Viime aikojen hämmentävin asuste



Golgata -laukku. Kyllä, siinä kukkulan päällä on ihmishahmo ristiinnaulittuna. En valitettavasti onnistunut ottamaan parempaa kuvaa.

Mää ole hiilest tehty ahvena

Jatkoimme viime viikonlopun kultturelliutta. Lähdimme Monacoon, tavoitteena käydä Merimuseossa ja katsella sirkusta. Päivä oli kirkas ja oivallinen moiselle turisteilulle, vähän viileä tosin. Miksiköhän emme turisteile useammin, sinne on kuitenkin tästä lähiasemaltamme alle 20 minuutin junamatka.

Musée Océanographique de Monaco on paikka jota ei saa jättää reissulla käymättä. Jo itse rakennus on art nouveau -henkisine koristeluineen upea, tutkimusretkistä ja Välimerestä kertovat näyttelyt kiinnostavia, mutta paras osa ovat kuitenkin alakerran akvaariot. Suuri hailaguuni koralliriuttoineen, Välimeren eläimistöä ja trooppisten merien akvaarioita.

Varoitus, seuraa kuvapläjäys omituisia otuksia. Etsi seuraavista kolmesta kuvasta kala.

Musée Océanographique Monaco
Musée Océanographique Monaco
Musée Océanographique Monaco

Välimeren akvaariot olivat yllättävänkin mielenkiintoisia. Olenhan minä sukellellessani jonkin särjen nähnyt, mutta en tiennyt että Välimeressä asuu yli 680 erilaista kalaa.

Musée Océanographique Monaco
Musée Océanographique Monaco
Musée Océanographique Monaco

Rascasse pustuleuse (pustulous scorpionfish):

Rascasse pustuleuse

Kahdessa seuraavassa kuvassa oleva symppis otus on Välimeren mureena. Yh.

Musée Océanographique Monaco - Mureena
Musée Océanographique Monaco - Mureena

Rannoilta löytyy välillä meduusoja. Itse en ole vielä nähnyt, saisin kuitenkin pistoksen.

Musée Océanographique Monaco - Meduse

Trooppisten merien puolella on monennäköistä koralliriuttaa.

Musée Océanographique Monaco
Musée Océanographique Monaco
Musée Océanographique Monaco

Oi kalapallo pallokalasein.

Pallokala

Alla oleva möhkäle on kivikala, stonefish. Möhkäle on maailman myrkyllisin kala, neljännes pistetyistä ihmisistä ottaa ja kuolee. Onneksi tuo ei ole suorastaan helliteltävän näköinen.

stonefish

Kalat on kivoja. Olisi ehkä sittenkin pitänyt ruveta meribiologiksi.

Poulet-Boursin

Saako ruoasta blogata laittamatta kuvaa? Kun en millään viitsisi raahautua kuvaamaan viimeistä palaa. Joten menköön.

Sarjassamme 'Stazzy reseptibloggaa', jatkamme idioottivarmojen (miehekekin osaa tehdä) ja nopeiden reseptien parissa. Tällä kertaa vuorossa on kana-juustopiiras, tourte poulet boursin, jonka reseptin olen banaanirommikakun tavoin varastanut anoppikokelaalta. Todella hyvä piiras onkin, kuuluu meillä ruokapöytään säännöllisin väliajoin kun kaupassa käydessä iskee ideapuutos.

Tarvitset kolmen hengen piiraaseen:
- Kaksi palaa piirastaikinaa tai kaksi valmistaikinalevyä.
- Kananrintaa tai suikaleita (marinoimattomana!) noin 300-400 gr.
- Noin 130 gr möhkäleen reippahasti maustettua tuorejuustoa. Meillä käytössä on yleisimmin valkosipuli-yrtti -Boursin, josta piiraskin saa nimensä.
- Mahdollisesti herkkusieniä.

Leikkaa kana (ja herkkusienet) suikaleiksi jollei se sellaisina jo ole. Laita toinen piiraspohja sopivan kokoisen pyöreän vuoan pohjalle ja reunoille. Levitä päälle kanasuikaleet (sienet) ja murusta sekaan juusto. Peitä toisella taikinalevyllä ja töki siihen muutamia reikiä haarukalla. Hifistelijät voivat tässä välissä voidella pinnan kananmunalla, muut tyrkkäävät piiraan siltään uuniin. Parisataa astetta, noin puoli tuntia tai kunnes kana on kunnolla kypsää.

Vaikeinta on malttaa odottaa niin kauan ettei juusto enää polta suuta.

Wanhan hyvän ajan diktaattorit

Olen tässä ihmetellyt ja hämmästellyt uutisia.

Koska meille ei Kusti polje sanomalehteä aamuisin (oi mikä ihana tekosyy se olisikaan herätä ennen sianpieremää. Teekuppi, kunnon aamiainen ja sanomalehti. Mutta haaveilu sikseen.) ... niin missä olinkaan? Koska Kusti ei polje sanomalehteä, ja uusiotelkkarista ei näy kuin yksi kanava ennen kuin saadaan aikaiseksi hankkia kaukosäädin, olen uusinut vanhan addiktioni France Infoon. Radiokanava on juuri sitä miltä kuulostaakin: uutisia. Itseasiassa tunnissa kuulee kaiken oleellisen kolmeen kertaan.

Maailma on tunnetusti hullu, mutta nyt ovat nyrjähtaneet ihan kokonaan.
Yksi pakenee Tunisiasta Saudi-Arabiaan ja lehdet arvailevat minkä arabimaan hallitsija käydään noukkimassa mukaan lentokoneella.
Toinen palaa Haitiin tuhlattuaan melkein koko 900 miljoonan omaisuutensa luksuselämään maanpaossa Ranskassa.

Eivät ole diktaattoritkaan niinkuin vanhoina hyvinä aikoina. Mikäpä pahan tappaisi jos ei paha itse.

Hitler päätti päivänsä ihan omakätisesti. Eipähän tarvinnut hävetä kaikkea mahdollista jälkeenpäin. Stalin kuoli vainoharhaisuuteensa. Oli varmaan niitä miehiä joista lääkärinsä sanoisivat jotta "vaikea ihminen". Castro taitaa vielä (ehkä) olla hengissä, mutta hänestäkin varmaan päästään eroon keuhkosyövällä ennen kuin kansa ehtii väliin. Kuubalaiset vastaan kuubalaiset.

Koska nykyiset diktaattorit ovat maanpaossa, pitää kansan löytää sijaiskärsijöitä.
Sellaiseksi sopi tunisialaisille esimerkiksi Imed Trabelsi, presidentin vaimon veljenpoika. Herra T. otti ja herkesi hengittämästä muutama päivä takaperin, "hämärissä olosuhteissa". (Kun maanpakoon ajetun presidentin sukulainen puukotetaan vallankumouksen keskellä, en tiedä mitä "hämärää" siinä varsinaisesti on, mutta sallittakoon sanomalehdille ympäripyöreät ilmaisut.)

Mies pääsi kuuluisuuteen Ranskassa pari vuotta sitten onnistumalla melkein varastamaan luksusjahdin.
Luksusjahdin varastaminen on jo ajatuksena absurdi. "Oho, se hävis!"
Mutta että joku vielä melkein onnistuu siinä. Ei voi ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää. Rauha siis hänenkin sijaiskärsineelle sielulleen.
- - -

Muokkaus 21/01 : noh nyt kertovat uutisissa, että olisikin hengissä. Puukotettu mutta hengissä. Ihmeherääminen.

Kaikkea kummallista, erikoista ja erikokoistakin

Vietimme osan sunnuntai-iltapäiväämme kultturellisti. Kävimme tässä nurkilla sijaitsevassa "museossa" joka avattiin muutama kuukausi takaperin.

Musée de la curiosité et de l'insolite (Kuriositeettien ja kummallisuuksien museo) on pieni yksityiskokoelmiin pohjautuva museo jossa on nimensä mukaisesti kaikkea kummallista. Lähinnä automaatteja. Ensimmäinen osa on viidakkoa, jossa sijaitsee Tarzanin talo. Tarzanin apinoiden ja murisevan tiikerin seurassa voi vaikka viettää syntymäpäivälounasta. Ainakin mielikuvituksellisempaa kuin Mc'Do.






Toisena osana on "Noiduttu salonki", joka on minun mielestäni kaikkein hauskin. Etenkin riivattu kaappi ja pöydällä liikkuvat "spiritismilusikat" olivat suorastaan koomillisia. Ja taustalla soi kummituspiano.



Kolmas osa on varsinaista museota, eli sisältää kokoelman eri aikakausilta peräisin olevia automaatteja. Soittavia, heiluvia, mainoksia, soittorasiota... Mukaan mahtuivat mm. nämä tirolilaismuusikot ja vähintäänkin hämmentävä pukuapina.





Sisäänpääsymaksu on pikkuisen kallis museon kokoon nähden, mutta jollainhan yksityisen museon on työntekijöidensä palkat maksettava. Ja lapsille varmasti riittää iloa.

Viimeisen kuvan kuriositeettina koira. Tai noh, koira oli kuokkavieras taannoisilla syntymäpäivilläni, joiden ohessa taka-alalla näkyvä kuriositeetti-minitelevisio sai seuraajan. Älkää peljätkö, uusi on vain lainassa ja kaukana litteästä... taitaa olla yhtä paksu kuin leveäkin. Mutta onpahan uusi meille. Kuokkakoiran osa-aikaomistaja oli poikaystävän kylkiäisenä saanut suuuuuren telkkarin, joten tämä jäi meille "toistaiseksi lainaan".