Oikeinkäännöksiä

Taannoisten väärinkäännöksien päälle ajattelin kerätä kasaan kokoelman ihan oikeita ranskalaisia sanontoja, niitä jotka ovat tässä vuosien varrella vastaan tulleet. Menköön tämä vaikka sarjaan "selvitymisopas patonginpurijamaahan". Lapset, näitä voi käyttää ainekirjoituksessa, mutta jos opettaja sakottaa puhekielisyydestä, niin ei sitten syytetä viatonta ulkosavolaista.

Qui va à la chasse, perd sa place. - Kuka persiinsä nostaa, se paikkansa menettää.

Tomber de Charybde en Scylla. - Ojasta allikkoon. Charybde ja Scylla ovat molemmat antiikin mytologian hirviöitä.

En avril, ne te découvre pas en fil. En mai, fais ce qu'il te plait. - Opetus kevään arvaamattomista säistä. Ennen toukokuuta ei pidä pukeutua liian keveästi.

Revenons à nos moutons. - Suoraan käännettynä "palatkaamme takaisin lampaisiimme", eli takaisin asiaan.

Alppilampaita
Takaisin lampaisiimme.

Ce n'est pas ma tasse de thé. - Se ei sovi minulle / ole minun juttuni. Suora käännös englannin it's not my cup of tea'sta.

Un tiens vaut mieux que deux tu l'auras. - Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Ja kyllä, se kirjoitetaan tiens. Kyseessä ei ole sinun-possesiivi vaan tenir-verbin taivutusmuoto. Samaan tarkoitukseen kelpaa myös Mieux vaut l'oeuf maintenant que la poule plus tard.

Tirer sa flemme. - Laiskotella. Aivan eri asia kuin tirer sa femme, mikä ei ole laiskottelua nähnytkään.

Etre à côté de la plaque. - Erehtyä, vastata asian vierestä.

Prendre la poudre d'escampette. - Paeta, lähteä livohkaan. Escampette tarkoitti pakoa vielä Molièren ajan kielessä, mutta entäs se pöly? Ehkä se, mikä nousee tiestä pakenijan juostessa?

Avoir la dalle. - Olla (hyvin) nälkäinen. Dalle on muutenkin kiva sana. Voidaan sanoa vaikkapa Que dalle (ei mitään, ei yhtään) tai Se rincer la dalle (juoda alkoholia).
("Il te reste des sous ?" "Que dalle.")

Ja onhan niitä kiljoona muutakin, mutta loput jollekin toiselle kertaa.

Ruokatunnustuksia

Sirokko kirjoitti 7 asiaa -haasteeseen ruokakokemuksistaan. Ja antoi idean myös ulkosavolaisiin ruokapähkäilyihin. Oma napa täydessä vatsassa, vai miten se menikään.

- Epäterveellisiin heikkouksiini kuuluu toki proosallisesti suklaa, mutta myös kaikenlainen peruna. Etenkin rasvainen ja suolainen. Mutta myös ihan porkkanoiden kanssa melkein muhennokseksi keitetty perunalisäke on oivaa. Tai lohiperunat, joita on pakko saada kotona käydessä.

- Meren- ja järveneläviä syön hyvin monenlaisia. Olen tullut siihen tulokseen, että usein on parempi vain syödä, eikä miettiä sitä, miten ruma otus on mahtanut olla. Katkaravuista olen etenkin tykännyt aina, jo ihan pienenä sinttinä kakkarapuu kuului lempiruokiin. Oikeastaan vain silli ja anjovis eivät uppoa (vatsaani). Tai siis, olen huomannut anjoviksenkin menevän, sushissa. Toissapäivänä muuten tein ensimmäistä kertaa eläissäni makrillia ruoaksi ja se oli vielä maukastakin.


- Söin ensi kertaa sushia vasta vajaa pari vuotta takaperin, mutta jäin kerralla koukkuun. Nurkillamme on mainio japanilaisravintola, jonka palveluja tulee säännöllisesti käytettyä. Ihan läheltä saa muutakin raakaa kalaa, nimittäin ihkaoikeaa ruotsalaista graavilohta.

- Pidän myös oikeastaan kaikista sisäelimistä. Maksasta, munuaisista, veriletuista, kielestä... Mykykeitto on oivallista, vaikken olekaan sitä saanut varmaan kymmeneen vuoteen.

- Välttelylistan kärjessä sen sijaan on suolakurkku. Ja oikeastaan kaikki etikkasäilykkeet. Monia asioita olen oppinut vuosien varrella syömään, aina juustosta paprikaan ja curryyn joihin kehitin kammon ala-asteen kanakastikkeiden myötä. Mutta etikkasäilykkeet eivät uppoa.

- En ole myöskään majoneesin tai sinapin ystävä. Etenkään majoneesin. Salaatinkastikkeet viinietikkaisina minulle, kiitos.

- Olen allerginen useille tuoreille hedelmille, kypsytettynä tai kuivattuna ne kuitenkin sopivat. Sarjaan kuuluu kaikki mikä muistuttaa omenaa, päärynää, luumua, persikkaa, aprikoosia tai porkkanaa. Tai kirsikkaa. Tai viikunaa. Tai satunnaisesti hernettä. Eli kesällä syön marjoja, melonia ja tomaatteja, talvella sitrushedelmiä ja banaaneja. Etenkin omena olisi oiva hetelmä, mutta kun ei voi niin ei voi...


- Minun pitäisi asua Belgiassa. Rasvaista perunaa, hyvää olutta, simpukoita, suklaata. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee?

Space Invader: Cours Saleya

En onnistunut löytämään Barcelonasta uudenvuodenreissulla yhtään avaruusvalloittajaa, vaikka ne kaupungin mosaiikkipukuun loistavasti sopisivatkin. Sen sijaan tajusin, että kuva-arkistoissani on parin kuukauden takaa tämä nizzalainen sinivihreä otus. Löytyy Cours Saleyan nurkilta kun vähän katselee normitasoa ylemmäs.

Cours Saleya space invader

Cue d'Esther ja muita uusia tuttavuuksia

Pyydän jo hetialkuun anteeksi ranskaa osaamattomilta lukijoiltani. Seuraavan kirjoituksen lupaan sitten tehdä silkalla suomella.

Eräänä taannoisena päivänä bussissa tylsistyessäni rupesin ajatuksissani kääntämään suomalaisia sanontoja ja sananlaskuja suoraan ranskaksi. Lähinnä siksi, että satoi kaatamalla ja matka oli pitkä kuin nälkävuosi, long comme une année de famine. Kaikkea se ihmisellä teettää.

  • Il n'est pas le fils du tétras-lyre d'hier.
  • Orgueil se promène sur le chemin de la chute.
  • Il pleut comme du cue d'Esther.
  • Affaires dans les gants, les gants perdus.
  • Chaqun empile le bois de sa façon.
  • S'est perdu comme une pète dans le Sahara.
  • Donne à comprendre mais ne comprend pas à donner.
  • "Acides" trouve le renard les baies de sorbier.
  • Il faut tout essayer, sauf sa grand-mère et les danses folkloriques.
  • Les combines sont multiples, disait mémé en essuyant la table avec le chat.
  • Une goutte ne tue et dans le seau on ne noie.
  • Ca n'aide rien à pleurer sur la foire.
  • S'est resté comme une amorce sur le rocher.
  • Allons-y les punaises, le lit est en feu.
  • Du fossé à la mare.
  • Le genou se guerit du fils.
  • C'est venu comme de l'étagère de la pharmacie.

Lapset, näitä ei sitten kirjoiteta ranskantunnilla aineeseen. Vastuu kun siirtyy hyvin savolaisesti lukijalle.

Armas lukijani, montako löysit ja mikä mahtaa olla oma lemppari-väärinkäännöksesi?

Ystävänpäivää

Koska suhteen toinen puolisko on kaukana pohjoisessa, ja emme niin ollen oikein voi juhlistaa Valentiininpäivää vaaleanpunaisten ruusunterälehtien päällystämässä, silkkilakanoin vuoratussa sängyssä... eiku, nyt taitaa mennä fantasiaksi.

Joka tapauksessa, olen siis kapinallinen, ja juhlistan ystävänpäivää suomalaisittain, ystävänpäivänä. Ruusu siis kaikille ystäville, lähellä ja kaukana oleville.
Niille, jotka täyttivät vastikään vuosia, mutta joiden juhliin en päässyt osallistumaan.
Niille, jotka ovat sohvallani nukkuneet, tai tulevat joku päivä nukkumaan.
Niille, joiden hyisessä asunnossa olen lämmittänyt itseäni raclettella.
Niille, joiden seurassa illat ovat venyneet aamuun saakka. Ja kaikille muillekin, jotka ystäväkategoriaan ajattelevat kuuluvansa.