Tarjoanko käsikirjoitusta kustantajille? Entä jos saan vain hylsyjä?

Ensimmäistä – tai ehkä toista, kolmattakin – käsikirjoitustaan kirjoittaville kirjoittajille nousee usein pintaan inhimillinen epävarmuus: Milloin teksti on valmis? Mitä sille pitäisi sitten tehdä? Laitanko kustantajalle vai teenkö omakustanteen? Entäs jos saan kustantajilta vain hylkäyskirjeitä, mitä sitten?

Yhteenkään näistä kysymyksistä ei ole yhtä selkeää vastausta, mutta tarkastelen niitä silti vähän puolelta jos toiseltakin. Lopussa on myös lisävinkkejä ja katseltavaa.

Milloin käsikirjoitus on valmis?

Ensinnäkin: mitä tarkoitat “valmiilla”? Valmis kustantajalle lähetettäväksi? Tavallaan voisi sanoa, että teksti ei ole koskaan täydellisen valmis, mutta joskus siitä on pakko päästää irti. Mitä perfektionismiin taipuvaisempi kirjoittaja on, sitä helpompaa on jäädä hinkkaamaan viimeisten verbimuotojen nyansseja ad infinitum. Toisaalta, huolettomampi saattaa kokea tekstin valmiiksi, vaikka se olisi täynnä silkkoja kielivirheitä ja epäloogisuuksia.

Lyhyenä neuvona annetaan yleensä, että käsikirjoitus on valmis sitten, kun et enää omin neuvoinesi pysty tekemään siitä parempaa. Kun sitä on jo editoitu ja hinkattu, korjattu ja mietitty. Ennen kustantajalle lähettämistä se kannattaa käyttää ensilukijoilla. Mieluiten sellaisilla, joilla on kokemusta tekstien kommentoinnista. Oma äiti, puoliso tai paras kaveri ei välttämättä ole paras palautteenantaja, sillä liian läheisen ihmisen voi olla vaikea antaa tarpeeksi tiukkaa kritiikkiä.

Ja sitten pitää vain päästää irti.

Mitä sille pitäisi sitten tehdä? Laitanko kustantajalle vai teenkö omakustanteen?

Noh, mitä sinä haluat sille tehdä? Nykyään omakustanteesta puhutaan kaupallisen kustantajan julkaisun helppona vaihtoehtona. Toki se on vaihtoehto, ja nykyään digipainojen ja palvelukustantamojen (esim. BoD) aikana se on vielä tehty varsin nopeaksi. Mutta omakustanne- tai indiekirjailijan tie ei välttämättä ole helpompi. Se vaatii energiaa. Kirjat eivät myy eivätkä markkinoi itse itseään, ja ulkoasuunkin pitäisi osata panostaa. Jos kunnioittaa itseään ja tekstiään, romaanikäsikirjoitusta ei parane päästää maailmalle ilman kustannustoimitusta, ja siitä joutunee maksamaan ihan rahaa. Suomen kokoisilla markkinoilla omakustannekirjailijuudella ei juuri voi toivoa rikastuvansa, lähinnä sitä kannattaa ajatella harrastuksena, johon kuluu rahaa siinä kuin muihinkin harrastuksiin.

Sanoisin, että ratkaisu riippuu siitä, mikä on tavoitteesi kirjoittajana. Jos tavoittelet vapaata kirjailijuutta ihan urana, se melkein vaatii väliin kaupallisen kustantajan, joka hoitaa sen, mitä kustantajan odotetaan hoitavan, ja antaa kirjailijan keskittyä kirjoittamiseen.

Toki nykykentällä edellä oleva on lähinnä haavekuva. Kirjailijat joutuvat puuhaamaan kaikenlaista ulkokirjallista ja julkaisevat useilta taloilta (tai jopa omakustanteisesti) ihan sen mukaan, minkälaista tekstiä tällä kertaa olisi tarjolla. Kaikki ei kelpaa kaikille. Mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan…

Entäs jos saan kustantajilta vain hylkäyskirjeitä, eikö minusta tule koskaan kirjailijaa?

Ihan kärkeen asia, joka on tärkeä ymmärtää, jos haikailee kirjailijuutta: Kirjailijan ura vaatii resilienssiä. Hylsyjä tulee kaikille. Noh, ainakin melkein kaikille. Niitä saavat myös jo julkaisseet kirjailijat, joskus jopa vuosikymmenten uran tehneet kirjailijat. Kirjailijan uralle mahtuu ilon sekaan myös pettymyksiä, kustantajahylsyjä, apurahattomuutta, mustan aukon hiljaisuuteen kadonneita kirjoja.

Vaikka kuinka nauttisi kirjoittamisesta, muualta tulevat iskut eivät ole nautittavia. Joten: resilienssiä.

Mitä sitten, jos olen lähettänyt käsikirjoitukseni suunnilleen kaikkiin sopiviin kustantamoihin ja saanut pelkkiä “sori mut ei nyt” -vastauksia? Teenkö siitä omakustanteen? Vai luovutanko?

Molempiin sanon: älä. Älä ainakaan vielä.

Yksi kustantajakierros ei välttämättä kerro juuri mitään käsikirjoituksesta. Se ei ainakaan kerro mitään sinusta ihmisenä. (Oma ego ja kirja on pakko pyrkiä erottamaan toisistaan myöhemminkin, jotta kestää kirjan mahdollisen kritiikin.)
Yksi hylsykierros kertoo vain sen, että käsikirjoitus ei juuri nyt sopinut kustantajien suunnitelmiin. Ehkei se ole vielä valmis. Ehkä se vaatii vielä yhden uudelleenkirjoituskerran, vielä yhden kustantajakierroksen tai kaksikin. (Palaan tähän myöhemmin.)

Ehkä se ei osunut juuri oikean lukijan pöydälle. Kustantamoissakin käsikirjoituksia lukevat ihmiset. Oikein poikkeushelmet kyllä tarttuvat haaviin mistä hyvänsä, mutta sitten on niitä, jotka vaativat sen, että lukija sattuu olemaan oikea. Ihan samalla tavalla kuin julkaistuillakin kirjoilla: kaikki ei miellytä kaikkia. Tarjokkaan on vakuutettava heti ensi sivuilta, jotta se pääsee tarkemmin luettavaksi. Sen lisäksi sen pitää sopia kustannusohjelmaan juuri nyt. Huhun tavalla kiertää väite “vain yksi sadasta päätyy kustannettavaksi”. Se on ainoastaan osatotuus. Kustantamoille nimittäin tarjotaan paljon …miten tämän kauniisti sanoisi… silkkoa. Paljon omaelämäkertoja, joista puuttuu kaunokirjallinen ote, paljon täysin keskeneräistä. Huolella mietitty ja työstetty romaanikäsikirjoitus kilpailee selkeästi pienemmässä seurueessa.

Toistan siis: yksi hylsykierros ei tarkoita, ettei kukaan haluaisi julkaista teostasi.

Joten siitä kässäristä kannattaa pyytää jälleen lisäpalautetta, työstää sitä vielä lisää. Ja jos ei vain onnista, niin sitten siirtää se arkistoon ja kirjoittaa uusi. Totuus nimittäin on, että ensimmäinen valmistunut romaanikäsikirjoitus on harvoin se paras. Tai toinenkaan. Kirjailijatkin tarvitsevat harjoituskappaleensa. Pöytälaatikossa lymyilevään voi palata aika ajoin, ehkä ihastua tiettyihin ajatuksiin, tai – todennäköisemmin – huomata oma kehityksensä. Senkin näkeminen vaatii aikaa.

Tämä lähes vääjäämätön kehitys on syy sille, miksi en suosittele kiirehtimään omakustannekirjan julkaisuun heti, kun saa kustantamoilta ensimmäiset hylsyt. Kyllä, on olemassa teoksia, joille on äärimmäisen vaikea löytää kaupallista kustantajaa. Indiekirjailijuus on vallan validi keino saattaa teoksensa lukijoiden saataville, mutta siitä saa eniten irti, kun lähtee sille tielle tietoisesti. Ei siksi, että haluaa muualla hylätyn kässärin pois käsistään, tai tunnekuohussa “koska kukaan ei ymmärrä”. Kuten alussa sanoin, omakustanteinen kirja vaatii työtä, myös ulkokirjallista työtä, ja samalla tekstiä joutuu editoimaan kuten kustantamossa editoisi.

Kannattaa siis kysyä kriittisesti itseltään: teenkö tästä käsikirjoituksesta kirjan nyt vai annanko sen levätä pari vuotta pöytälaatikossa, katson miltä se tuntuu sitten ja kirjoitan sillä aikaa muuta?

Pähkinänkuoressa: Kirjan julkaiseminen vaatii sopivassa suhteessa työtä, palautetta, sitkeyttä ja luopumistakin – sekä uudelleen yrittämistä. Nopeuslaji tämä ei ole.

* * *

Vinkkivideoita ja lisälukemista

JP Koskisen ja Kimmo Miettisen Kult TV:n erinomaisessa WSOY-jaksossa Anna-Riikka Carlssonin haastattelu avaa todellisuutta käsikirjoituspinkkojen takaa.

Saara Henrikssonin Sinä julkaiset kirjan -opas (Penelope, 2021) käsittelee nimensä mukaisesti kirjan julkaisua. Pirkkalaiskirjailijoiden Kirjailija kotiin -youtube-kanavalla Henriksson esittelee oppaansa ja antaa vinkkejä omakustantajille. Videosta on myös toinen osa, jossa kerrotaan kustantamon lähestymisestä ja julkaisukynnyksen ylittämisestä.

Myös Saara Henrikssonin blogista löytyy erään ikuisuusprojektin tarina. Eli kokemuksia siitä, kuinka esikoiskässäristä ei todellakaan tullut esikoiskirjaa. Eikä muuten tullut minun esikoiskässäristänikään, vaikka resilienssiä on kysytty kunnolla vasta myöhemmin.

* * *

Palautetta ja kustannustoimitusta tekstillesi voit kysellä vaikka minulta. Tutustu Jahkan sivuihin ja kysy lisää.

Jaa eteenpäin...
Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Tumblr
Tumblr
spacer

4 comments on “Tarjoanko käsikirjoitusta kustantajille? Entä jos saan vain hylsyjä?

  1. 카지노사이트

    Write more, thats all I have to say. Literally,
    it seems as though you relied on the video to make your point.
    You definitely know what youre talking about, why throw away
    your intelligence on just posting videos to your weblog when you could be giving
    us something enlightening to read?

  2. 더킹카지노

    Thanks for finally talking about > Tarjoanko käsikirjoitusta kustantajille?

    Entä jos saan vain hylsyjä? – Maria Calendula < Liked it!

  3. 빅카지노

    Hello, i think that i saw you visited my web site thus i came to “return the favor”.I am
    trying to find things to enhance my site!I suppose its ok to
    use some of your ideas!!

  4. 다파벳

    Howdy! This article couldn’t be written much better!
    Looking through this article reminds me of my previous roommate!
    He continually kept preaching about this. I’ll forward
    this post to him. Pretty sure he will have a good read.
    Thank you for sharing!

Leave a reply