia on se, että yksi juhlakulkue työllistää tovin muutamia käsityöläisiä. Jonkuhan tuokin kärry on kasaan koottava.

Nikolaus tai ei, tänä iltana ajattelin katsella Linnan juhlia. TV-kaista on vallan oivallinen palvelu, ja olin suorastaan hämmästynyt, kun vihdoin ja viimein ilmaisviikot hankittuani huomasin, että se toimii suorastaan kivuttomasti Linuxillanikin. Pääsen arvostelemaan pukuja melkein reaaliajassa. Ja tietenkin ihmettelemään, jotta "kukahan tuokin kuuluisuus mahtaa olla?" Ulkomailla asuminen vieroittaa tehokkaasti tietyistä asioista. Onneksi.

Noin muuten itsenäisyyspäivän tv-ohjelmisto on etenkin Ylen kanavilla sitä samaa paatosta kuin aina ennenkin. Rintamalottaa, Muistojeni Karjalaa ja Tuntematonta sotilasta. TV-uutisia joissa toppapukuiset lapset seisovat tönkköinä katselemassa lipunnostoa.

Oletettavasti erehdyin kun luulin itsenäisyyden olevan iloinen asia.

Mutta, asiasta kukkaruukkuun, löysin kenkiä. (Hiiteen aasinsillat aiheen vaihtamiseksi.)
Musta tuntuu -blogissa oli vinkki espanjalaisesta El Naturalista -merkistä. Tuolta voisin napata kokoelmiini kymmenkunta paria helposti, mutta taitavat siirtyä kaikki moiset hankinnat aikaan "kunhan minulla on töitä".

Pari lempparia kuitenkin alla... ja noita muuten saa ostettua Helsingistä (tai Pariisista, joka tästä vinkkelistä katsottuna olisi lähempänä).

Vai että huomenna olisi sitten kuudes joulukuuta.
Pitäisi kai kirjoittaa itsenäisyyspäivästä. Koska kaikki lukijani lienevät kuitenkin jo kyseisellä aiheella ja paatoksella kyllästettyjä kouluajoista lähtein, en kyllästytä enempää ja jätän väliin.

Toisaalta voisi myöskin kirjoittaa Pyhästä Nikolauksesta, mutta en taida malttaa. Olkoon sen aika sunnuntaina, lauantaina täällä on kaikennäköistä juhlakulkuetta ja (toivottavasti) upea ilotulitus.

Luvassa on siis kosmetiikkaa. Kaikki asiasta välittämättömät voivat hypätä suoraan loppuriveille.

Kosmetiikkaa siksi, että tämä blogi on kuitenkin jokseenkin Tavan perinnäinen*, ja välillä pitää saada ulkosavolaisenkin kirjoittaa tyttöasioista. Pieni katsaus siis kylppärin kaappiin ja meikkipussiin, vassokuu.

Aloitetaan perusasioista. Olen viime aikoina siirtynyt siihen sarjaan ihmisiä, joka lukee kohtuutarkkaan purkkien kyljet, ennenkuin ostaa mitään voiteita tahi pesuaineita. Parabeenit, sodium layrul sulfaatit ja synteettiset parfyymit ovat päässeet pannaan.

Kohtuullisen luonnollisen kosmetiikan ostaminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, ainakaan kukkaron osalta. Siksipä olikin vallan hienoa löytää jo useampaan kertaan blogissani vilahdellut Alverde-sarja, jota myydään Saksan DM-ketjun myymälöissä, ja jonka hinnat todellakin ilahduttavat. (Taidokkaasti sohvannurkassa otetut kuvat voi klikata suuremmiksi jos haluaa nähdä mitä purkkien kyljissä lukee.)

Alkuun pesuosastoa. Merilevä-puhdistusgeeli ja kasvovesi ovat sekäiholle tarkoitettuja. Kasvovesi oli 50% tarjouksessa (vaihtavat purkkien ulkonäköä uudempaan) joten ei tuo täyshintaisenakaan kolmea euroa ylitä.

Aloa vera -voide (en uskalla sanoa "rasva" kun Sanna ärähtäisi :D ) on jostain mystillisestä syystä poistunut valikoimasta, joten viime reissulla koriin tarttui villiruusua. Kuivemmalle iholle, muttei siltikään liian paksu. Olin myös innoissani huomatessani, että valikoimiin on tullut uusi deodorantti, tähän asti käyttämäni calendulan (kehäkukka??) tuoksu alkoi tympimään.

Alverden tuotteet ovat siis parabeenittomia, sulfaatittomia, ja luontaiset ainesosat ovat kaikki luomua. Myös tuoksut ovat peräisin eteerisistä öljyistä. Yllä olevien lisäksi kaapeistani löytyy sarjalta ainakin vartalo- ja käsivoidepurkkeja sekä shampoota.

Meikkipuolella olen osittain perinteinen, vaikka täälläkin Alverdea löytyy. Luomiväreihin olen ollut varsin tyytyväinen, ripari ei sen sijaan säväyttänyt. Rispivärinä ja huulipunana Rimmelia, jota vielä viime aikoihin saakka ei saanut Ranskasta. Nykyään Monoprix myy. Varsinkin huulipunakiiltohärpäke on ollut jo vuosia luottotuote.

Uudempi luottotuote on bareMineralsin mineraalimeikkipohja. Se jauhe ei siis ole puuteria vaan ihan pohjaksi tarkoitettu. Uskomaton tuote, pysyy minunkin rasvoittuvalla otsallani sitkeästi. Ostan bareMineralsini Ebayn kautta, Ranskassa joutuisi perikatoon:
- 9 gramman purkki netistä hankittuna noin 25 euroa.
- Purkkini on kestänyt nyt hyvinkin puoli vuotta, lähes päivittäisellä käytöllä, eikä vielä pohja näy.
- Ranskassa ainoa vähittäismyyjä on nimeltä mainitsematon Kosmetiikkaketju, joka myy 2 gramman purkkeja hintaan 23 euroa. Yhdeksän grammaa maksaisi siis melkein satasen. Monopolissa on puolensa, ainakin myyjälle.

Mutta suosittelen kunnon mineraalipohjaa. Mitä tuossakin on, tasan neljä ainesosaa.

Näillä sitä porskutetaan ja purskutetaan eteenpäin. Voisihan sitä enemmänkin olla, ja tarkkaavaisimmat varmaan huomaavat kaikenlaisten hiusmuotoilutuotteiden mystillisen poissaolon... ;)

- - -
* Perinnäinen; (substantiivi, ks. myös 'perintö'). Äidinkielensä satunnaisesti hukkaavan ulkosavolaisen kehittämä uusiosana. Siinä missä perintöä voi olla kaikki peritty omaisuus, perinnäinen on konkreettisempi (yksi tai useampi) objekti. Vaikkapa uunivuoka.
"Tyttäremme muutti pois kotoa. Annoin hänelle ennakkoperinnäiseksi lautassarjan."

Ihan ensin sivupalkin päivän kuvaan...
Käsineet ovat katoava luonnonvara. Minä onnistun eroamaan vähintään yhdestä parista vuodessa, tänä syksynä käsinesyöjämonsterin uhriksi on joutunut jo kaksi paria. Niinpä New Lookista löytynyt hieman kimalteleva pari lämmitti kovin (sanan useammassakin merkityksessä). Ja lisäksi sointuvat mainiosti rokkikynsiini!

Mutta sitten asiaan, ja niihin Joulumarkkinoihin. Voisin melkein luntata kirjoituksestani vuoden takaa:

Noin 437 vuotta sitten Strasbourgissa lykkäsivät joulun alla muutaman myyntikojun eräälle katedraalin lähistöllä olevalle aukiolle. Myöhemmin ja perinteeksi vakiinnuttuaan markkinatapahtuma sai nimekseen Christkindelsmärik ja joskus 1900-luvulla laajentui Euroopan suurimmiksi joulumarkkinoiksi.

Kuukauden verran joulun alla kaupungin keskustaan ei kannata mennä jos on jouluvihaaja, äärimuslimi tai muuten vain ahdistukseen taipuvainen. Ei ainakaan lauantai-iltapäivisin. Joutuu lauman polkemaksi. Satojen saksalaisturistien jalkoihin. Joulupukin kellolla päähänlyödyksi tai vähintään joku kaataa kuumaaviiniä päälle.

Yllä olevaa voisi täydentää sen verran, että Christkindelsmärik, Kristuslapsen markkinat, muuttui nimeksi joskus protestanttisen reformin aikaan, kun pyhimyksiä ei enää suvaittukaan. En sitten muista mille pyhimykselle aiemmin myyntitapahtuman omistivat. Pyhälle Nikolaukselle varmaankin?

Kaupungin keskelle lykkäävät joka vuosi kohtuullisen suuren joulukuusen. Voin vain kuvitella miten tuon metsästä saakka kuljetettu ja millä avuin nostettu pystyyn.

Oli myös ensimmäinen kerta kun näen olkipukkeja Ranskanmaalla. Nämä vielä olivat melkoisen suuria ja roikkuivat ilmoissa. Mutta tällä kaupungilla onkin jonkinlainen Napoléon-kompleksi. Kaiken on oltava isoa.

Itse markkinakojuissa myydään kaikenlaista pientä, söpöä ja turhaa... Ja sitten vähemmän söpöä ja vähemmän turhaa, kuten nahkavöitä. Hmm.

Honey Junkie kirjoitti taannoin nähneensä Zürichissa maailman tunnelmallisimmat jouluvalot. Uskallan olla eri mieltä. Maailman söpöimmät jouluvalot löytyvät Strassin Rue des Orfèvres:n nurkilta.

Eksyimme siis markkinoille Sannan ja Ollin kanssa, ja kun kerran olimme aloittaneet, ilta jatkui sataprosenttisen turistina. Ja mikäpä olisi ollut parempi vaihtoehto turisteilla, kuin mahdollisimman perinteistä ruokaa tarjoava ravintola. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui vallan pittoreski Au vieux Strasbourg. Koska hinkuamani Baeckeoffe sisälsi lammasta, oli minunkin tyydyttävä perinteiseen Choucroutiin. Eikä valinta ollut ollenkaan huono. Jokaisen matkaajan, joka kaalista vähänkään tykkää (eikä ole kasvissyöjä...) olisi ehdottomasti kokeiltava mainittua hapankaalipohjaista annosta. Ainakin tämä oli vallan suussasulava. Mutjoo, lihaa ei ehkä tarvitse syödä seuraavaan kuukauteen...

Ja tokihan turismijoulumarkkinailta pitää päättää jouluolueen. Tämä yksilö tunnetaan Hans Trappin nimellä. Kyseessä on Pyhän Nikolauksen seurassa kulkeva ilkiö, jolla lapsia pelotellaan. Jokseenkin samaa perua kuin Suomessa Keripukki. Mutta pelottava tai ei, mausteinen se oli ainakin.

Nyt on sitten hyvä palata arkeen ja mnnä paikallisen työvoimatoimiston hyppyytettäväksi. "Jee." Ensi kerralla luvassa kosmetiikkaa. Tai Pyhä Nikolaus. Saa nähdä mistä huvittaa kirjoittaa.

On kieltämättä melkoisen mielenkiintoista herätä aamulla klo 7h30 ovikellon soittoon, ja siihen tietoon, että luvassa on tuntikaupalla seinien porausta, työmiehen hymyjä ja muuta miellyttävää. Lojuimme sitten Sannan kanssa sängyllä katselemassa roskaa televisiosta aamupäivän... edes peseytymään on melkoisen vaikea mennä kun kylppärissä joku poraa seinää.

Sannan ja Ollin luona tekevät lämmitysremonttia. Ja on aikakin.
Sisälämpötila ei juuri kymmentä ylitä, ja etenkin suihku on paljon kivempi kun hanasta tulee muutakin kuin jääkylmää vettä.

Epämääräisesti lojutun aamun ja työmiesten välttelyn jälkeen selvisimme kuitenkin kaupungille, minä niissä kuuluisissa harmaissa housuissani ja pikkumyykengissä. Joita ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen kävelyyn, ainakaan jos ei ole tottunut korkoihin.

Joulumarkkinoista ei ole vielä raporttia, kuvista tulee tunnelmallisempia pimeän aikaan. Annetaan nyt kuitenkin pientä esimakua katedraalin nurkalta. Kyllä se vain on häkellyttävän komia rakennus, vaikka ei ensimmäistä kertaa näekään...

(Klikkaamalla tarjolla vähän suurempaa kuvaa.)