Laulaa pääni sisältä

Olipas eilen erikoinen bongaus.

Päädyin kirjablogiarvioon Tulen tyttäristä. Varsin ilahduttavan arvion lisäksi Miisu P. oli liittänyt bloggauksensa loppuun Chisun Etsijät-kappaleen videon saatesanoin: “Tämä kappale sattuu sopimaan aivan täydellisesti Naarniin ja Emmaan!”

Kuuntelin. Ensimmäisenä häkellys ja jokseenkin Niagaran-putoukset-reaktio. Sitten kuuntelin neljästi uudelleen. Sanat osuvat kohdalleen niin täysin, että joko olen kirjoittanut kirjan Chisun biisistä, tai sitten Chisu on tehnyt kappaleen minun kirjastani.

Piti ihan etsiä itsekin, Etsijät on vuoden 2009 levyltä. Jollakin mittareilla katsoen siis wanha, mutta minun suomalaisen nykymusiikin tuntemukseni on tukevasti jossain olemattoman ja vähäisen välimaastossa. Nyt kuuntelen uudestaan.

Jaa eteenpäin...
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Share on Tumblr
spacer

3 comments on “Laulaa pääni sisältä

  1. Vilhelmiina

    Hei!

    Luin kirjasi noin vuosi sitten ja silloin paloin halusta kirjoittaa sinulle ja antaa palautetta kirjasta ja kiittää. En kuitenaan koskaan rohjennut laittaa viestiä ja lopulta asia unohtui. Jäin kuitenkin seuraamaan blogiasi.

    Äsken luin tämän postauksen ja Googlasin tuon biisin sanat. Niistä tarina palasi takaisin mieleeni niin elävänä että halusin uudestaan kirjoittaa sinulle, vaikka kovin tarkasti en enää muistakaan mistä kaikesta silloin vuosi sitten halusin sinulle kirjoittaa. Päätin kuitenkin että kyllä minä vieläkin voin jotain sanoa. 🙂

    Harvoin sytyn suomalaisille kirjoille. Se masentaa minua itseänikin, sillä haluaisin lukea ja tukea suomalaista kirjallisuutta, mutta en vain kerta kaikkiaan oikein pidä siitä. Mutta sinun kirjasi hahmot minä muistan. Minä muistan miten minä raivostuin sille miehelle metsässä ja miten nauroin bronttosauruksille. Muistan heidän keskustelujaan ja kankaan joka tuli myöhässä.

    Kirjasi oli lyhyt enkä oikein edes osaa nimetä, miksi siitä niin pidin. Yleensä rakastun vain pitkiin, monimutkaisiin ja tukahduttavan täyteläisiin kirjoihin, kuin hyvin suuriin vanhoihin taloihin niin täynnä tavaraa että henkeä ei meinaa saada. Mutta sinun tekstisi oli kirkasta ja puhdasta, selkeää ja avaraa. Ei yhtään mitään liikaa, ei mitään turhaa. Silti kaikki välittyi ja koko maailma tuntui käsinkosketeltavan todelliselta. Pystyn muistelemaan sitä kuin olisin ollut itse paikalla, nauranut heidän kanssaan, kävellyt samaa pihaan johtavaa tietä.

    Sinä inspiroit minua ja tahdonkin siis kiittää. Kiitos kun kirjoitit. 🙂

    1. stazzy

      Ihana palaute <3 kiitos.
      Kiva että viihdyit kirjan parissa, tällaisiin on ihana törmätä kesken maanantaiaamun (olen hengannut kaukana blogistani muutaman päivän).

      (Joo, bronttosauriita taisivat olla 😀 )

  2. Vilhelmiina

    PS: Ne taisivatkin olla bronttosauriita.
    Tai sitten jotain ihan muuta 😀