Villin lehmän tauti

Jos Memmu kuulee ääniä päässään, niin ei se aina ole helppoa ranska muillekaan.

Ulkosavolainen osoitti taas kerran suuren ruoan- ja eläintuntemuksensa.

Minulle on tullut jo tavaksi kysyä kanttiinissa aina varmuuden vuoksi mitä eläintä mahtaa olla kastikkeessa lilluva liha. Tasaisin väliajoin minulle on vastattu, jotta "daube". Joten luulin, että tummahko daube on jokin tuntematon riistaeläin. Siihen päivään saakka jona selvisi, että daube on punaviinikastikkeessa olevaa nautaa.

Villi eläinhän se voi tietysti olla lehmäeläinkin.



Perimmäisten kysymysten äärellä

Miksi ranskalaiset ajavat polkupyörällä jalat koukussa ja tyhjin renkain? Eikö olisi paljon kevyempää edetä kun vähän nostaisi satulaa ja pumppaisi renkaisiin ilmaa?

Kuka päätti, että Molièren kielessä tulee väli ennen : kaksoispistettä ja huuto- tai kysymysmerkkiä ?

Milloin on liian aikaista miettiä, kuinka monta työpäivää lienee vielä ennen kesälomaa?

Miksi asunnossa ikkunaremonttia tehdessä uusitaan vain puolet ikkunoista? Eikö loogista olisi hoitaa kerralla kuntoon sekä ääni- että lämpöeristys?

Kuinka kovaa voi puhua kovaääninen portugalilainen?


Mihinkään liittymättömänä kuvituksena räpsy Baselista,
jossa näköjään on
Don't worry - be happy bar.

Jos helmikuussa on +17°C lämmintä ja klementiineja puissa, voiko sanoa että on kevät, vai kuuluuko vielä roikkua henkisesti talvessa?

Oikaisu

Aiemman kirjoituksen aloittavaan lauseeseen pieni selvitys. Sanoin, että "ihmiset ovat pyyseleitä", sillä en halunnut loukata lampaita tai murmeleita. Toisaalta ihmisten vertaaminen vesipyyseliin on hieman halventavaa myös vesipyyselille. Anteeksipyyntöni, parahin nutria.

vesipyyseli alias nutria alias rämemajava

Lisäksi on todettava, että pilkka osuu usein omaan nilkkaan, ja päivän oleellisin ja ainoa shoppailuni tapahtui apteekin tiskillä. Olen ollut sairaslomalla tänään... ja huomisenkin. Sain jonkin lentsun, ja kurkussani asustaa kaktus.

Mistä se muuten johtuu, että sairaus iskee juuri silloin, kun pomo on lomalla ja saisin olla töissä kaikessa rauhassa?

Lääkkeitä elämään

Kyllä taas lehdistö osaa ja ihmiset ovat pyyseleitä.

Suomessa yksi Hesarin päivän pääuutisista tuntuu aiheuttaneen kollektiivisen paniikin. "Enää en koskaan itseäni rokota!" "Kohta mäkin sairastun narkolepsiaan, ruttoon, kuppaan ja kuuteenkymmeneen muuhun!"
Ihmiset hyvät. Jos sikalentsurokote on ainoa narkolepsiaa aiheuttava asia, niin miksi tapaukset eivät ole merkittävästi lisääntyneet muualla kuin Pohjoismaissa? Iso osaa maailmaa on kuitenkin rokotettu. Koko tilanteessa on kuitenkin vielä mukana suuri tuntematon X, se "jokin muu tekijä".

Ranskassa on myös viime kuukausina puitu lääkeasioita. Puidaan tälläkin hetkellä oikeusistuimia myöten. Ranskan kuuluisin lääke ei siis ole aspiriini, vaan Mediator. Mediator oli Servier -laboratorion diabetes-laihdutuslääke, joka on tappanut arvioiden mukaan 500-2000 ihmistä neljänkymmenen käyttövuotensa aikana. Koska kuolleet ylipainoiset kuolivat sydänvikaan, tarkkoja lukuja on mahdoton tietää. Taustalla kuitenkin tuntuu vaikuttavan suoranainen salaliitto, joka oikeuskäsittelyn myötä purkautuu hitaasti. Yksi kardiologi syyttää Servieria tutkimustensa vääristelystä ja tulosten piilottelusta. Juttua vuosikausia tutkinut keuhkolääkäri Irène Frachon kertoo kärsineensä paitsi tutkimustensa vähättelystä, myös suoranaisesta uhkailusta.

Tällä hetkellä uhkailu toimii toisin päin. Assurance Maladie, Ranskan Kela, on ilmoittanut nostavansa oikeusjutun Servieria vastaan, ja toisaalla kirjoitetaan, että belgialaiset olisivat kieltäytyneet antamasta myyntilupaa Mediatorille jo vuonna 1978...

Juttu on ikävä, mutta antaa omalta osaltaan taas sitten ihmisille aihetta pelätä kaikkea mahdollista. Tänään Ranskan lääketurvallisuudesta vastaava Afssaps julkaisi 77 normaalia tiukemmin seuratun lääkkeen listan. Lista ei ole mitenkään uusi tai poikkeuksellinen, se vain kertoo ihmisille ymmärrettävällä kielellä mitkä lääkkeet ovat tarkemmassa syynissä ja miksi. Esimerkkinä olkoon listalla oleva dextropropoxyphene (särkylääke, jonka kulutuksesta Euroopassa vastaavat 95%:sesti ranskalaiset), joka vedetään lopullisesti markkinoilta maaliskuussa. Muistelisin lähettäneeni sairaalamme lääkäreille informaatiota asiasta jo puolisen vuotta takaperin. Ja kyllä, listalta löytyvät myös kaikki erisorttiset influenssarokotteet.

Toisaalta moisen listan kehittäminen on hyvä asia, se vastaa joihinkin esitettyihin kysymyksiin. Valitettavasti se vain lietsoo paniikkimielialaa väärin tulkittuna. Ranskalaisten sanomalehtien keskustelupalstat ovat ihan yhtä tuskaisaa luettavaa kuin suomalaistenkin (tai ehkä jopa tuskaisempaa, sillä suomalaiset kirjoittavat äidinkieltään keskimäärin paremmin).


[kuva: Generalnoir, CC BY-NC-SA]

Minä kannatan tervettä järkeä ja kohtuutta kaikessa.
Kannatan lasten rokotusohjelman kyseenalaistamista ja mahdollista mukauttamista. Mutta se, että sikainfluenssarokote ehkä aiheuttaa narkolepsiaa, ei tarkoita, että lapset pitäisi jättää kokonaan rokottamatta.

Kannatan antibiottien ja turhien placebolääkkeiden käytön järkeistämistä. Mutta samalla seuraan arkipäivässäni sitä, kuinka valtavan tärkeää voi olla oikeaan asiaan kohdistettu ja onnistunut lääkitys.

Olen ihan varma että lääkelaboratorioiden kaapeista löytyy muitakin luurankoja ja serviereja. Toisaalta, jos kaikkea ruvetaan pelkäämään, homma ei etene mihinkään. Lääketieteen kehityksessä tuntuu aina tulevan ruumiita. Epäonnistuttiinhan poliorokotteenkin kanssa aina satunnaisesti.

Purppuranpunaista samettia

Omaan napaan katsovaa bloggaamista jatkaessa kerrottakoon, että olemme olleet aikaansaavia ja kultturelleja jo kolmatta sunnuntaita peräkkäin siitä mitä muuten tapahtuu viikonloppuna ei sitten hiiskutakaan mitään, sillä ei siitä olisi mitään kertomista.

Kävimme teatterissa.

Tässä sataman nurkilla on teatteri, joka on nimetty hyvin mielikuvituksellisesti Sataman Teatteriksi (Théâtre du Port). Sataman teatterissa on punaista samettia olevat penkit (penkit, ei nojatuoleja) ja se on melkein yhtä suuri kuin asuntomme. Tai, noh, ehkä sentään suurempi, mutta koolla ei suorastaan voida kehua. Kuulevatpa kuurommatkin mitä lavalla tapahtuu.

Sataman teatteri esittää pelkästään komedioita, ja eilisiltana oli vuorossa One Woman Show. Tai siis The Babette Show. Babette on kolmikymppinen, itsekeskeinen ja haaveilee tähteydestä. Tunnin esitys kesti hyvin koossa ja oli jopa hauska. Kerrotakoon siitä siis eteenpäin, sillä kuten pääpiru Emilie Atlan lopussa totesi: "Jos tykkäsitte, kertokaa näytöksestä ystävillenne. Ja jos ette tykänneet, niin kertokaa kuitenkin vihamiehillenne, niinkin saa lisää katsojia."


Olohuone.
[Kuva lainattu täältä.]

Teatteriesityksen päälle olen jäänyt ns. kevätleskeksi. Toinen puolisko lähti tekemään työharjoitteluaan kolmeksi kuukaudeksi Pariisiin, ja Pariisi on aika kaukana. Siitä huolimatta lennähdän varmaan jossain vaiheessa katselemaan Pariisin kuuluisaa kevättä. Joskin, kun minusta on kyse, Pariisin keväässä on hyvin vähän mitään romanttista, sillä juuri sillä hetkellä sataa neljä päivää kaatamalla.