Lunta ja purjoja

On aika jjjännää ajella aamuauringossa töihin, kun yhdessä vaiheessa moottoritiellä tulee vastaan Maisema. Kun kääntää päätä oikealle, näkee turkoosin Välimeren ja vasemmalle tiiraillessa Mercantourin lumiset huiput.

Joulukuu toi siis muassaan talven, ainakin täkäläisessä mittakaavassa. Joko sataa, täällä hyvin märkää vettä ja vuorilla lunta, tai sitten on kirkasta ja pisteliään viileää. Lue: + 7°C. Tänään jälkimmäistä, valitettavasti minä vain olen tavallisesta perjantaista poiketen iltapäivänkin töissä. Illalla sitten jo perinteeksi muodostumassa oleva oluttupa kollegoiden seurassa. Johonkinhan se pitää viikko katkaista.

Kulutusbloggari on mm. tehnyt Konad-hankinnan joka jossain vaiheessa toivottavasti tulee postissa tänne saakka, ja ottanut pienen askelen kohti luomumpaa elämäntapaa. Olemme nimittäin jo pitkään haaveilleet osallistumisesta AMAP:iin, eli luomuruokarinkiin (onko se oikea sana?) Valitettavasti vain kaikkiin AMAP:eihin on vähintään vuoden jonot, joten siinä vaiheessa kun voisi melkein päästä mukaan, olemma vaihtaneet kaupunkia. Nyt kuitenkin homma lutviutui liiankin yksinkertaisesti: sairaalan comité d'entreprise*, työpaikkaneuvosto(?), järjesti saman mahdollisuuden työntekijöilleen. Kerran viikossa kilotolkulla vihanneksia, ja mikä parasta, jos porkkanoita kertyy liikaa, toisinaan voi jättää tilaamatta. (AMAP:eissa yleensä sitoudutaan tietyksi aikaa, ennakkomaksulla.) Toissapäivänä laatikossa oli mm. kiljoona porkkanaa, ärhäkkä musta retiisi ja neljä purjoa. Vähän liikaa kahdelle hengelle, mutta ensi viikolla ehkä jaetaan puoliksi kimppakyytikaverini kanssa.

Tein purjosta ja kumppaneista kasviskeittoa jonka sekaan lopulta eksyi kuutiorotuinen sei. Olisi riittänyt pienelle armeijalle. Onneksi on pakastin.

*Comité d'entreprise (englanniksi Works Council) on Ranskassa yli 50 hengen yrityksissä pakollinen "työntekijöiden yhdistys". CE siis järjestää työntekijölle ohjelmaa, alennuksia lipuista ja matkoista... sekä vaikka luomukoreja ja kahvipisteen. Virallisemmalla tasolla CE toimii työntekijöiden edustajana ja äänenä yrityksen johtoportaassa. Yritys on velvollinen tukemaan CE:n toimintaa vähintään summalla joka vastaa 0,2% maksetuista bruttopalkoista.

Ja, ennen kuin unohdan, loppuun arvontamainos: Lauralla palkintona kiva kassi... vai laukkuko se lienee.

[Kuva: wine me up, tällä lisenssillä.]

Audilla Ryysyrantaan...

Valinta-ahdistuksesta kukkaruukkuun

Eilen ahdistuin valinnanvaikeudesta, joten olkoon tänään sitten aiheena se toisiksi suurin tabu heti homoseksin jälkeen: Raha.

Päädyin jonkin mutkan kautta tähän Taloussanomien artikkeliin, ja etenkin sen jälkeiseen keskusteluun siitä, onko 3750 euroa kuussa tienaava rikas. Rikas tai ei, ohessa muutamia lemppareitani keskustelusta

"Omat tulot bonukset mukaanlukien vajaat 6000 euroa per kk. En tunne olevani suurituloinen. Perhe ei voi olla "suurituloinen" maassa, jossa eläminen on kallista. Kaksi lasta on koulussa, vaimo on erikoissairaanhoitaja. Koko perheen tulot kohtuulliset. Mutta ei ole varaa juhlia. Vanhanen on todellinen tuuliviiri. Pääkaupunkiseudulla on duunia, mutta hitto kaikki maksaa maltaita.
Velkaa reilut 200.000 euroa ja asunnon arvo karkeasti 450.000 euroa. Duunia olen painanut 15 vuotta suoraan paperit saatuani. Toimin ostojohtajana. Tuntipalkka ei ole muuten kummoinen."

"Mutta moni kyllä maksaa itsensä kipeäksi jo 4000e tuloilla. Käteen jää noin 2700e, ja tuosta summasta pitää sitten maksaa asuntolainat, yhtiövastikkeet, auto (vanha ritsa vuodelta 2002, niin rikas olen) ja lasten päiväkotimaksut (korkeimman maksuluokan mukaisesti, jälleen). Syödäkin pitäisi."

"2 x palttiarallaa tuon verran tienaavaa taloudessa. Ei lapsia, vuokra-asunto. Säästöön jää totaalitasolla noin 0 ? kuukaudessa. Matin ehdotuksen lyödessä läpi pääsemme siis jo nettoamaan todellista rikkautta, kun saldoa lyödään tasaisen varmasti miinukselle kuukausittain. Mutta kyllähän ministeri paremmin tietää."

Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot

Hmm. Etenkin tuo viimeisenä lainattu on kiva. Tämähän tietysti on vain kateellisen köyhälistön puhetta, mutta kyllä on ihmisten kulutustottumuksissa jotain totaalisesti pielessä, jos ei pariskunnan seitsemän tonnin kuukausituloista, ilman lapsia ja asuntolainaa jää mitään säästöön.

Muutenkin, kolmesta ja puolesta tonnista jää jopa Suomessa käteen, öö, 2500 euroa? Jos jätetään yksinhuoltajat ja muut "huono-onnisemmat" sivuun, niin kyllähän tuolla kuvittelisi pärjäävän. Kukaan ei kuitenkaan pakota haulikon kanssa ottamaan suurta asuntolainaa tai ajamaan kallilla autolla. Jopa lasten hankkiminen on nykypäivänä melkoisen vapaaehtoista, ja olen aina kuvitellut, että ihmiset tietävät lapsista koituvan kuluja.

Ei voi kuin pyöritellä päätään ja ihmetellä kuinka minä olen tähän asti selvinnyt, tai kuinka selviävät ne kaikki kiljoonat siivoojat ja lähihoitajat.

Elämää bambimaassa

Etenkin, jo pitkään minua on ihmetyttänyt se, kuinka jotkut tulotason ja elintason noustessa unohtavat täysin sen todellisuuden, jossa iso osa immeisistä elää. Paras esimerkki aiheesta lieni kun taannoin etsin asuntoa. Yhdessä katsastuksessa keskustelin asunnon omistajan kanssa arvioiden (vielä hypoteettisia) kuukausitulojani. Omistajaihminen päätyi jotenkin siihen tulokseen, että meille jäisi vuokran jälkeen käteen noin 550 euroa kuussa: "Mutta ettehän te voi millään elää 550:llä eurolla kuussa!"

Se oli niitä hetkiä, joina toivoisi olevansa vähän nenäkkäämpi ja vähän sanavalmiimpi. Ihmeesti sitä vain jossain vaiheessa hengissä pysyi, ja välillä juhlikin, vaikka tili ei edes ennen vuokraa tuon kummempia näyttänyt.

Valikoiva muisti jopa Siperian kautta kiertäneillä...

Mutta joo, noille alussa siteeratuille raukoille suosittelisin vasikanleikkeen tilalle vaikka kasvispihvejä. Siinä säästyy jo kuukaudessa parin viinipullon hinta, ja kyllä parilla viinipullolla juhlat saa aikaan!

Valinnanahdistusta kilometrikäytävillä

Yyyyh miten minä inhoan hypermarketteja.

Silti sinne on aina välillä tungettava, ilmeisesti ihan masokismin hingusta. Ja sen takia, että oikeasti on vain kätevämpää löytää kaikki kaipaamansa yhdestä paikasta. Tai, löytää on liian vahva sana, etsiä sopii paremmin. Tänään etsimme jättimäisestä marketista aurinkokuivattuja tomaatteja. Henkilökunnan auttamistehokkuus oli tasoa emmätiedä ei ne ainakaan täällä oo, mä oon vaan töissä täällä. (Ja olivat muuten noin 80 senttimetrin päässä kyseisestä henkilöstä, mutta, tietenkin, lopussa.)

Ja muutenkin, onko oikeasti ihmisiä, jotka tarvitsevat 200 laatua keksejä? Viittäkymmentä erilaista kuivattua makkaraa. Ainakin 350 erisorttista paria nilkkasukkia. Miehille.

Kukahan tekisi kaupan, jossa ei tulisi valinnanahdistus?

Sellaisen, joka tarjoaisi kaikkea mitä tarvitsen (mm. kumihanskoja, nilkkasukkia, jatkojohtoja, aurinkokuivattuja tomaatteja ja kuumailmapuhaltimia) mutta jokaista asiaa korkeintaan kolmena vaihtoehtona. Halpa, keskihintainen ja kalliimpi. Punainen, vihreä ja valkoinen. Enempisuolainen ja vähempisuolainen.

Minä en halua käyttää iltaani työpäivän jälkeen ottamalla selvää siitä, mikä 350 nilkkasukkaparista olisi tarkoituksiini soveltuvin.

Cours Saleya ja muita vainioita

Rivieran ensimmäinen adventtisunnuntai on märkä, harmaa ja pimeä kuin perämehässä.
Kaupungin kaikki kaksi korttelia ovat kovin suljettuja, auki on vain kulmabaari, itsepalvelupesula ja pieni supermarketti.

Työviikko oli ehkä värikkäämpi, mutta myös melkoisen uuvuttava, jopa siinä määrin, että perjantaina sain kolme kommenttia siitä, kuinka väsyneeltä näytin. Perjantaisin onneksi olen töissä vain aamupäivän, joten kello kaksi kaaduin sänkyyn, vääntäydyin ylös kaksi tuntia myöhemmin ja suuntasin L:n kanssa takaisin Nizzaan. Viikon katkaisemiseen sopii oivasti Cours Saleya, irlantilaisbaari (Happy hour 17-21, puolen litran Guinness 3,90) ja taas kasa simpukoita. Seurana tuon miehekkeen lisäksi yksi kollega ja yksi ex-kollega.

Viikonloppu onkin sitten mennyt laatufilmien ja laatukirjallisuuden seurassa. Tänään sentään eksyin vähän lukemaan blogeja, ja kuten usein, Madridin sunnuntaiklassikoiden kautta juutuubiin.

Harva asia (jos suklaalta ei lasketa) piristää paremmin harmaata sunnuntaita kuin mies, joka tekee laulun vaikka kirveenvarresta. Tutustukaa tekin siis TV2:n arkistojen helmiin ja Junnu Vainioon:






Room.. eiku ranskalaisia numeroita

Asiablogi ei ole vakavasti otettava ilman tieteellisiä lehtileikeviittauksia ja suurta määrää numerollista tietoa. Elle a 2 passions on kaikinpuolin asiablogi, mutta tajusin vasta tänään, että täällä ei juurkiaan ole numeroita tai vakavasti otettavia tilastoja. Paitsi muutama päivä sitten itsemurhakirjoituksessa, mutta se olikin liian vakavasti otettava.

Asian laitaan on ehdottomasti saatava korjaus. Punaista lankaa sen sijaan ei varastossa ole vieläkään, joten esittelen sekalaisia numeroita Ranskasta ja ranskalaista. Joku voisi kutsua knoppitiedoksikin, mutta emmehän me ole koskaan Jokua kuunnelleet.

  • Ranska on maailman kolmanneksi suurin torjunta-aineiden käyttäjä. USA:n ja en-muista-minkä jälkeen. Tiettyjen jokien kaloihin ei siis kannata koskea pitkällä tikullakaan.
  • Ranskalaiset tykkäävät kemikaaleista muutenkin: patonginpurijat kuluttavat lääkkeitä neljänneksi eniten maailmassa. Tämä varmaan selittääkin sen, miksi apteekkeja on joka nurkalla.
  • Ranskassa on viime vuosina kuollut noin 4500 henkeä per vuosi liikenteessä. Se tekee reilut 12 kuollutta päivässä. Suomessa vastaava luku taitaa olla noin yksi kuolema päivässä. Jopa asukasmäärään ja tieliikennekilometreihin suhtautettuna täällä taitaa olla liikkuminen vaarallisempaa.
  • Tämän vuoden alussa Ranskassa oli 36 686 kuntaa. Kol-me-kym-men-tä-kuu-si-tu-hat-ta. Kyllä. Niistä reilut kaksisataa merentakaisilla alueilla. Asukasluvun mediaani, eli yleisin asukasmäärä on 380 asukasta. Kuudessa kunnassa ei ole yhtään asukasta, yhden, kahden, kolmen ja seitsemän asukkaan kuntia on kuitakin yksi. Pisin kunnannimi taas on Saint-Remy-en-Bouzemont-Saint-Genest-et-Isson.

  • Ranskassa on noin 9,1 miljoonaa lammasta. (Tämä on oleellinen tieto.) Lammasmaisia ihmisiä, eli niitä joiden sukunimi on Mouton, on noin 13 100.
  • Ulkomaalaiset turistit toivat Ranskaan vuonna 2008 noin 55 595 miljoonaa dollaria. Sillä jo joku elää.
  • Turistien dollareilla maksetaan myös paikallista minimipalkkaa, joka on viime kesästä lähtien ollut 8,82 euroa tunnilta bruttona. Muutamilla aloilla taitaa olla korkeampi, mutta käytännössä minimipalkalla kokopäivätyötä tekevälle maksetaan nettona noin 1000 euroa kuussa.

En aio olla kiltti ihminen saati vakavasti otettava, enkä siis linkitä lähteitäni. Jos jotakuta kiinnostaa niin googlettaa. Kuva, kuten kaikki tietävät, on kuitenkin Hesarin sivuilta.