Lyhyt ranskan oppimäärä

Ranska, se pienellä kirjoitettu, on oikeastaan aika hauska kieli silloin kun ei ole karmivan raivostuttava. Karmivan raivostuttavaksi sen tekee oikeastaan lähinnä se, että poikkeusten poikkeusten poikkeusillakin on poikkeuksia. Jotka sitten menevät alkuperäisen säännön mukaan, mutta eivät sen takia että liittyisivät jotenkin alkuperäiseen sääntöön.

Jos joku lukijoistani ei nyt kieltä hallitse ollenkaan, niin kerrottakoon, että ranskassa on sanoilla kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Sanan suku vaikuttaa paljon sen käyttäytymiseen, jopa enemmän kuin ihmisen sukupuoli yksilöön, mutta se on sitten ihan toinen asia. Äidinkielenään ranskaa puhuva tietää noin niinkuin selkäytimensä perusteella mitä sukua mikin sana on. Ulkosavolainen taas joutuu opettelemaan kaiken ulkoa. Ja siinä sitten onkin duunia muutamaksi vuosikymmeneksi...

Joitakin sääntöjä on, mutta enimmäkseen vain suurta anarkiaa. Vai millä logiikalla sana "rinnat", les seins on maskuliini? Tai sana "parta", la barbe, feminiini. Puhumattakaan kroppalogiikan huipusta: le vagin. Voiko olla olemassakaan pohjimmiltaan naisellisempaa sanaa kuin "vagina"? Ei? Mutta ranskalaisten mielestä vagina on maskuliini. Tsiisus sentään.

Ja entäs sitten ne puhuttelusanat... (Linkkasinkin kai joskus aiemmin Fifin kirjoitukseen aiheesta.) Ranskalainen siis opetetaan pienestä pitäen sanomaan päivää ja muutenkin olemaan ystävällinen puhuttelusanan kera. Että päivää rouva, saisiko rouvalle olla muuta, hyvää päivänjatkoa rouva. Jos minulla on jo vaikeuksia muistaa aina rouvitella ja herroitella, niin entäs sitten kun eksyy sairaalatyöntekijäksi, ja pitäisi vielä muistaa tohtorit..?! Se on oikeasti tuskaista, mutta kai sitä vain pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja puhua kunnon ranskaa. Lääkäri kun ei ole herra tahi rouva vaan tohtori... Luojan kiitos minun ei tarvitse olla tekemisissä asianajajien kanssa, niistä kun muutamia pitäisi kutsua nimityksellä maître.

*Tässä vaiheessa iskee koti-ikävä, Suomessa vain jotkin asiat ovat helpompia.*

Muttahei, kuten alussa totesin, on ranskassa kaikkea pientä kivaakin. Hassuja sanontoja ja outoja sanoja. Jaan siis kanssanne muutaman Ulkosavolaisen suosikin:

- Faire un caca nerveux.
Sisäinen kymmenvuotiaani huvittuu suuresti joka kerta kun joku käyttää ilmaisua "se tekee kohta hermostuskakan" kuvaamaan sitä, kuinka henkilö hermostuu (jos jokin kärsimättömänä odotettu asia ei hoidu). Jatkan näköjään samoilla linjoilla kuin aiemmin.

- Chauve-souris.
Joo, tietääkseni viroksi lepakko on nahkhiir, mutta ranskaksi sentään kaljuhiiri. Öhöhö. Toisaalta, eläimet muutenkin ovat välillä melkoisen koomisesti nimettyjä: intiansika, cochon d'inde tunnetaan Suomessa marsuna (vrt. guineapig). Coccinelle on leppäkerttu, eikä sitä parane sekoittaa coquelicoqiin (unikko) tai coquelucheeen (hinkuyskä). Huonompi muutenkin sekoittaa eläimiä sairauksiin, rhinoceros (sarvikuono) muistuttaa kovin rhinopharyngitea (nenänielun tulehdus).

- Ta gueule! / Vos gueules!
Ensimmäinen on sinuttelu- ja toinen teitittelymuoto, sisältönä sivustyneesti "turpa kiinni!" Gueule, turpa, vain on jotenkin hirmuisen hauskasti sanottava sana [göl]. Lausumisen puolesta ikilemppareihini kuuluu myös ô -kirjain, joka on.. tuota... suljettu o (?). C'est drôle, vallan hassua.

Vaan pian tout va bien dans le meilleur des mondes*, sillä huomenna eletään pyhäpäivää, ja aamu-uniselle se tarkoittaa sitä, että saa kääntää kylkeä ja nukkua kuin pieni eläin. Arkipyhät kivoja.

* "Kaikki hyvin maailmoista parhaassa" on niitä harvoja kirjallisuuslainauksia, jotka Stazzy tunnistaa. Peräisin Voltairen Candide-kirjasta.

[Kuvat: fragmented, tällä lisenssillä]

Kaiken sortin muureja

France Info on hengannut Berliinissä ja muualla Saksassa jo viimeiset kaksi viikkoa. Nyt sitten viimein pääsivät asiaan, varsinaiseen muurin murtumiseen. Täällä lännemmässä muurit ovat lähinnä korvien välissä. Ulkosavolaisella ei tahdo olla mitään fiksua kirjoitettavaa blogiinsa. Tai edes epäfiksua, ei yhtään mitään siis. Tyhjä pää täynnä päivittäistä työntekoa, tai oikeammin métro - boulot - dodoa (täällä käytetään "metro - duuni - uni" -sanontaa kuvaamaan normiduunarin vallan mielenkiintoista elämää).

Ranskan kielessä sana "un mur" tarkoittaa niin muuria kuin seinää. Etymologiasta en ole varma, mutta eiköhän sillä ole jotain tekemistä muuraamisen kanssa. Kaikkea kivaa sitä muurataankin, sillä tässä jalossa kielessä on myös verbi emmurer, joka tarkoittaa mm. "seinän sisään hautaamista". Mieluiten tietty elävältä, kuten kerettiläisille ja muille noidille tapasi käydä.

Noituuksiin liittynevät myös kaikenlaisen rakkauden ilmaisut. Suurin osa ranskaa ja Ranskaa tuntevista tuntee myös George Brassensin ikivihreän Les amoureux des bancs publics -laulun, joka kertoo nuorista rakastavaisista jotka lojuvat puistonpenkeillä, muita näkemättä ja muiden mielipiteistä välittämättä. Mutta, käsi ylös kuinka moni tiesi, että kyseiseen lauluun liittyy myös hyvin läheisesti un mur?

Cannes'iin liimautuneena on Le Cannet'n kaupunki, jonka tärkein nähtävyys on vanhan kaupungin lisäksi Rakastavaiset -seinämaalaus. Raymond Peynet'n Eedenin puutarhan ylitse lentävä hääpari toimii vielä nykyäänkin hääkuvien taustana ja onnentuojana. Ja tosiaan, tästä parista inspiroituneena Geroge Brassens laulunsa sävelsi.

Ja kun nyt taiteilijoihin päästiin, niin jatketaan samalla linjalla. Keskellä Antibes'n vanhaa kaupunkia meren ylle katselevat keskiaikaiset muurit. Vuonna 1385 le château Grimaldi sai nimensä samanmoisen perheen mukaan, siirtyi välillä kuninkaan haltuun ja toimi vuodesta 1792 alkaen kaupungintalona.


[kuva: Laura Padgett, tällä lisenssillä.]

1940-luvulla eräs monsieur Picasso viihtyi paljon maalamassa ja asumassa niin Antibes'ssa kuin ympäröivissä kaupungeissa, ja antoi Kaupungille muistoksi itsestään yhteensä 23 maalausta ja 44 piirrosta. Grimaldien linna siis muuntui vuonna 1947 Picasso-museoksi. Nykyään muurien sisällä on esillä yli 200 taiteilijan teosta ja lisäksi kasa muuta nykytaidetta.

Ulkosavolainen on huono taideasiantuntija, ja sen takia toistaiseksi katsellut Picasso-muureja vain ulkoa.

Pyöreitä lukuja

50 000 lukijaa on ihan kelvollinen saavutus reilun parin vuoden aikana, kun kyse on satunnaisen ulkosavolaisen höperöinnistä. Suuret kiitokset kaikille täällä säännöllisesti ja satunnaisesti vierailleille. Niin hassulta kuin se voi kuulostaakin, elämä olisi ehkä hiukan erilaista ilman blogia. Ainakin olisin tavannut vallan paljon vähemmän mukavia ihmisiä.

Ulkosavolainen Rivieralta kiittää siis blogin nimen mukaisesti lampaiden kera, ja palaa astialle huomenissa, tällä kertaa ihan oikean blogitekstin kera. Sellaisen, jossa on tekstiä enemmänkin kuin neljä riviä.




(Lampaat tämänpäiväisiltä maalaismarkkinoilta, joilta tarttui mukaan myös erinomaista tomaatti-oliiviöljytahnaa ja villisikamakkaraa.)

Marraskuussa


Marraskuussa aurinko on neljältä iltapäivällä jo harmillisen matalalla, mutta lämmitti sentään hetkisen ajan niin puutarhaterassin löytäneitä perjantaikävelijöitä kuin jäseniään ojentelevia lokkeja.

Lokki Joonatan


Hyödyllistä & très utile

Mitä hyödyllistä olen tehnyt eilen ja tänään?

* Palannut uudestaan ja uudestaan salahöhöttämään tälle Cute Overloadin postaukselle. "It was their new neighbor; he was bizarre, and frankly, terrifying." Olen myös bongaillut muita mielenkiintoisuuksia blogimaailmasta, mainittakoon nyt vaikka Anzin kirjoitus maailman parhaasta kirjasta. En ole lukenut Twilightia. Elokuva oli kamala enkä suosittelisi kenellekään viittätoista täyttäneelle.

* Juonut olutta, vaikka ihan vasta väitin ryhtyväni punaviinikuurille.

* Saanut piikin käsivarteen ja kärsinyt varsin kipeästä lihaksesta koko illan. Sen sijaan en ole kuumeessa tai krapulainen saati kärsi muista uhkailluista karmeaakin karmeammista sivuoireista. Opin sitäpaitsi tänään, että käytännössä kaikki ne ilkeät sivuvaikutukset jotka voi saada rokotteesta, voi myös saada sairastamalla itse taudin, tosin suuremmalla todennäköisyydellä (siis taudista).

* Suunnitellut blogitekstisarjaa Ranskan kummallisuuksista. Kaksi ekaa osaa ovat jo hahmotelman muodossa takaraivossa. Ehdotuksia seuraaviksi osiksi otetaan vastaan, ilolla.

* Halunnut tappaa kollegan puhelimen muutamaan kertaan. Sitä ei saa äänettömälle tai edes suht hiljaiseksi silloin kun ihminen ei ole puhe-elimeen vastaamassa. Jos sen tukehduttaisi tyynyllä?

Old phone

Qu'est-ce que j'ai fait d'utile aujourd'hui?

* Retourné plusieures fois pour rigoler à ce billet de Cute Overload.

* Bu de la bière même si seulement il y deux jours j'ai décidé de me mettre à une cure vin rouge, contre la grippe, of course.

* Reçu la fameuse piqure H1N1, et constaté que ça fait du mal. Bien du mal au muscle du bras. Sinon, je me porte bien, le vaccin tue moins probablement que la maladie.

* Voulu tuer le téléphone de ma collègue avec qui je partage le bureau. Cette foutu machine sonne trèèèès fort, et on ne peut pas couper la sonnerie quand elle n'est pas là pour y répondre. J'ai pensé à l'asphyxier avec un oreiller...

[Kuva: .craig, tällä lisenssillä.]