"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Päivän parhaat :

1) True Bloodin seuraavan jakson traileri. Myönnän muuten olevani paha ihminen ja letkuttavani sarjan Ameriikoissa ilmestymisen tahtiin. Sekopäinen sarja on se. Pitäisiköhän vielä Nelliinan tapaan hankkia kirjatkin? Olisin utelias näkemään jutuista sen alkuperäisenkin puolen.

2) Cassius : Toop Toop. Papukaijamerkki sille, joka tuosta vain tunnistaa minkä tuotteen mainoksissa tämä pyöri pitkään.

3) Kemopetrol : Child is my name.

4) Anis : Cergy. Lauluäänellä kaveria ei juuri ole siunattu, mutta onpahan... persoonallinen. Joka tapauksessa pari vuotta takaperin Ranskan ympäriajon teemana soinut Cergy on oivallinen rakkaudentunnustus tuolle Pariisin esikaupungille, ja ihan selkeä "kesäbiisi".

Olen tässä parina männäpäivänä viritellyt kuntoon erään tekeillä olevan Blogspotin blogin ulkoasua. Tytöt halusivat kaiken minimiinsä. Selkeyttä, yksinkertaisuutta ja vähemmän on enemmän -meininkiä. Mutta nätti se on.

Tuli suorastaan hinku pikkuisen päivittää omankin blogin ulkoasua, kunhan tässä joudan. Elementti kerrallaan. Karsia turhaa poies.

Karitsa ei liity asiaan mitenkään, kunhan on söpö.

Sitten asiaan. Tein eilen ostoksen, jota en ole koskaan aiemmin tehnyt. Kloriittia siivoustarkoitukseen. Yleensä välttelen kaikkia vahvoja ja minulle turhia kemikaaleja, mutta nyt vanhat, valkoista kulunutta emalia olevat amme ja keittiön allas veivät voiton. Niitä ei saanut tahroista puhtaaksi millään muulla. Tai noh, amme ei puhdistu täysin vieläkään, mutta ainakin olen yrittänyt parhaani.

Javel vaan haisee aika synkeälle. Ei minua kloorin haju sinänsä häiritse, sen verran monta vuotta olen uimahalleissa hengannut, että siihen on tottunut. Se vai ei kuulu kotiin. (Uimahalleista tuli mieleen, että Jyväskylän Aalto Alvarissa lomalla pistäytyminen toi hetkellisesti hirveän hingun takaisin altaan laidalle. Vielä kun taikoisi aikaa ja lisämotivaatiota.)

Muutenkin olen ihan hajunatsi. En ole sinänsä virallisesti allerginen hajusteille, en edes yliherkkä (mitä nyt tuikeimmat saavat aikaan päänsäryn), mutta inhoan liiallista hajustamista muuten vain. Ihmisnenä on kuitenkin hassu asia: miten joku haju, joka on yhden mielestä miellyttävä, voi toisesta olla ihan karmea?

Minä esimerkiksi pidän bensiinin hajusta. En nyt kuitenkaan tietenkään alkaisi imppailemaan sitä vakinaisesti (jätän ne hommat muille), mutta se on hassun miellyttävä. Kun taas vastaleikattu ruoho... jos esimerkiksi työpaikalla ajetaan nurmea ikkunan alta, minun on pakko sulkea ikkuna. Meteli on hyvä tekosyy, mutta oikeasti leikatun ruohon haju on yksi vatsaakääntävimpiä tietämiäni.

Sen takia en erityisesti tykkää kokata pakastepinaattiakaan. Nimittäin jossain vaiheessa sulatus-kypsytysoperaatoita pakastepinaatti lemuaa ihan leikatulle nurmelle. Hyiyäk. Muut saavat kokata, minä vain syön.

Makaa leikkaamattomassa ruohossa hän.

Naisihminen ei myöskään saisi myöntää puoli-inhoavansa vauvojen hajua. Semmoista ihon ja hien ja puklun sekoitusta. Vielä ihmisvihollisemman kuvan antaa itsestään, kun toteaa, että vanhukset ne usein vasta pahalle haisevatkin! Ei olisi minusta lasten- tai vanhustenhoitajaksi, vaikka geriatrisessa sairaalassa työskentelenkin...

Mitkä ovat lukijoideni inhokki- ja suosikkihajuja?

Mmmmh, kelit alkavat olla juuri täydelliset meressä lojumista varten.

Etenkin eilen, kunhan rannalle vain muisti mennä ihmisten aikaan, eli ei ennen kolmea iltapäivällä. Siinä vaiheessa päivän pahin kuumuus on jo ohi, mutta aurinko lämmittää vielä tuntikausia. Mukaan iso hattu ja sanaristikkolehti, mitäpä sitä muuta tarvitsee.

Tai, noh, oikeastaan tarvitsee. Teimme viikonloppuna kaksi olennaista rantahankintaa. Uimakengät ja sukellusmaskin. Ensimmäiset ovat suorastaan mukavuuskysymys näillä kivisillä rannoilla. Ei tarvitse pelätä koko ajan loukkaavansa jalkojaan tai liukastuvansa kivillä.

Sukellusmaskin myötä taas huomasin, että meressä on kiljoona kalaa! Sehän on ihan vallan elävä akvaario! Siellä on muitakin kaloja kuin särkiä ja ahvenenpoikasia! Isoja ja pieniä, ruskeita, vihreitä ja raidallisia. Meduusoja en onneksi nähnyt. En ole asian suhteen niin vauhko kuin paikalliset.

Suosittelenkin muuten tänne lomalle eksyviä ihmisiä hankkimään ehdottomasti joko tuollaiset "surffilautakengät", tai sitten jonkilaiset halvat urheilusandaalit tai muovitossut uimista varten. Etenkin lapsille. Ja heille myös sukellusmaski, tai ainakin uimalasit. Tai oikeastaan kenkien tarve riippuu siitä mille kulmaa Rivieraa työntyy: Antibes'n satamasta länteen päin alkavat hiekkarannat. Siitä itään on kiveä ja kalliota. Jännittävä luonnonilmiö.

Meitä lähimmältä rannalta otetut kuvat ovat jo jostain viime huhtikuulta, siksi niin tyhjää. Eilen en sattuneesta syystä rahdannut kameraa mukaani.

Suomen rannoilla on ollut synkkä viikonloppu. Muistattehan siis, että lapsia, tai aikuisiakaan ei parane jättää valvomatta veteen, oltiin sitten järven tai meren rannalla. Ja kannattaa myös lukea, kuinka hukkuminen ei itseasiassa yleensä näytä hukkumiselta. Siinä vaiheessa kun tajuaa, että jotain on pielessä, on yleensä jo liian myöhäistä.

Kuitenkin, mukavaa kellumista helteen lämmittämissä vesissä kaikille!

Aedes Albopictus.

Eikö kuulostakin ihan kukalta? Kyseessä ei vain harmikseni ole mikään viaton kukka, vaan hyttynen, joka kansanomaisemmin tunnetaan nimellä moustique tigre, tai ulkosavolaisittain tiikeri-itikka.

Tiikeri-itikka on pieni ja pesiytynyt trooppisten maiden lisäksi myös tänne Ranskan eteläosiin. Paljoahan niitä ei ole, ainakaan Suomeen verrattuna, silloin tällöin nitistää yhden verisen yksilön olohuoneesta.

Mikä on paljon inhottavampaa, on se, että tiikeri-itikka saattaa kantaa ikävää vitsausta joka taannoin karkoitti Réunionin saarelta kaikki turistit ja taisi tappaakin muutaman. Vitsauksen nimi on chikungunya (äärimmäisen helposti lausuttava...)

Kyseessä on kuumetauti, joka sopivasti osuessaan saattaa nostaa muutaman päivän kuumeen, kovan päänsäryn, näppyläistä ihottumaa ja nivelkipuja, jotka saattavat jatkua viikkoja, kuukausia tai vuosia sairastamisen jälkeenkin. Ranskassa ei ole vielä todettu yhtään tapausta, mutta wikipedian mukaan Etelä-Italiassa sairastettiin epidemia muutama vuosi taaksepäin.

Aedes Albopictus, lähteenä Wikipedia.

Euroopan maat ovat varsin turvallinen matkakohde, mutta Etelä-Euroopassa lomailevan kannattaa olla varuillaan, jos hyttysen piston jälkeen nousee kova kuume. Sikalentsun sijaan kyseessä saattaakin olla tiikeri-itikkarutto.

Sarjassamme "Stazzy-täti askartelee!" eli "Kummiakin asioita tapahtuu joskus".

Kohta on joulu. Tai noh ok ei ihan vielä sentään, mutta häitä ja rippijuhlia riittänee.
Ihmisen on siis tarpeellista osata paketoida lahja. Ihan iisiä kun lahjana on kirja, mutta entäs jos antaa vaikkapa lumikengät? (Esimerkkejä elävästä elämästä...)

Silloin on ihmisyksilö pulassa.

Vaan eipä hätää, Stazzy-täti näyttää uskollisille lukijoilleen ihan kädestä pitäen, miten tehdään näpäkkä lahjarasia.

1. Tarvitset paperia (lahjapaperia, tavallista paperia tai kartonkia, käyttötarkoituksen mukaan). Stazzy-täti teki säilytysrasian työpöytänsä laatikkoon, eli esimerkkinä on palanen violettia kartonkia. Tarvitset myös sakset ja teippiä tai nitojan.

2. Leikkaa paperista neliö. Lopullisen rasian leveys on noin kolmasosa neliön sivun leveydestä.

3. Taita paperi kulmikkain molempiin suuntiin niin, että syntyy ristikko, ja sitten kukin kulma ristin keskelle.

4. Toim.Huom.: Lopputuloksen kannalta on tärkeämpää mätsätä viivat kuin kulmat kohdilleen, kuten kuvasta näkyy.

5. Taita sitten kukin kulma vastakkaisen kulman alapuolelle syntyneen taitteen kohdalle.

6. Nyt sinulla on arkki täynnä pieniä neliöitä. Rasian pohja muodostuu neljästä keskellä olevasta neliöstä. Leikkaa siis kahdelta vastakkaiselta reunalta viillot pohjan kulmiin saakka. Neljä viiltoa siis kaikkiaan. (Piirtelin laatikkooni katkoviivoja tarpeellisille kohdille.)

7. Nyt sinulla on arkki jossa on erikokoisia sivulärpäkkeitä. Taita kahden suuremman sivulärpäkkeen kulmat sisään...

8. ...ja nosta sitten taitettujen osien reunat ylös.

9. Nyt alkaa hurja ja vaikea kokoamisvaihe! (Eipäs pelotella, ei se oikeasti niin vaikeaa ole.)
Nosta molemmat äskettäin taittamasi reunat pystyyn, pujota vastakkaiset lomittain ja kiinnitä teipillä (tai jos olet laiska kuten minä usein, nitojalla).

10. Nosta sitten vielä auki olevat lärpäkkeet rasian sisään, ja kiinnitä pohjaan teipillä (tai sillä nitojalla...)

11. Ja avot! Niin on rasia-asia valmis! Kannen voi sitten valmistaa aavistuksen verran suuremmasta paperinpalasta.

Stazzy-täti kiittää tarkkaavaisuudestanne, ja lupaa palata asiaan vielä ennen joulua lahjapussin muodossa.

Parhaimmillakin lomilla on taipumuksena loppua joskus. Kiitokset kaikille lomassani osallisena olleille, oli oikein mukava reissu.

Koska ulkosavolaisen pitää toipua lomasta ja yrittää totutella työelämään, tämän päivän blogitekstinä lisää valokuvasafaria, tällä kertaa kesäisestä Suomesta.

Varoitus: Luvassa keskiyön aurinkoa ja muita omituisuuksia. Halukkaat näkevät kuvat suurempinakin, ihan vain klikkaamalla. (Katsokaa, katsokaa! Sievempiä ne suurempina ovat.)

Niin, olenhan minä aina tiennyt, että Suomen kesä on lyhyt mutta epävakainen. Silti kymmenen astetta ja kaatosade on mielestäni pikkuisen viileää, jopa kesäkuulle. Mutta uhkasivat sääennustusmiehet televisiossa, että tästä lämpenisi, joten toivoa sopii.

Ja välillä saisi varoa mitä toivoo, saattaa vaikka toteutua. Koko keväänhän tuota ovat valittaneet kun on niin kuivaa Suomessa, sadetta pitäisi olla. Että nyt on kastellut.

Eipä sillä. Kesäkuun luonto on kesäkuun luontoa, vaikka kuinka olisi epävakaista. Muutamassa päivässä enemmän happea kuin Rivieralla vuoteen.

Kuvituksena saatte kuitenkin etelä-ranskalaisia ruusuja, en ole vielä kovin kuvaillut ylikasvanutta nurmikkoa ja vedessä lilluvaa kasvimaata.

Niin, ja sataa se Ranskassakin. Että ei sitä olisi sen parempi ollut lomiaan viettää sielläkään, jäipähän välistä tulvivilla kaduilla kahlaaminen...

Kyllä taas melkein iski lievä kateus ulkosavolaiseen, kun lueskelin esittelyjä VR:n uusista makuuvaunuista. VR:n viimeaikaisesta toiminnasta voi olla montaa mieltä, mutta myöhästymisiltä ei täälläkään vältytä... lakoista puhumattakaan. On ne tietty välillä vahingossa lakkoilemattakin.

Mutta ne makuuvaunut:
"Vaunun ylätasolla on 8 kahden hengen hyttiä. Jokaisessa on oma wc ja suihkutila. Matkatavaraa voi säilyttää sängyn alla, poikkeuksena päätyhytit (paikat 201/202 sekä 215/216), joissa on erillinen matkatavarasyvennys sekä suksiremmit.

Vaunun alatasolla on 11 kahden hengen hyttiä, joista lähinnä sisäänkäyntiä oleva on invahytti. Osan alakerran hyteistä voi yhdistää. Hyteissä on pesuallas, suihku ja wc sijaitsevat vaunun välitasolla. Matkatavaratila on sängyn alla, paitsi päätyhytissä (paikat 101-102), jossa on erillinen matkatavarasyvennys sekä suksiremmit."

Pudottakaa minut nyt maanpinnalle kertomalla, että nuo ovat jotain biznez-lux-luokkaa. Jookos?

Ranskassa on tullut matkustettua muutamaan otteeseen yöjunilla, Pohjoinen kun on kaukana Etelästä. Se on aina yhtä mukavaa. Tavallisen rahvaan vaunuissa, alias kakkosluokassa yhdessä kopissa matkustaa kuusi henkeä. Ei kaksi tai neljä vaan kuusi. Kolme päällekäin, leveyttä patjantapaisella noin 60-70 senttiä. Vaunun toisessa päässä on yksi vessa, toisessa koppero jossa on pesuallas. Ei suihkua. Voitte arvata kuinka paljon tilaa on matkatavaroille.

Ykkösluokassa on kahdesta neljään petiä, suihkua ei taideta tarjota sielläkään.

Harvoin olen tuntenut itseni niin sardiiniksi kuin yöjunassa. Tai muuten vain nukkunut huonosti, minulla kun on heikko yöjunakarma. Milloin on samassa kopperossa moottorisahakuorsaaja, milloin makuuvaunu on yksinkertaisesti korvattu ihan tavallisella junanvaunulla.

Mikäs se olikaan SNCF:n yöjunien slogan..?
Lunéa, laissez la nuit vous transporter.
Niin, kyllähän se yö minua kuljettaa, mutta perille saapumisesta virkeänä ei ole takuita...

[Kuvat lainattu: railfaneurope.net ja seat61.com]

Arvatkaapa mikä kausi täällä on parhaimmillaan?

Kevät tulee.
Tai eiköhän se ole jo tullut, olkoon seuraava etappi sitten kesä.

Suomen Punainen risti on jo vuosien ajan, yhteistyössä YleX:n (joka minulle lienee vielä ja ikuisesti Radio Mafia) ja syöpäjärjestöjen kanssa pitänyt kesäisin yllä kesäkumikampanjaa.
Tänä vuonna kesätapahtumia kiertävällä kesäkumikampanjalla on jaossa noin 200 000 kondomia ja rutkasti valistusta turvaseksistä.

Punaisella ristillä on kuitenkin kyseisen kampanjan lisäksi myös muita mielenkiintoisia aloitteita, kuten peruskoulun yhdeksäsluokkalaisille suunnattu Jorma sanoo. Ei meillä vaan turvaseksivalistusta juuri peruskoulussa ollut. Alkoholivalistusta taisi olla, ja sekin niin kapeakatseista että oikein tympi. Hyvä että nykyään aloittavat moisen vähän aiemmin.

Mutta joka tapauksessa, James Potkukelkka on ollut oikealla asialla jo parikymmentä vuotta takaperin:

Kiitos tuttavallisesti rouva on hyvä vaan, ja muistakaa kondooli!

PS: Ainiin, ovathan kaikki jo tutustuneet Facebookin "This condom will have more fans than pope Benedict XVI" -sivuun..?