Vuosi on kääntynyt valoa kohden. On siis hyvä katsoa kevääseen. Kirjoitin taannoin pienkustantajaversion syksyn parhaista lukuvinkeistä. Koska tällaisia listoja ja vinkkejä pienlevikkisistä kirjoista ehdottomasti tarvitaan, tässäpä lukemista etsiville tärppejä kevään 2016 kirjoista. Kuten viimeksikin sanoin, lista ei ole millään tapaa kattava, joten itse kukin saa vapaasti antaa omat kirjavinkkinsä kommenteissa! Ja saatanpa tätä hieman täydentää myös sitten, kun viimeisetkin saavat kevään ennakkotietoja eetteriin.
Kaunokirjallisuus
Stepanin koodeksi -antologia
“Siitä saakka, kun Stepanin koodeksina tunnettu kirja löydettiin Kutná Horan hopeakaivoksista 1400-luvun alkupuolella, se on kylvänyt ympärilleen hulluutta, tuhoa ja kuolemaa. Sen salakavala voima ei ole lainkaan vähentynyt vuosien saatossa, vaan pikemminkin kasvanut.”
Kyselyni varmisti, että kolmas Stepanin koodeksi -antologia ilmestyy tämän kevään aikana. Kirjan nimestä ei tosin minulla ole vielä tietoa. Korvamerkkaan silti yhden niteen heti itselleni! Edelliset olivat vallan hienoja, etenkin Hopeoidun vainajan olen kehunut moneen kertaan. On meillä tässä maassa hurjasti taitavia novellikirjoittajia… (Kuoriaiskirjat)
Liliana Lento – Dionnen tytöt
Uteloiduin Liliana Lennon esikoisromaanista, sillä olen lukenut useita tähän maailmaan ja näihin henkilöihin liittyviä tekstejä aiemminkin. Eikä Suomessa ole liikaa chick littiä ja fantasiaa sekoittavaa kirjallisuutta… Dionnen tytöt vie lukijan kuvitteelliseen maahan, Fretanniaan, keijujen, ihmisten ja menninkäisten luo. Ilahduttavaa on se, että tässä ei olla ns. perinteisessä fantasiamaailmassa, vaan hyvin nykyaikaisissa oloissa. (Torni)
Aleksi Peura – Balladi eksyneille
Aleksi Peuran nimi on tuttu muualta, mutta hänen romaanejaan en vielä ole lukenut. Tämä saattaa hyvinkin eksyä lukulistalle. Tornin sivuilla sanotaan, että Balladi eksyneille on pseudo-historiallinen fantasiaromaani: se on kirjoitettu kuin historiallinen romaani, mutta se sijoittuu fantasiamaailmaan. Romaanin maailmassa ei räiskitä tulipalloja rynnistävien örkkien päälle, taikuutta ei tunneta ja hirviötkin ovat pääosin ihmisiä. (Torni)
Anna Ahmatova – Olen äänenne. Kootut runot 1904-1966
Tästä teoksesta kiinnostuin taannoin lukiessani jonkin lehtijutun Anneli Heliön laajasta ja pitkäaikaisesta suomennustyöstä. Anna Andrejevna Ahmatova kuului runoilijoiden suureen kvartettiin, jossa hänen lisäkseen olivat Marina Tsvetajeva, Osip Mandelštam ja Boris Pasternak. Heidän runoutensa hallitsi Venäjän kirjallisuutta vallankumouksen jälkeen puolen vuosisadan ajan. 840-sivuinen teos sisältää lähes 600 sivua runoja, Ahmatovan laajan elämäkerran sekä ainutlaatuisen Ahmatovan elämästä kertovan valokuvaliitteen. (Kirjokansi)
Kari Välimäki – Sikafarmari
Minun oli vaikea valita Osuuskumman kevätkirjoista yhtä tai kahtakaan, joten vilkaiskaa mitä kaikkea muuta hienoa siellä on: http://osuuskumma.fi/osuuskumman-kevat-2016/ Hirviöitä! Historiaa! Ritareita! Siipirattaita!
Mutta mennään nyt Sikafarmarilla, koska Välimäen aiempi Todensanat minua niin suuresti ilahdutti. Sikafarmari on taattua Välimäkeä, absurdi veijaritarina, jonka rivien väleissä karjuu leijona. Nuoruudestaan toipuva Kalevi vihaa kylmyyttä ja pimeyttä. Kun hänelle tarjoutuu tilaisuus lähteä Afrikkaan tahkoamaan rahaa, hän ei epäröi vaan tökkää nimensä sopimuspaperiin. Afrikassa hän kohtaa noitanaisen, Habikan, joka houkuttelee miehen takaisin Suomeen viljelemään sikoja ja tarjoamaan elämyksiä ihmisille. Kun mutkat suoristuvat, paluuta entiseen ei ole. (Osuuskumma)
Erkka Leppänen & Petri Hiltunen – Kirotun maan ritari
Kah, lisää Praedoreja. Vaskikirjojen takapiru Erkka Leppänen julkaisee kokonainen kokoelmallisen Petri Hiltusen luomaan fantasiamaailmaan sijoittuvia novelleja. Tarinat ovat perinteitä kunnioittavaa miekkaa ja magiaa modernilla otteella. Kirotun maan ritari kokoaa kaikki Leppäsen vanhat ja uudet praedor-novellit kronologiseen järjestykseen. Sarjakuvataiteilija Petri Hiltusen luoma Jaconia on harmaasävyinen fantasiamaailma, joka on tuttu Praedor-sarjakuvista ja -roolipelistä sekä monen muunkin kirjoittajan tarinoista. Falacin seikkailut ovat Hiltusen itsensä kuvittamia. (Vaskikirjat)
Teresa Myllymäki – Karhulehto
Myllymäen Karhulehdon sanotaan saaneen inspiraationsa heavymusiikista ja suomalaisesta luonnosta. Romaanin tapahtumat vievät takautumien avulla 1900-luvun alkuun, sota-aikaan ja lopulta nykypäivään, joka saa selityksensä menneisyydestä. Vaikka suru, mustasukkaisuus ja kuolema ovat kirjassa vahvasti läsnä, on kirjan tärkein sanoma kuitenkin ikuinen rakkaus. (Reuna)
Kari Hanhisuanto – Pelkopeli
Pelkopeli on jo Hanhisuannon yhdeksäs kirja ja viides rikosromaani, mutta tässä kirjassa mielenkiintoista on sen tekotapa. Sitä on kirjoitettu julkisilla paikoilla (mm. suorassa radiolähetyksessä) ja kirjoittaessa tavatuilta ihmisiltä on kerätty materiaalia tarinaan. Pelkopeli kertoo sarjamurhaajasta, joka valitsee uhrinsa ensin sattumanvaraisesti ja myöhemmin kotikaupunkinsa asukkaista. Alkaa peli, jolla tekijä haluaa mahdollisimman paljon julkisuutta. Hän yrittää saada pikkukaupunkilaiset pelkäämään. (Reuna)
Tietokirjallisuus
Esa Seppänen – Raavi niskaa – matka tietokirjailijaksi
Avaimen kevätkuvastossa on vaikka mitä jännää. Minua kiinnostaa etenkin tämä omaelämäkerrallinen tietokirjoittamisopas. Ehkä kuvittelen joskus kirjoittavani tietokirjallisuutta. Katalogin esittely: Pitkän uran tietokirjailijana tehnyt Esa Seppänen antaa kirjassaan ohjeita arkistossa asioimiseen ja lähteiden käyttämiseen, mutta keskittyy myös siihen, millaisen henkisen prosessin kirjailija käy läpi, kuinka paljon kirjan vastaanotto jännittää ja miten tietokirjailija ajattelee ja toimii. (Avain)
Katja Jalkanen ja Aino-Maria Savolainen – Korot kopisten. Käytännön opas kulttuuriviidakkoon.
Eikä parane unohtaa myöskään Lumiomenan Katjan ja Amman lukuhetken Aino-Marian jo toista yhteiskirjaa, joka on selkeästi äärimmäisen vakavalla mielellä kirjoitettu opus siitä, mistä löytää taidetta, mitä kirjoja lukea, miten pukeutua teatteriin ja kuinka herättää kulttuurinälkä. (Avain)
Pirjo Suvilehto – Leikki vuoden jokaiselle päivälle
Siitä kirja meille kaikille mielikuvituksettomille vanhemmille. Kirjan ensimmäisessä osassa perehdytään leikin tarkoitukseen ja tärkeyteen lapsen elämässä, ja sen toisessa osassa tarjotaan pelejä, leikkejä, tarinoita ja muita tehtäviä vuoden jokaiselle päivälle. (Nemo)
Anna Ahmatovan kootut runot!!! Ihanaa, olipa hyvä, että tämä postaus tuli luettua. Tiedän nyt kytätä tuon. 🙂
Kiva nähdä myös Sikafarmari uusien kirjojen joukossa. Todensanat oli ilahduttavaa luettavaa (joskin hieman vielä kesken). 😀
Kiva, että voi olla jollekulle hyödyksi 😉
Tällä listalla kaikki nimet olikin itselle tuntemattomia! Pistetäänpä muutama korvan taakse, jos sitä laajentaisi myös omaa lukemistoa. 🙂
Itselle outoja kaikki kirjalijat mutta muutama kuullosti itselle sopivalta. Nuo korot kopisten ja leikki vuoden jokaiselle paivalle tulisi todella tarpeeseen.
Minullekin kaikki olivat aivan outoja kirjailijoita. Mutta en voikaan väittää olevani mikään kirjallisuuden seuraaja. Luettua tulee kyllä kirja-pari kuukaudessa, mutta useimmiten tyydyn niihin niteisiin, mitkä löytyvät suomalaisen seurakunnan tai suomikoulun kirjahyllystä 🙂 Että kunhan on suomenkielistä!
Tuntemattomia olivat kirjat myös minulle! Itsellä on tekeillä postaus juuri kirjallisuuden lukemisesta suomeksi, joten oli mielenkiintoista saada uusia kirjavinkkejä. Harmittaa, kun suomenkielisten kirjojen saanti on joskus hankalaa, ja kun Saksaan muutimme niin noiden englaniinkielistenkin kirjojen lukeminen hankaloituu. Niitä kun on myös aika vähän tarjolla. Tulin juuri Kuopiosta, jossa täytin matkalaukkuani suomenkielisillä kirjoilla. Nyt on taas hetkeksi 😀
E-kirjat ovat tässä aika hyvä apu. Näistäkin veikkaan, että pääosa ilmestyy myös sähköisenä.
Mielenkiintoista! Naista nyt ainakin alkoi kiinnostamaan todella Pelkopeli ja Korot Kopisten, laitetaan siis korvan taakse.
Wau, sinulla on Anna Ahmatova- kokoelma listallasi. Hän oli käsittämättömän lahjakas ja rohkea, ei mukautunut eikä murskautunut. Taipui ainoastaan kerran terrorin alla, oman poikansa pelastaakseen.
En tuntenut yhtään kirjailijaa, taidan olla liikaa jumittunut dekkareihin, onneksi listalla oli yksi uusi dekkarikirjailija 😉
Mielikuvitukseton vanhempi täällä! Olisikohan toi Leikki vuoden jokaiselle päivälle kannattava hankinta. Tuntuu, että ihan jo jälkikasvun suomen kehityksen takia pitäisi puuhastella aktiivisesti yhdessä mahdollisimman paljon ja yrittää olla Monipuolinen Kasvattaja. Otan auliisti ulkopuolista apua vastaan vinkkien muodossa, joten ehkä tästä kirjasta olisi siihen.
Joo, mäkin olen sellainen, että jaksan leikkiä viisi minuuttia ja sitten pitää päästä karkuun. Todella Monipuolinen Kasvattaja.
Noin muuten suosittelen Eppu Nuotio & Co:n “Maami Mustikka” -kirjaa. Siinä on mainioita satuja ja askartelu- ja sanataidetehtäviä.
Olet oikeassa, tällaista listausta todella tarvitsen. Häpeäkseni tunnustan, että suuri osa nimistä listalla on mulle entuudestaan tuntemattomia, mutta pienkustantajien joukossa on usein todellisia helmiä.
Voi kun pitäisi taas ruveta lukemaan suomeksi! Pistänpä korvan taakse jos euraavalla Suomen reissulla osuisi kohdalle!
Olen aika huono lukija, mutta tuo sikafarmari kuulosti mielenkiintoiselta!
Sikafarmari on aivan hulvaton. Se on kekseliästä pistävää satiiria, joka ei jätä oikeastaan ketään rauhaan.
Ihan uusia tuttavuuksia nämä kirjailijat, vaikka kova lukemaan olenkin (paitsi Ahmatova oli nimenä tuttu). Saakohan näitä sähköisenä?
Luulen, että suurimman osan saa. Osuuskumman kirjoista voin taata sähköisyyden (itse asiassa Sikafarmarin pitäisi tulla myyntiin parin viikon sisään), Kuoriaiskirjat ja Vaskikirjat varmastikin myös, muiden osalta pitänee katsoa kustantajan sivuilta.
Kiva saada kirjavinkkejä! Mulla on suomenkielisten kirjojen lukeminen jäänyt todella vähäiseksi kun en ole e-kirjoja oppinut vielä hyödyntämään. Suomessa käydessäni yritän aina ostaa kirjoja, mutta ongelmana on se, kun en tiedä kirjauutuuksista yhtään mitään enkä suostu lukemaan suomennoskirjallisuutta. Onneksi sisko pystyy aina auttamaan ja suosittelemaan lukemista 🙂
Tässähän heräsi lukufiilis pitkästä aikaa horroksesta! Jospa tässä ottaisi kaiken ilon irti Suomen kirjastoista ja kävisi tutkimassa, löytyisikö noita sieltä. Kiitoksia vinkeistä! 🙂
Mahtavaa, yritän tietoisesti lisätä suomeksi lukemani kirjallisuuden määrää, joten tämä tuli juuri oikeaan saumaan! Haluan ehdottomasti lukea Ahmatovan kootut ja verrata niitä alkuperäiskieleen – runouden kääntäminen on erittäin haastavaa, eli isot propsit urakkaan ryhtyneille. Korot kopisten kuulosti myös paitsi hauskalta, myös tarpeelliselta – tai ehkä toisin päin.
“Leikki vuoden jokaiselle päivälle”, kuulostaa kyllä juuri sellaiselta, joka itsellä pitäisi lukea 😛
Kirjasuosituksia on aina kiva lukea, kiitos tästä 🙂
Kiitos! Tähän listaan palaan vielä. Erityisesti tuo Pelkopeli kiinnostaa!