Cours Saleya ja muita vainioita

Rivieran ensimmäinen adventtisunnuntai on märkä, harmaa ja pimeä kuin perämehässä.
Kaupungin kaikki kaksi korttelia ovat kovin suljettuja, auki on vain kulmabaari, itsepalvelupesula ja pieni supermarketti.

Työviikko oli ehkä värikkäämpi, mutta myös melkoisen uuvuttava, jopa siinä määrin, että perjantaina sain kolme kommenttia siitä, kuinka väsyneeltä näytin. Perjantaisin onneksi olen töissä vain aamupäivän, joten kello kaksi kaaduin sänkyyn, vääntäydyin ylös kaksi tuntia myöhemmin ja suuntasin L:n kanssa takaisin Nizzaan. Viikon katkaisemiseen sopii oivasti Cours Saleya, irlantilaisbaari (Happy hour 17-21, puolen litran Guinness 3,90) ja taas kasa simpukoita. Seurana tuon miehekkeen lisäksi yksi kollega ja yksi ex-kollega.

Viikonloppu onkin sitten mennyt laatufilmien ja laatukirjallisuuden seurassa. Tänään sentään eksyin vähän lukemaan blogeja, ja kuten usein, Madridin sunnuntaiklassikoiden kautta juutuubiin.

Harva asia (jos suklaalta ei lasketa) piristää paremmin harmaata sunnuntaita kuin mies, joka tekee laulun vaikka kirveenvarresta. Tutustukaa tekin siis TV2:n arkistojen helmiin ja Junnu Vainioon:






Room.. eiku ranskalaisia numeroita

Asiablogi ei ole vakavasti otettava ilman tieteellisiä lehtileikeviittauksia ja suurta määrää numerollista tietoa. Elle a 2 passions on kaikinpuolin asiablogi, mutta tajusin vasta tänään, että täällä ei juurkiaan ole numeroita tai vakavasti otettavia tilastoja. Paitsi muutama päivä sitten itsemurhakirjoituksessa, mutta se olikin liian vakavasti otettava.

Asian laitaan on ehdottomasti saatava korjaus. Punaista lankaa sen sijaan ei varastossa ole vieläkään, joten esittelen sekalaisia numeroita Ranskasta ja ranskalaista. Joku voisi kutsua knoppitiedoksikin, mutta emmehän me ole koskaan Jokua kuunnelleet.

  • Ranska on maailman kolmanneksi suurin torjunta-aineiden käyttäjä. USA:n ja en-muista-minkä jälkeen. Tiettyjen jokien kaloihin ei siis kannata koskea pitkällä tikullakaan.
  • Ranskalaiset tykkäävät kemikaaleista muutenkin: patonginpurijat kuluttavat lääkkeitä neljänneksi eniten maailmassa. Tämä varmaan selittääkin sen, miksi apteekkeja on joka nurkalla.
  • Ranskassa on viime vuosina kuollut noin 4500 henkeä per vuosi liikenteessä. Se tekee reilut 12 kuollutta päivässä. Suomessa vastaava luku taitaa olla noin yksi kuolema päivässä. Jopa asukasmäärään ja tieliikennekilometreihin suhtautettuna täällä taitaa olla liikkuminen vaarallisempaa.
  • Tämän vuoden alussa Ranskassa oli 36 686 kuntaa. Kol-me-kym-men-tä-kuu-si-tu-hat-ta. Kyllä. Niistä reilut kaksisataa merentakaisilla alueilla. Asukasluvun mediaani, eli yleisin asukasmäärä on 380 asukasta. Kuudessa kunnassa ei ole yhtään asukasta, yhden, kahden, kolmen ja seitsemän asukkaan kuntia on kuitakin yksi. Pisin kunnannimi taas on Saint-Remy-en-Bouzemont-Saint-Genest-et-Isson.

  • Ranskassa on noin 9,1 miljoonaa lammasta. (Tämä on oleellinen tieto.) Lammasmaisia ihmisiä, eli niitä joiden sukunimi on Mouton, on noin 13 100.
  • Ulkomaalaiset turistit toivat Ranskaan vuonna 2008 noin 55 595 miljoonaa dollaria. Sillä jo joku elää.
  • Turistien dollareilla maksetaan myös paikallista minimipalkkaa, joka on viime kesästä lähtien ollut 8,82 euroa tunnilta bruttona. Muutamilla aloilla taitaa olla korkeampi, mutta käytännössä minimipalkalla kokopäivätyötä tekevälle maksetaan nettona noin 1000 euroa kuussa.

En aio olla kiltti ihminen saati vakavasti otettava, enkä siis linkitä lähteitäni. Jos jotakuta kiinnostaa niin googlettaa. Kuva, kuten kaikki tietävät, on kuitenkin Hesarin sivuilta.

Kyllä Stazzy-täti tietää

Päädyin parin mutkan kautta Sutta ja sekundaa -blogiin, jossa Satujatar jakaa elämänohjeita nuorille naisille. Allekirjoitan melkein kaikki, paitsi silmänympärystähmän. Minä luotan hyviin geeneihini, äidillä yli-kuuskyt-vee ei juuri ryppyjä ole.

Koska minulla on 26 ikävuoteni korkeudelta paljon ja suurta elämänviisautta (Eiku.) niin haluan myös jakaa ohjeeni kaikille nuorille naisille. Tässä tapauksessa siis itseäni nuoremmille. Eli jos massiiviset 27 täyttyy vasta ensi tammikuun jälkeen, saat lukea, muut voivat jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Tai totella Satujatarta.

1. Lopeta stressaaminen. Ajalla on taipumuksena liikkua eteenpäin vaikka sitä ei persiille potkisikaan, ja töistäkin selviää helpommin kun lisää vähän päivittäisen anti-stressi-magnesiumin saantia. Eivätkä iske krampitkaan niin helposti. Ylipäätään asioilla on taipumuksena järjestyä. Siihen on vain pakko uskoa, muutaman kerran tässä olisi muuten jo sekopäiseksi heittäytynyt. Ja jos et usko mua, niin kipittele Juutuubiin ja kirjoita hakukenttään "Dr. Wayne W. Dyer". Hyyyypnoottista. Pidän eritoten appelsiinivertauksesta.

2. Lopeta erityisesti ruoasta stressaaminen. Kuituja ja marjoja ja vihanneksia... ja välillä vaikka pullaa ja jäätelöä. Eikä noutaja takuuvarmasti tule parvekkeenoven kautta, vaikka käyttäisitkin pakastevihenneksia tai tarjoaisit lapsille toisinaan kaupan kalapuikkoja. Mikään ei elämässä liene niin turhaa kuin tuntea jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä mitä syö. Paitsi jos syö lammasta, siitä sietääkin tuntea huonoa omaatuntoa. Nih! Hemminki on samaa mieltä.

[Hemminki-lammas]
Ylläoleva ohje on lammasvaltuuston hyväksymä.

3. Lue paljon. Lue enemmän kuin minä nykyään. Lue myös maitopurkin kylkiä ja sanomalehtiä, jälkimmäisiä tosin kriittisten silmälasien läpi. Lue ääneen lapsillesi. Kerrotaan, että kun nuori äiti kysyi Einsteinilta, kuinka hänen lapsestaan voisi tulla hyvä matemaatikko, Einstein vastasi: "Lukekaa hänelle satuja."
"Eikun... minä tarkoitan, oikein hyvä matemaatikko, niinkuin te."
"Aah..! Lukekaa hänelle paljon satuja."

4. Jätä paskanpuhuminen muista selän takana... muille. Tai ainakin hyvin yksityiseen ja luotettavaan seuraan. Millään ei varmaankaan saa itsestään niin naurettavaa niin helposti, kuin turhanaikaisella juoruilulla väärässä seurassa.

5. Pidä jaloistasi ja selästäsi huolta. Hanki villasukat, jumppaa ja venyttele, lahjo kumppani hieromaan. Opettele itse hieromaan omia jalkojasi, kyllä sinä sen verran taivut. Tai jos et, niin onpahan syy venytellä lisää. Säästä polviasi, ne on alunperin suunniteltu kestämään vain nelisenkymmentä vuotta, sinulla elinikää on todennäköisesti tuplasti. Hanki kunnon kenkiä, muitakin kuin niitä kauneimpia korkeakorkoisia tai ihan lättänöitä tennareita.

6. Älä ylipäätään usko sokeasti ketään, joka kertoo kuinka juuri sinun pitäisi elää.

Perjantaieläimiä

Eläin- ja kasvikunnan antimia tämänviikkoiselta perjantaikävelyltä. Suuntana "Nizzan kukkulat", tai tarkemmin ottaen Gairaut ja Falicon.



Rivissä kuin päättömät sorsat ja pulu.
Vai miten se menikään?




Onko aloekasvi suuri vai kuvaaja miniatyyrikokoa?



Kissoja portaikossa.






Kissa kuumalla katolla.



Kilit kuumalla katolla.



Joku eläin poseeraa maiseman tiellä.


Oman käden kautta

Täällä Ranskassa on viime aikoina puhuttu paljon työhyvinvoinnista. Tai oikeastaan työpahoinvoinnista. Asia pääsi varsinaisesti otsikoihin silloin, kun esihistoriallisen operaattorin France Télécomin työntekijöistä kahdeskymmenesviides teki itsemurhan. 25. tänä vuonna. Joukkoon mahtuu myös muutama ei-loppuun-asti-saatettu yritys. FT päätti siis lähettää kaikille työntekijöilleen kyselyn stressistä ja tyytyväisyydestä työpaikalla. Väittävät että kahdeksan kymmenestä työntekijästä olisi kyselyyn vastannut, mikä siis lyhyellä matematiikallani tekee vähän päälle 80 000 vastausta 160 kysymykseen.

Konsulttifirman työntekijöiden puolesta toivon, että käytössä on automaaginen ohjelmisto vastausten käsittelemiseen.

Tänä aamuna kuulin radiosta, että toisaallakin on työstressistä johtuva itsemurhaongelma, tosin vähemmän mediatisoitu. Kansallisen Poliisin riveistä päivänsä päättää oman käden kautta noin 35 hnk sadastatuhannesta, kun maanlaajuiset itsemurhaluvut ovat noin 20/100 000. Vielä "hauskempaa" on todeta, että éducation nationale'n (opetusministeriö laajasti käsitettynä, mm. opettajat) työntekijöillä sama luku huitelee 39 paikkeilla.

Poliisit ja opettajat kohtaavat ihan arkipäivässä suuret määrät hukassa olevaa ja väkivaltaista nuorisoa (ja toki vanhempakin), kieli- ja lukutaidottomuutta, kaikkia mahdollisia maahanmuuton ja yleisen syrjäytymisen sivuvaikutuksia. Koko ajan vähennettävin resurssein, toki. Muistan sivusta kauhistelleeni, kun eräs opettajaksi tuoreeltaan valmistunut kaveri kertoi tulevista muutoksista opettajankoulutuksessa. Mm. työharjoittelujen määrää lasketaan rajusti (koska työharjoittelijalle pitää maksaa, opiskelijalle ei). Siinä on kiva kaksikolmosena kohdata lauma kymppivuotiaita ns. "hankalassa kaupungiosassa".

Joskus silloin koulusurmien jälkeen puhuttiin siitä, kuinka Suomessa on kaikki persiillään ja ihmiset ovat masentuneita ja agressiivisia ja kaikki on muualla paremmin. Eiku. Noh, osataan sitä täälläkin. Jos ei kelpaa osoittaa haulikolla omaan päähän, niin sitten uutisoidaan siitä, kuinka 13-vuotias nappasi metsästyshaulikon kotoaan ja uhkasi tappaa opettajansa. Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, mutta kieltämättä kävi mielessä ihmetys siitä, miksi kukaan jättää aseita lasten ulottuville... Kaikki 13-vuotiaat eivät ehkä halua opettajiaan ampua, mutta vahinko on äkkiä tapahtunut.

Toisaalta, eivätköhän ne sitten ota vaikka kirveen käyttöön, jos tarve iskee...