| « Lunta ja purjoja | Valinnanahdistusta kilometrikäytävillä » |
Audilla Ryysyrantaan...
01/12/2009
Audilla Ryysyrantaan...
Aiheena: Kunhan hämmästelen
Eilen ahdistuin valinnanvaikeudesta, joten olkoon tänään sitten aiheena se toisiksi suurin tabu heti homoseksin jälkeen: Raha.
Päädyin jonkin mutkan kautta tähän Taloussanomien artikkeliin, ja etenkin sen jälkeiseen keskusteluun siitä, onko 3750 euroa kuussa tienaava rikas. Rikas tai ei, ohessa muutamia lemppareitani keskustelusta
"Omat tulot bonukset mukaanlukien vajaat 6000 euroa per kk. En tunne olevani suurituloinen. Perhe ei voi olla "suurituloinen" maassa, jossa eläminen on kallista. Kaksi lasta on koulussa, vaimo on erikoissairaanhoitaja. Koko perheen tulot kohtuulliset. Mutta ei ole varaa juhlia. Vanhanen on todellinen tuuliviiri. Pääkaupunkiseudulla on duunia, mutta hitto kaikki maksaa maltaita.
Velkaa reilut 200.000 euroa ja asunnon arvo karkeasti 450.000 euroa. Duunia olen painanut 15 vuotta suoraan paperit saatuani. Toimin ostojohtajana. Tuntipalkka ei ole muuten kummoinen."
"Mutta moni kyllä maksaa itsensä kipeäksi jo 4000e tuloilla. Käteen jää noin 2700e, ja tuosta summasta pitää sitten maksaa asuntolainat, yhtiövastikkeet, auto (vanha ritsa vuodelta 2002, niin rikas olen) ja lasten päiväkotimaksut (korkeimman maksuluokan mukaisesti, jälleen). Syödäkin pitäisi."
"2 x palttiarallaa tuon verran tienaavaa taloudessa. Ei lapsia, vuokra-asunto. Säästöön jää totaalitasolla noin 0 € kuukaudessa. Matin ehdotuksen lyödessä läpi pääsemme siis jo nettoamaan todellista rikkautta, kun saldoa lyödään tasaisen varmasti miinukselle kuukausittain. Mutta kyllähän ministeri paremmin tietää."

Hmm. Etenkin tuo viimeisenä lainattu on kiva. Tämähän tietysti on vain kateellisen köyhälistön puhetta, mutta kyllä on ihmisten kulutustottumuksissa jotain totaalisesti pielessä, jos ei pariskunnan seitsemän tonnin kuukausituloista, ilman lapsia ja asuntolainaa jää mitään säästöön.
Muutenkin, kolmesta ja puolesta tonnista jää jopa Suomessa käteen, öö, 2500 euroa? Jos jätetään yksinhuoltajat ja muut "huono-onnisemmat" sivuun, niin kyllähän tuolla kuvittelisi pärjäävän. Kukaan ei kuitenkaan pakota haulikon kanssa ottamaan suurta asuntolainaa tai ajamaan kallilla autolla. Jopa lasten hankkiminen on nykypäivänä melkoisen vapaaehtoista, ja olen aina kuvitellut, että ihmiset tietävät lapsista koituvan kuluja.
Ei voi kuin pyöritellä päätään ja ihmetellä kuinka minä olen tähän asti selvinnyt, tai kuinka selviävät ne kaikki kiljoonat siivoojat ja lähihoitajat.
Etenkin, jo pitkään minua on ihmetyttänyt se, kuinka jotkut tulotason ja elintason noustessa unohtavat täysin sen todellisuuden, jossa iso osa immeisistä elää. Paras esimerkki aiheesta lieni kun taannoin etsin asuntoa. Yhdessä katsastuksessa keskustelin asunnon omistajan kanssa arvioiden (vielä hypoteettisia) kuukausitulojani. Omistajaihminen päätyi jotenkin siihen tulokseen, että meille jäisi vuokran jälkeen käteen noin 550 euroa kuussa: "Mutta ettehän te voi millään elää 550:llä eurolla kuussa!"
Se oli niitä hetkiä, joina toivoisi olevansa vähän nenäkkäämpi ja vähän sanavalmiimpi. Ihmeesti sitä vain jossain vaiheessa hengissä pysyi, ja välillä juhlikin, vaikka tili ei edes ennen vuokraa tuon kummempia näyttänyt.
Valikoiva muisti jopa Siperian kautta kiertäneillä...
Mutta joo, noille alussa siteeratuille raukoille suosittelisin vasikanleikkeen tilalle vaikka kasvispihvejä. Siinä säästyy jo kuukaudessa parin viinipullon hinta, ja kyllä parilla viinipullolla juhlat saa aikaan!
Käänteinen linkki
TRACKBACK-linkki tälle tekstille.
16 kommenttia
Mitenköhän ihmeessä opiskelijatkaan pysyvät hengissä? No totta että siinä vaiheessa ei esimerkiksi lainoja pahemmin ole, mutta en edes itse tiedä miten saisin kulumaan tuon 3000 euroa kuussa! Vaikka lainaa olisikin..
Mutta niinhän se on, meni miten päin tahansa, niin aina löytyy valittajia.
Hassua kun kerran kaveri joka tienaa tuplasti enemmän valitteli kun on aina tili nollilla...osaan siis kituuttaa! :)
Juhliminenkin onnistuu halvalla viinillä ja valitsemalla baariksi sen jonne ei maksa sisään narikkaa enempää, ja jossa on mahdollisesti halvat juomatkin. Kyllä sitä niissä alepubiloissakin viihtyy.
"No, toki jossain sitten kulkee se minimitulon raja millon alkaa jo ihan oikeesti oleen todella vaikeeta pärjätä, mut missä se raja on, sitä mä en tiedä."
Tää on tosiaan hirveän riippuvaista elämäntilanteesta, mutta täällä patonkimaassa ollaan virallisesti sitä mieltä, että asumiskulut eivät saisi ylittää kolmasosaa nettotuloista. Käytännössä monet kuitenkin elävät selkeästi alle tuon, ja vielä selviävät hengissä.
Oon sitä mieltä, että ihminen sopeutuu kovin nopeesti kalliimpaan elämäntyyliin, mutta jos tulot vaikka äkkiseltään pienenee, on hankalampi yks kaks palata pienempiin menoihin ja karsia niistä jo saavutetuista yleellisyyksistä. Että tottumiskysymys. Vähälläkin tulee hyvin toimeen, jos ei niin sanotusti tiedä paremmasta/pahemmasta.
Omalla kohdallani tulot ovat hyvin vaihtelevat (melkoisen pienet sellaiset) ja sen koen ongelmaksi, koska olisi huomattavasti helpompi säännöstellä eläminen tulojen mukaan, jos tietäisi saavansa säännöllisesti tietyn summan, oli se sitten pienempi tai suurempi.
Pikkusisko on viisas nainen :) Mutta kyllähän sen itsekin huomaa, että mitä enemmän rahaa on, sitä enemmän sitä käyttää.
Maalaismummu,
Raha on tavallaan välttämätön paha.
Itse pärjäsin ihan mainiosti aikanaan pelkällä opintotuella. Halpa opiskelija-asunto ja opiskelijamuona yhdistettynä muihin etuuksiin takasivat, että kaikki tarpeellinen löytyi.
Suosittelisin näille jampoille vaikka balancion.comia. Jos tunnollisesti kirjaisi menonsa ylös, ymmärtäisi ehkä paremmin mihin turhaan rahat menevät.
Talouden hallinnasta pitäisi puhua enemmän, selvästi palkkaskaalan yläpäässäkin parantamisen varaa.
Tänään lounaalla työkaveri kertoi ostaneensa 6-vuotiaalle viime jouluna lahjaksi sekä sähkökitaran että rumpusetin. Jälkimmäinen vielä pienempää kokoa, että naskali mahtuisi soittamaan (ja minimoitaisiin muiden käyttömahdollisuudet...) Käyttämättä kuulemma olivat jääneet.
Hyvä että nyt on ollut selvä trendi kuluttamisen pohtimiseen. Kun vain ei jäisi sille pohdinnan asteelle.
Keskustelua ja kommentteja otetaan vastaan...








