"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Puhutaanpa ruoasta.

Olen tylsä ja kirjoittamisaiheiden puutteessa osallistun meemiin, jonka nappasin esille Ellan ja MaaMaan blogeista. Ja onhan hyvä ruoka yksi parhaita paheita maailmassa... ja se myös tahtoo näkyä vyötäröllä, ihan epäreilua.

Miten haluat munasi?
Muodolla ei niin ole väliä, kunhan eivät ole liian kovia. Keltuainen on paras vielä kosteana muttei enää valuvana.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Kahvin muoto riippuu tilanteesta. Kunnollisena joka tapauksessa, ei mitään vaaleaa vesipaahtoa. Kotona maitoa ja sokeria, töissä maidotta, joko kehnon kahvinkeitimen tekemänä tai tiukkana espressona. Tee mieluiten maidolla, mutta ehdottomasti ilman sokeria.

Suosikkiaamiaisruokasi?
Teetä ja leipää jonka päällä on... jotain. Vaikka kananmunia tai juustoa. Käytännössä kuitenkin syön aamiaiseksi sitä mitä kaapissa sattuu olemaan, leipää ei aina ole. Viikonloppuisin usein aamiainen on suorastaan brunssi, voisarvien ja kaiken kanssa.

Maapähkinävoi?
Yh. Dissaan myös Nutellaa.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Koska Ella sanoi sen jo niinkuin pitääkin, niin lainaan:
"Vinaigrette eli :
Sinappia...
Lisää siihen viinietikkaa...
...ja oliiviöljyä. Mukaan voi myös heittää yrttejä tai valkosipulia, joka on aivan tajuttoman hyvää!"
En tykkää majoneesipohjaisista kastikkeista, eli jos ei vinaigrettea ole, niin sitten ei mitään.

Marseillelainen blogimiittisalaatti.

Colaa vai Pepsiä?
Olen koskenut Coca-colaan ehkä kerran sen jälkeen kun vierailin tehtaalla, jossa tehdään muoveja ja muita petroolijohdannaisia... joiden joukossa Kokiksen pohjasiirappi. Että ehkä Pepsiä siis, mutten erityisesti välitä kolajuomista.

Laiskottaa, mitä teet?
Nukun?
Ainiin, piti puhua ruoasta. Käytän jonkin ravintolaliikkeen palveluja tai keitän teetä ja syön voileivän.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
Mereneläviä, kolme kertaa neljästä. Neljännellä tilaan jotain muuta ja totean että olisi sittenkin pitänyt tilata mereneläviä. Viimeisin hullutuksemme on sushin kotiinkuljetus, se on sentään terveellisempää kuin pizza.

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Riippuu siitä, iskeekö halu ennen kauppareissua vai vasta silloin kun kaapit ovat jo melkein tyhjiä. Jälkimmäisessä tapauksessa yleensä tulista linssi-tomaattikeittoa. Edellisessä tapauksessa vaikkapa jotain uuniruokaa. Bravuurini on lohikeitto, jos pitää tehdä ruokaa muillekin kuin tuolle miehekkeelle.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
Kanakastikkeet ala-asteella jättivät currytrauman, josta olen päässyt yli vasta täällä Ranskassa, intialaisissa ravintoloissa.

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Oi kuulkaa, ainahan sitä tietyt ruoat yhdistää tiettyihin ihmisiin. En edes viitsi alkaa luettelemaan.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
Noh siis, ennemmin sitä syö kuin selkäänsä ottaa. Olen sitäpaitsi melkoisen kaikkiruokainen. Lammasta en kuitenkaan syö ihan periaatteesta. Suolakurkut kuuluvat ehdottomalle ei-ei -listalle. Ja etikkasäilykkeet yleensäkin. En ole myöskään ymmärtänyt sillin tai oliivien ihanuutta. Jälkimmäisiä tosin olen urheasti yrittänyt opetella syömään, mutta vielä on matkaa...

Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Kaikki missä on katkarapuja, mummun makaronilaatikko ja äitin lohiperunat. Lohiperunoita pitää saada vieläkin aina kun Suomessa käy.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
Vihaamisesta en tiedä, mutten ollut lapsena mitenkään erityisesti ruisleivän ja/tai juuston perään. Nykyään pidän molemmista. Myös aiemmin mainittu vinaigrette oli ensikohtaamisella aika järkytys, tosin en enää silloin ollut mikään lapsi.

Herra sipuli, herra persilja ja herra basilika.

Lempihedelmäsi ja - vihanneksesi?
Olen allerginen niin monelle tuoreelle hedelmälle (kypsytettynä menee, yleensä), että ostoslista on melko kapea. Pidän kovasti makeista sitrushedelmistä ja kaikista marjoista jos niitä nyt voi hedelmiksi laskea. Vihanneksista kunnolliset tomaatit ovat mainioita.

Lempiroskaruokasi?
Ranskalaiset perunat. Tai yleensä mikä tahansa rasvainen ja suolainen peruna.

Lempivälipalasi?
Se mikä osuu kohdalle. Usein jogurttia tai vaikka suklaata.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
Riippuu keneltä kysyy, ranskalaiselta vai suomalaiselta. ;) Täällähän on outoa pilkkoa keitettyä kananmunaa leivän päälle tai syödä suolainen aamiainen. Suomalaisittain outoa on taas sitten se, että voin syödä sujuvasti myös makean aamiaisen ja olen valitettavasti opetellut liottamaan kaiken mahdollisen kahvi-/teekupissa. Pieni porsas.

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
Salaateilla, linsseillä ja pavuilla, mahdollisesti jogurtilla ja kananmunilla.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
Suklaata. Kalapuikkoja tai jotain kunnollista lohta. Niitä rasvaisia perunoita. Tai noh, ylipäätään jotain ruokaa.

Simpukoita, ranskalaisia ja punaviiniä, niistä on ravintolareissu tehty.

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
Normaalina. Tulinen on ihan hyvää, mutta intialaiset ovat "tulisena" kuitenkin vallan liikaa.

Saako olla jotain juotavaa?
Vettä ruoan kanssa, mieluiten. Ravintolatilanteessa ehkä viiniä. Ruokapöydän ulkopuolella usein olutta.

Punaista vai valkoista?
Ihan sen mukaan miltä tuntuu ja mitä syödään. Niin punainen, valkoinen kuin roséekin kelpaavat, kunhan ovat kunnollisia.

Lempijälkiruokasi?
Ravintolassa usein café liégois, eli kylmää kahvia ja jäätelöä. Jokaisella paikalla on vähän oma reseptinsä. Kotona tulee toisinaan tehtyä uuniomenoita, tuoreena kun en niitäkään voi syödä, niin paljon kuin omenoista pidänkin.

Täydellinen yömyssy?
Jaa-a, väittävät että alkoholi nukuttaa huonosti. Mutta meillä harvemmin on muuta vahvaa alkoholia kuin rommia, joten kai sitä on sanottava että jokin rommipaukku.

Mikä on ensimmäinen leipomis- tai kokkailumuistosi?
Ensimmäinen muisto lienee niin aikainen etten edes muista.
Kerran tiedän tehneeni "pullia" ihan omalla reseptillä, vielä kesämökillä vissiin. Sitä en muista tuliko niistä syötäviä.

Kuka on vaikuttanut ruoanlaittoosi eniten?
Äet.

Onko sinulla valokuvaa todisteeksi varhaisista kokkailuistasi?
Kokkailusta en tiedä, mutta jossakin kuvassa tiskaan ihan innokkaana. Siitä mahtaa olla paaaljon aikaa, tiskaaminen nimittäin on inhokkikotityöni nro. 1.

Kärsitkö jonkinlaisesta ruoanlaiton pelosta, saako ajatuskin jonkin ruokalajin kokkailusta kämmenesi hikoamaan?
Ei varmaankaan. Harvemmin edes yritän mitään valtaisan vaikeaa, etenkään jos tuloksen on pakko olla syömäkelpoista.

Mikä on käytetyin tai eniten arvostamasi keittiövälineesi ja/tai suurin pettymyksesi mitä keittiövälineisiisi tulee?
Rakkaimmat keittiövälineet ovat molemmat Suomesta rahdattuja, eli silmäteräni, kunnollinen Fiskarsin veitsi ja valurautapannu. Ainiin, ja tietenkin anoppikokelaalta korruptiolahjana saatu cocotte-minute eli painekattila. Suuria pettymyksiä ei ole, en oikeastaan olettanutkaan kun joskus silloin vaihtariksi tullessani halvan paistinpannun ostin, että se vuosikausia kestäisi.

Nimeä jokin hauska tai outo ruokakombinaatio josta todella pidät?
Olen nähtävästi konservatiivi, kun yhtään oikeasti outoa kombia ei tule mieleen. Tai sitten kukaan ei ole minulle kertonut niiden olevan outoja.

Nimeä kolme syötävää tai ruokalajia, joita ilman et vain voi elää?
Peruna, katkaravut ja suklaa. Piste.

Mitä ruoanlaitostasi puuttuu?
Intohimo. Osaisin varmasti laittaa ruokaa paremminkin jos siinä olisi oikein intohimoa taustalla, nyt kyse on usein ihan arkipäiväisestä nälästä.

Haastan ihan piruuttanikin meemiin mukaan Karkin jakamaan kokkailumuistojaan.

Mitäpä sitä hyötyä blogista jos ei edes joskus ole nimensä veroinen.

Tänään siis lampaita. Ja yksi kukka, mutta siitä myöhemmin.

Ebaysta tarttui mukaani taannoin Haruki Murakamin A Wild Sheep Chase. Eihän moista voinut sinnekään jättää, virtuaaliselle kirjahyllylle pölyttymään. Kirjaa luonnehditaan melkein klassikoksi, vaikka minä olinkin ollut niin sivistymätön, etten ollut moisesta aiemmin kuullut. En, vaikka kirja on ilmestynyt jo vuonna 1982.

Teos on jotenkin kovin japanilaisesti juuri sopivan käsittämätön. Tapahtumat seuraavat toisiaan niin, ettei lukija alussa ymmärrä niiden yhteydestä sen enempää kuin päähenkilökään, tylsistynyt, ketjupolttava nuorjmies 70-luvun Japanissa. Yksi mainos vie päähenkilön matkalle ihmemaahan, etsimään lammasta jota ei ole aikoihin nähty. Ei herttakuningattaria eikä hulluja hatuntekijöitä, mutta kelpaisiko yksi maanisdepressiivinen lammaspukuun pukeutunut mies, tai tyttö jolla on täydelliset korvat?
Tai kertojana "Rotta", joka omalta osaltaan sysää koko homman liikkeelle valokuvalla lammaslaumasta jossain Hokkaidon tuntumassa?

Oivaa seikkailua on hän. Aukeaisiko opus vielä paremmin jos olisi lukenut ns. Rottatrilogian kaksi ensimmäistä osaa, sitä en osaa sanoa. Kannattaa joka tapauksessa kokeilla Suurta lammasseikkailua, vaikka sitten suomeksi.

Ainiin, hyödynnetäänpäs kaksi lammasta yhdellä iskulla.
Anzi sanoi että tykkää minusta, ja sehän on aina vallan mukavaa. Kuten myös kukkien saaminen.

The rules are the following:

1) Post the logo within your blog or post.
2) Pass the award onto 12 fellow bloggers.
3) Link the nominees within your post.
4) Let the nominees know they have received an award by commenting on their blog.
5) Share the love and link to the person whom you received this award from.

Että ollaanpas sitä nyt aurinkoista. Sharing the loooove. Jahas, mitäs tuolta readerista löytyy..?

Väkitukkoileva Mari on vakiesimerkki aurinkoisuudesta. Nih, postin tätit saattavat olla kivojakin. Ja sitäpaitsi sillä on kissoja!

Nein Green Fashion Freak on oikealla asialla, kiltisti ja vauhkoamatta eettisemmän pukeutumisen puolella. Varsinkin viimeinen pohdiskelu ekokommuuneista oli hupaisaa luettavaa... "Miksi kommuuneissa, myös dokkarissa nähdyissä, on aina niin kaoottista? Seinillä graffiteja, hirveästi tavaraa joka puolella, joku laulaa, toinen tanssii, kolmas korjaa polkupyörää... Onko siistien ja hillittyjen ihmisten yhteisö aivan mahdoton ajatus - jokaiselle tavaralle olisi oma paikkansa ja ihmiset viettäisivät aikansa rauhassa lueskellen kirjoja tai keskustellen keskenään 'ihan tavallisesti'?"
Voi, Nei, kyllä niitä siistejäkin kommuuneja takuulla on :)

Rajamäen rykmentissä löydetään asioita. Yleensä niitä löydetään paljon enemmän kuin hukataan ja välillä jalostetaankin ihan uuteen muotoon. Jokseenkin pariisilaisittain.

Silmänkääntövankilan kahvila-arvostelut ovat minulle kuin matkakertomuksia. Pyrähdyksiä paikkoihin, joissa en ole koskaan ollut ja tuskin tulen koskaan käymäänkään. Piristävät silti, ja jaetaan kukkanen sinnekin, jos ei muuten niin tekosyynä linkittää sumpin ja pullan suuntaan.

...hmm. Olkoon nyt kahdentoista sijasta neljä. Ei se ole niin vakavaista. Ja jos ne lukee kolme kertaa peräkkäin, niin siitähän saa kaksitoista.

Herranjesta miten inho ilma täällä on!
Ollaan toukokuussa, ja Pyreneillä satoi lunta. Nizza sen sijaan pääsi aamu-uutisten ykkösotsikoksi eilisten kuuden metrin korkuisten aaltojensa kanssa. Siinä on varmaan ollut melkoiset tsunamifiilikset, kun on ollut rantakahvilan terassilla, ja kolmimetrinen aalto kirjaimellisesti hyökkää kimppuun.

Kumisaappaat ovat päivän tärkein asuste.

Mutta, asiasta kukkaruukkuun. Kuten Sirokko haasteen sanoin sanoi:

Huomasin sen, minkä lehdistö on huomannut jo aika päiviä sitten: bloggaajat kuvaavat mitä tahansa. Kohta ei kehtaa kameraa ulkona esiin ottaa, kun muut ajattelevat, että jaahas, taas joku bloggaaja kuvaamassa päiväänsä, tätä söin, join, näin, ihan kuin kaikilla olisi patologinen pakko olla kiinnostunut siitä mitä kenenkin suolen sisällä liikkuu.

Tästä sainkin idean, HEUREKA! Nyt kaivetaan esiin kaikki ne omituisimmat kuvauskohteet, joita ei muiden kuin bloggaajan tulisi mieleenkään kuvata. Eikä mitään vahingonlaukauksia vaan tarkkaan harkittuja kohteita. Semmoisia, joita myöhemmin katsellessa itsekin ihmettelee mitä päässä on liikkunut. Eikä niitä kuvia tietenkään ole tullut käytettyä ennen kuin NYT!

Eli esittelen minäkin muutaman tietokoneen syövereihin jumiutuneen otoksen teidän iloksenne.

Säkinpohja löytyi joskus Irlannista. Umpikujan lisäksi sillä on oiva tapa olla melkein hävytön: cul on ranskaksi persie. Lisää kieli-ihanuuksia täällä.



Peilikuva. Jonnii jyväskyläläisravintolan vessassa.
Päivän kysymys kuuluukin: "Missä on kuvaaja?"



Lisää persieitä. Rock, rauha ja rakkaus. Haalarin omistaja sanokoot "hip!" jos omansa tunnistaa. Oudointa tässä kuvassa ei niinkään ole se, että olen sen ottanut, vaan se, että olen säilytellyt sitä vuosikaudet koneen kovalevyllä.



Tässä lähes hävyttömässä kuvassa on kaikkiaan kolme jalkaa ja yksi hauskannäköinen laukku. Kenelle ne kuuluvat, siitä minulla ei ole pienintä aavistusta.

Haastan vuorostani kaikki kuvakynnelle kykenevät mukaan!

Käsi ylös kuinka moni tuntee termin "leppoistaminen"? Tai "kohtuullistaminen"?
Sitähän minäkin. Ei tarvitse hävetä, jos käsite, tai sen englanninkielinen vaste "downshifting" eivät ole tuttuja.

Selittämiseksi en taida alkaa keksimään pyörää uudestaan, joten lainaan Yleisradiota:

* Downshifting on alunperin Yhdysvalloissa syntynyt ilmiö, jolla tarkoitettiin ylemmän keskiluokan vapaaehtoista muuttamista halvemmille asuinalueille
* Downshifting-sanalle ei ole varsinaista suomennosta, on kuitenkin puhuttu elämän kohtuullistamisesta tai vapaaehtoisesta vaatimattomuudesta
* Ajatuksena on mielekkäämmän elämänrytmin saavuttaminen esimerkiksi työntekoa ja kuluttamista vähentämällä

Sitä aina välillä kuin vahingossa huomaa olevansa kohtuullistaja. Harvemmin kovin aktiivinen sellainen, kovin tiedostava, tai kovin täydellinen. Etenkin nyt, kun palkkatyön ja asuinpaikan muuttumisen myötä kulutus on selkeästi kasvanut, ja elämä on aiempaa paljon aikataulutetumpaa. En minä ihan vielä halua eläkkeelle jäädä, mutta olisihan se kun voisi peruslaskuistaan selvitä vähemmällä työnteolla. Yllättäen minulla ei ole minkäänlaista hinkua johtavan luokan 60 tunnin työviikkoihin, vaikka se varmaan palkkapäivänä jossain näkyisikin.

Heikki Honkala teki blogiinsa taannoin meemin, jonka aiheena on "Millainen downshiftaaja olet?" Katsotaanpas...

1. Kuka?
Minttu, kakskytseitsemän, satakuuskytyks, laatu- ja riskienhallinta-assistentti jolla on kotona noin sata lammasta.

2. Missä?
Seitkytlukulaisen kerrostalon kolmas kerros kivenheiton päässä Nizzan satamasta. Aiemmin ympäri Ranskaa ja Suomea.

3. Kotoisin?
Savolainen. Jos tarkkoja ollaan, niin keski-savolainen joka puhuu kuin pohjois-savolainen.

4. Suhteesi leipätyöhösi/pääaktiviteettiisi?
Olen ihan oikealla alalla, mutta ihan väärässä paikassa. Sairaalan riskien- ja laadunhallinta on varsin mielenkiintoista, mutta valitettavasti olen tippunut paikkaan jossa henkilöstöä on liian vähän ja johtamistyyli perustuu stressiin. Että jee. Eipä sillä, nykyduuniin kuuluu pajon sihteeriköntyötä, jota en aio tehdä loppuikääni, joten eiköhän fiksulle ulkosavolaiselle löydy jotain muutakin, myöhemmin. (Eli, jos olen samassa paikassa vielä kahden vuoden päästä, ottakaa kiinni ja viekää hoitoon..)

Leipätyö on tällä hetkellä keino maksaa laskut enemmän kuin suorastaan itseni ilmaisemista. Ala tosiaan on kuitenkin oikea, en minä tuolla enää muuten olisikaan. Täkäläisiä vuokria on kuitenkin mahdotonta maksaa jos tulotaso kovin tippuu, ja kun toinen puolisko on opiskelija...

5. Mitä harrastat?
Jännä. Kukaan ei ole kysynyt minulta aikoihin mitä oikein harrastan... Nukkumista. Lampaita. Satunnaista haahuilua meren rannassa tai vuoren rinteellä (kunhan ei liiaksi nouse). Tykkään suunnistaa mutta inhoan juoksemista. Bloggaamista.

6. Kerro luonteestasi
Välttelen asioiden aloittamista, mutta teen ne kunnolla... kunhan alkuun pääsen (Niitä savolaisia projekteja, aloittamista vaille valmiita). Olen sekä hiljainen että puhelias, riippuu pitkälti kielestä ja seurasta.

7. Milloin tunnet olevasi eniten oma itsesi?
Kotona. Sanan kaikissa merkityksissä.

8. Huvittavin heikkoutesi?
Organisoin vaikka elefanttifestivaalin kaupunkiin jos on tarvis, mutten kykene pitämään järjestyksessä papereita työpöydällä saati vaatteita kaapissa.

9. Itsellesi tärkein vahvuutesi (No, rohkeasti vain!)?
Käytännön järki. Metrokartoilla, veropapereilla ja pesukoneilla ei ole salaisuuksia.

10. Suhteesi sosiaaliseen mediaan?
Kuorin kerman päältä ja käytän vain sitä mikä itsestä mielekkäältä tuntuu. Eli siis blogit, Facebook ja muutamat keskustelupalstat. Interaktiivisuus on kivaa, mutta kun mulla on sanottavaa haluan sanoa sen pidemmin kuin 140 merkissä.

11. Suhteesi downsiftaukseen?
Tällä hetkellä toivottoman utopistinen. Kts. kohta 4.
En kuitenkaan ole missään tapauksessa perfektionisti, ja mieluummin nukun kuin tiskaan jos siltä tuntuu.

12. Muita slow life -mausteita?
Lasketaanko ekologisuuden yritteleminen? Haave omasta minikompostista parvekkeella?

13. Miten slow life näkyy arjessasi?
Kerrottakoon alkuun, että minulla on auto. Se kuuluisa Mégane, jolla tällä hetkellä ei ajeta kun töihin pääsee bussillakin (ja koska se pitää kummaa ääntä... siis Mégane, ei bussi). Päätin, että jos minun pitää käyttää aamustani 40 minuuttia ruuhkassa, niin mieluummin luen kirjaa kuin ajan itse. Puoliskolla ei edes ole ajokorttia, se on parempi ihminen kuin minä.

Meillä ei kummallakaan ole aikatauluttavia harrastuksia, työnteossa on jo aikataulua ihan tarpeen. Haluan pitää viikonloppuni ja iltani vapaina.

14. Suurin henkilökohtainen slow life-/ekohaaste?
Työnteon vähentäminen, mikä ei liene realistista ihan heti. Lentämisen välttäminen, joka ei sekään ole kovin realistista. Valitettavasti junalla ja laivalla tullaan täältä Suomeen kovin pitkän aikaa ja kovin kalliilla.

15. Miten sinusta tuli kohtuullistaja tai miten kiinnostuit aihepiiristä?
Siis, enhän minä oikeastaan ole kohtuullistaja, mutta joo. Ei haljota hiuksia.
Vastaus: vähitellen. Jossakin vaiheessa sitä vain tajusi, ettei "yhdeksästä kuuteen" ole ainoa oikea tapa elää, eikä sillä ole niin väliä vaikkei vanha sohva ihan sopisikaan yksiin muun sisustuksen kanssa. Vaikken olekaan uskonnollinen, yritän seurata erästä oivaa sanontaa: "Let go and let God." Kaikesta tarvitse stressata, tapahtuvat ne asiat kuitenkin.

16. Mielikirjasi?
Burnettin Pikku Prinsessa ;) Tai joku Ken Follett. Luen yleensä kuten katson televisiotakin: melko kevyttä. Surkeus ja kuolema jääkööt uutisiin ja töihin.

17. Mitä teet, jos sinulle tarjoutuu tunnin luppoaika tilanteessa, jossa et sellaista odottanut.
Nukun, jos mahdollista. Tai sitten kaivan kirjan esiin, tai ihmettelen ympäristöäni. Tai istun oluelle hyvän jutteluseuran kanssa.

18. Kerro jokin tämänpäiväinen hyvä hetki
Nyt. (Jos ei lasketa seinän takana huutavia naapurin kakaroi.. lapsia.) Olen yksin kotona, ei vieraita tahi muutakaan pakollista tai vapaaehtoista sosiaalisuutta, puhuin tunnin Skypessa vanhempieni kanssa, ja huomennakin on vielä vapaapäivä.

19. Kahvi maidolla vai ilman?
Mieluiten maidolla. Töissä juon ilman, kun ei siellä maitoa ole. Sokeria kuitenkin. Tee maidolla ilman sokeria.

20. Mitä muuta haluat sanoa?
Asioilla on taipumuksena järjestyä.

Bongasin jostain aikoja sitten meemin, joka mahdollistaan omaan syvimpään olemukseensa katsomisen ja sen yleisölle paljastamisen. Erehtymättömän Wikipedian ja siellä vasemmassa laidassa olevan "satunnainen artikkeli" -napin avulla.

Aloitetaanpa siis...

Mitä pelkäät?
- Toivo Mannista. Pelkoni johtuu ihan tasan traumaattisesta kokemuksesta, vuodesta jonka aikana naapuri soitti harmonikalla vanhoja-poikia-viiksekkäitä aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle?
- Barueri Arenan. Siinä sitä sitten olisikin hyvä ottaa aurinkoa, ihan tyhjällä brasilialaisareenalla. Saisikohan muutaman bileistävän brasilialaisen mukaan..?

Mitä haluaisit häälahjaksi?
- Yarael Poofin. Mieluummin aidon, ei niistä figuriineista ole mihinkään. Kimpassa kolmestaan hääsviitissä.

Mitä palvot?
- Satu Maijastiina Hassia. Vihreä europarlamentaarikko on ihan kelvollinen palvontakohde. Taidan tulostaa kuvan ja kiinnittää jääkaapin oveen.

Mistä näet unta ensi yönä?
- Niclas Jonassonista. Alitajuntani yrittää ilmeisesti kertoa, että mun pitäis selvitellä muutamia suunnistusasioita näin muuton jälkeen.

Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa?
- Luettelon Italian ympäriajon voittajista. Tai, ehkä jonkun niistä paidoista kuitenkin.

Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan?
- Karisma Films -tuotantoyhtiöstä. Ihan tylsää, eivät edes tuota pornoelokuvia. Mitä semmoisesta muka osaa kirjoittaa..?

Mitä keräilet?
- Ulkoasianvaliokuntaa. Tämä keräilykohde liittyy läheisesti mun Satu Hassi-palvontaan. Hikiset sukatkin kelpaavat, kunhan ovat olleet ulkoasiainvaliokunnassa.

Mihin paras muistosi liittyy?
- Ruumiinmultiin. Joo-o. Todistetusti olen kertaalleen juonut hautausmaalta tuotua multaa viinan seassa. Siksi olen nykyään niin rikas ja menestyvä.

Turhin tietämäsi asia?
- Veikko Olavi Haakana. Kunhan opin nuo teokset ilmestymisvuosineen ulkoa...

Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten?
- Lilitusta. Mikä voisikaan olla hedelmällisempi keskustelunaihe kuin poikalapsia vahingoittava mytologiademoni? "Kabbalan mukaan Lilith oli Aadamin ensimmäinen vaimo, demoni jonka Jumala oli luonut. Aatamin ja Lilithin yhtymisestä syntyivät demonit." Hihii... *julma ilme*

Minkä asian parissa tulet työskentelmään/työskentelet ammatissasi?
- Tandem Computersin. Toisaalta, mä tiesin tän jo, sitä se päivittäinen lounastunti ja kimppakyyteily sairaalan atk-vastaavien kanssa teettää...

Mikä saa sinut aina nauramaan?
- Kadaveriini. Hajoaville eläinkudoksille nauraminen liittyy läheisesti Lilitus-intohimooni. Mmmmmh... siemennesteen pistävä haju on hupaisimpia tietämiäni asioita.

Entä itkemään?
- Rakkaus (Lea Lavenin albumi). U2 ei ole mitään tämän koskettavuuden rinnalla. En... saa... su-a... miieles-täin..

Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi?
- Guam, kesäolympialaisissa 2004. Olen ripustanut koko Guamin kuusihenkisen olympiajoukkueen kuvan vuoteeni ylle, muistuttamaan siitä, että guamista se se pienikin ponnistaa.

Mitä sinulla on taskuissasi?
- George Armstrong Custer, eli Kenraali Custer. Tinasotilaana toki. Käy oivasti avaimenperästä.

Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi?
- Ishinomaki. Se kun on ranskalaiselle suunnilleen yhtä helppoa lausua kuin minun nimeni, niin kukaan ei huomaisi eroa.

Mitkä olivat ensimmäiset sanasi?
- "Valtatie 7". Olen aina ollut liikkuvaa sorttia, ja pienenä muistaakseni vietin tuntikausia haaveillen automatkoista Ruotsinpyhtäältä Virolahdelle.

Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan?
- Saiturinpörssin. Ennustuskyvyn omaava Wikipedia siis olettaa, että ostan sitten joskus aikuistuttuani koko ketjun, kuukahdan, ja Saiturinpörssi ei enää pysy pystyssä ilman viksua ja vilmaattista luonnettani.

Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa?
- Nautilus. Ja siihen muutama ydinohjus.

Mitä rakastat eniten maailmassa?
- Haisuapinaa. Tämä ei kuitenkaan ole lempinimi poikkikselle, vaan Se Toinen Mies. Syy jatkuviin matkoihini Yhdysvaltain kaakkoisosiin. Stazzy <3 ihmisapina-kryptidi.

Mistä aiheesta tekisit kappaleen Euroviisuihin?
- Vilistä. Alkaisi sanoilla Vili Vilkkuja villisti vilkuttaa. Ensin pitäisi vain varmistua siitä, ettei kukaan ole kyseistä aihetta vielä euroviisutuotoksessaan sivunnut.

Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta?
- The Frayn. Unohdin kertoa, että asumme kohtalaisen kookkaan konserttikeskuksen vierelllä.

Mikä sinä todella olet?
- Power Machintosh 7200. Virtuaalinen hahmo siis. Joudun tunnustamaan, että nimimerkin takana ei ole ollenkaan lihaa ja verta, vaan nerokkaan mielen ohjelmoima virtuaalinen bloginpäivittäjä, joka tarvitsee ainoastaan 8 megatavua keskusmuistia.

Lopuksi VirtuaaliStazzy toivoo vielä, että omaa syvintä olemustaan wikipedian avulla paljastelisivat vaikkapa Sirokko ja Naze.

Aloitin kynsilakalla, joten jatketaan nyt samalla linjalla, kun kerran heittäydyttiin tytöksi. Tätä tyttökyselyä on nyt pyörinyt ties kuinka monessa blogissa, joten massaan mukaan vaan. Lasketaanko tästä joku tyttöysprosentti?

1. Kuinka kauan tarvitset aamulla aikaa laittautumiseen?
- Hmm. Sehän riippuu ihan aamusta. Mutta jos ajatellaan, että olen lähdössä liikkeelle, aikaisin, tarvitsen melkein tunnin teekupin ääressä zombailuun ja ehkä 20 minuuttia pukeutumiseen, meikkaamiseen ja muuhun laittautumiseen.

2. Tyttömäisin tapasi?
- Tapa? Lasketaanko kynsienhoito? Lakkaan niitä harvoin, enkä ymmärrä liian pitkiä ja vaikeita rakennekynsiä, mutta kyllä, minä oikeasti harmittelen katkennutta kynttä!

3. Lempihajuvesi?
- En käytä, mutta jos pitäisi valita, niin joku Baby Dollin tyyppinen.

4. Monetko kengät omistat?
- En nyt pääse tarkistamaan, mutta ulkomuistista... viitisentoista paria. Lenkkarit, vaelluskengät ja keltaiset kumisaappaat mukaan laskettuna, toki.

5. Käytkö kirpputoreilla?
- Käyn kun oiva tilaisuus tulee vastaan. Täällä liian harvoin.

6. Ajatko isin ostamalla autolla?
- Lasketaanko poikaystävän isäpuolen 13 vuotta vanha Mégane? Siinä tapauksessa: kyllä.

7. Nauhoitatko Salatut Elämät?
- En. Ja kieltäisin lapsiani katsomasta moista sontaa jos lapsia olisi. En katso edes Plus belle la vie, alias Mistraalin tuulet -sarjaa.

8. Päivittäiset kauneus -rutiinisi?
- Kauneus-viiva-rutiini? Naamanpesu. Ja hampaiden, toki.

9. Kuinka usein ostat uusia vaatteita?
- Uh, arka aihe. Liian usein, useammin kuin olisi hyvä. Jos sukkahousut sun muut lasketaan, niin varmaan kuukausittain.

10. Hesari, Seiska vai Cosmopolitan?
- Helppo. Hesari.

11. Onko seinälläsi yhtään miespuolisen henkilön kuvaa?
- Lasketaanko poikkis? Jotain yhteiskuvia meistä on.

12. Millainen on vaatekaappisi?
- Miehekkeen kanssa jaettu, ja se toinen puoli on huomattavasti siistimpi kuin minun puoleni. Mikä ei yllätä ketään.

13. Entä karkkihyllysi?
- Semmoisia meillä ole. Suklaa katoaa sen siliän tien.

14. Panostatko sisustukseen?
- Nah, enpä juuri. Ehkä "sitten joskus" suuremmalla budjetilla.

15. Oletko porukassa yksi pojista vai kikattava huomionhakuinen tyttö?
- Välimuotoja ei ole olemassa?

16. Alusvaatemakusi?
- Edullinen. Ja parhaiten istuvat liivit löytyvät lähes poikkeusetta Lindexilta.

17. Onko mätsäys tärkeää?
- Arjessa ei.

18. Lukeeko Facebook -tiedoissasi harrastuksena shoppailu?
- Pois musta sellainen!

19. Entä lempiohjelmana Sinkkuelämää?
- Ei. Mutta Nikke Knatterton taitaa löytyä!

20. Millainen on ystäväpiirisi?
- Mystillisiä kasvissyöjähippiäisiä kaikki. Paitsi ne jotka syövät lihaa.

21. Vietättekö tyttöjen iltoja?
- Lasketaanko olut ja juoruaminen "tyttöjen illaksi"?

22. Mikä biisi soi tällä hetkellä?
- Kielletyt leikit. Mutta ihan vain omassa päässä.

23. Otatko aurinkoa, käytkö solariumissa, tyydytkö itseruskettaviin vai menetkö valkoisena kesät talvet?
- Rusketun jos rusketun, mutta en jaksa ottamalla ottaa aurinkoa.

[kuva: Maria Morri, tällä lisenssillä]

24. Penkkiurheilu on asia mitä et yksinkertaisesti pysty käsittämään?
- "Jota". Ei "mitä" vaan "jota". Tämä opittiin jo yläasteella. Mrrrrh.
Eimutjoo, kyllä ma satunnaisesti urheilua katson, jos ei ole olennaisempaa tekemistä. Viimeksi vissiin Jukolaa. Uinti kanssa pop.

25. Unelmasi olisi työskennellä vaate- tai kenkäkaupassa, sisustussuunnittelijana, muotisuunnittelijana, lentoemäntänä tai pr-hommissa?
- En tykkää lentämisestä, myyjän hommat eivät innosta tippaakaan, ja muut tekevät vaatteita paljon paremmin kuin mä. Myöskään sisustussuunnittelu tai pr-hommat eivät suorastaan unelmiin kuulu.

26. Hiustuote mitä ilman et pystyisi elämään?
- Shampoo. En mä taida muuta käyttääkään.

27. Käytätkö samoja vaatteita arkena ja viihteelle lähtiessä?
- Riippuu ihan täysin siitä arkivaatteesta.

28. Tykkäätkö timanttikorvaisista näteistä pojista, epäsiisteistä rokkareista vai maailmaa mielenosoituksilla parantavista hipeistä?
- Mmmmikä ihme on "timanttikorvainen"? Kuka näitä kyselyjä oikein tekee?
Tykkään juppihippipunkkareista.

29. Kuinka paljon omistat vaatteita?
- Määritelläänkö tämä jollain absoluuttisella kappalemäärällä? Sen verran, että täyttävät ne kaksi hyllyäni ja puoli rekkiäni vaatekaapista. Ihan liikaa, mutta silti aina puuttuu jotain. Nainen on.

30. Käytkö manikyyrissä/pedikyyrissä?
- Nah. Mut leimasihan Sanna mun kynnet sentään eilen.

31. Käytätkö koruja?
- Erikoistapauksissa. (Lue: työhaastatteluissa ja juhlissa.)

32. Onko suklaa apu ongelmaan kuin ongelmaan?
- Paitsi paino-ongelmiin.

33. Jutteletko parhaalle ystävällesi päivittäin?
- Eka pitäisi määritellä se yksi "paras ystävä". En minä taida päivittäin puhua kuin miehekkeelle.

34. Teetkö heräteostoksia?
- Valitettavasti joskus. Harvemmin vaatteita, yleensä jotain syötävää.

35. Oletko koskaan ollut seksikutsuilla?
- En, mutta ihan aidoilla Tupperware-kutsuilla olen ollut kertaalleen!

Koska haluan haastaa jonkun, valitsen summamutikassa kolme uhria, ja päädyn, tadaa:
Elisaan, Mariaan ja Fifiin.

Tarja haastoi minut taannoin kertomaan tuntomerkkejä itsestäni.
Ihmeen vaikea haaste. Mistähän minut tunnistaisi, jos nyt jätetään tämä tukanreuhka pois laskuista?

1) Kesällä olen jatkuvasti aurinkolasit päässä, sillä saan hirmuisen äkkiä päänsäryn auringosta, ja sitten en näe mitään.

2) Olen se, joka kulkee tuttujen ohi tervehtimättä, sillä en joko hajamielisyyttäni tajua heitä, tai yhden tapaamiskerran jälkeen en tunnista. Noloa. Kasvomuisti pyöreä nolla.

3) En myöskään ymmärrä jos minulle puhutaan selän takana. Sitten reaktio on sellainen hömelö "quoi?" Olen siis se typerä suomalainen.

4) Rahtaan mukanani jatkuvasti yhtä ja samaa ylisuurta käsilaukkua.

5) Minut löytää helpoimmin kotoa vaakatasosta tai tietokoneen äärestä. Jos ei kuitenkaan halua vieraila meillä, kannattaa kokeilla sitä kapakkaa, jossa on hinta-laatusuhteeltaan kaupungin paras olutvalikoima eikä liian kovaa musiikkia.

6) Minä en kulje kuulokkeet korvissa. Etenkään sen takia, etten omista mitään laitetta jolla musiikkia soittaisi. Lisäksi, olisin edellämainitun hajamielisyyteni takia varmastikin hengenvaarallinen liikenteessä jos vielä musiikki veisi osan huomiosta.

Hmm. Haastan Sveitsistä Gingerin, Promadinan ja Annen mukaan tällä kertaa.

Intterwebbi on pullolaan haasteblogeja. Runotorstaihin olenkin aina (hyvin) satunnaisesti osallistunut, tällä hetkellä runosuoni on näivetystilassa.

Päätin kuitenkin kokeilla huvituksekseni tämän viikon numerokuvahaastetta, numeroa 26.

Eli mukaan pääsevät, teemalle uskollisesti, viime viikolla ikuistetut noin 26 lammasta. (Ihan varmasti se kahdeskuudeskin on siellä, jos ei muuten, niin korvana vasemmassa reunassa!)

- - -

Asiaan täysin liittymättömästi totesin, että Ameriikan telkkarisarjojen tekijöillä on hämmästyttävä ennustuskyky. Alle kuvakaapattu ruutu C.S.I New Yorkista osoittaa sopivasti pielen asetellun dialogin kyvyt.

Stazzy siis päättää pääsiäismanantain epämääräisen huonoon huumoriin.
Noh, aina ei voi rima olla kovin korkealla.

Madridista ja Annabasta lennähti kauas pohjoiseen meemi, johon osallistujien pitää näytää reportterin taitonsa. Pitäisiköhän kaivaa jostain esiin Mauri Kunnaksen Etusivun juttu ja ruveta harjoittelemaan..?

Vaan, ne säännöt:

1. Kirjoita kuvasta hyvä uutinen ja julkaise se. jollei huvita, niin haasta toki joku sijaiseksi.
2. Valitse jokin omista kuvistasi uudeksi haastekuvaksi.
3. Julkaise kuvasi ja haasta muita.
4. Tämä on leikkiä.

Leikkiä? Minä kun luulin haudanvakavaksi asiaksi.
Mutta, joka tapauksessa, sekä Juanitan että Sirokon kuvat sopivatkin mainiosti samaan uutiseen.

Itä-Eurooppalaisessa Pakinan kuningaskunnassa on vuoden alusta lähtien kielletty yksityisautoilu lakien ja säännösten nojalla. Moinen päätös on paitsi kannustanut pikkuvaltion kansalaisia kaivamaan kellareistaan ja autotalleistaan esiin polkupyörät, myös tuonut esiin ennennäkemättömän tavan tukea talouskriisin pyörteissä kimpuroivaa maan autoteollisuutta: Valtio tukee toistaiseksi salaisella summalla autotehtaiden uudiskonversiota polkuautojen valmistukseen.

Toimituksen saamien tietojen mukaan suuri joukko tehdashalleja on myös muutettu talleiksi hevosille. Muutto- ja huolintayritykset ovat siirtyneet käyttämään suurissa määrin aasivoimaa, pääkaupungin kaduilla näkee enää satunnaisesti ulkomaalaisia pakettiautoja ja silloin tällöin pillit päällä kiitäviä ambulansseja.

Autoilukiellon myötä myös bensa-asemat ovat joutuneet miettimään bisneksensä uusiksi. Entisisten bensapumppujen tilalla seisoo nykyään automaatteja, joiden tuotteilla piristetään ihmisten ja eläinten lihasvoimia. Kuten esimerkkikuvassamme: Pääkaupungin laidalla olevan entisen bensa-aseman pumpusta saa nykyään urheilujuomaa (vihreä pumppu), kauraa (keltainen), kahvia (musta) ja mansikkapirtelöä (punainen). Bensa-asemalla haastattelemamme nuorimies Jigor on pääosin tyytyväinen muutokseen: "Sateisina päivinä kaipaan toisinaan vanhaa autoani, mutta toisaalta fyysinen kuntoni on selkeästi kohentunut polkuautoilun myötä."

Uutistoimituksellisia taitojaan haastan näyttämään Idhrenin, Stellon ja I.O.Rumdumin, allaolevan kuvan myötä.

Moumoun blogista löytyi haaste, jonka kanssa on oivallista viettää ruokatuntia. (Ja epämääräisiä jumitushetkiä työnkin keskellä silloin, kun aivot eivät ihan liiku minkään tärkeällisemmän parissa.)

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.

Ohjeet ovat ratakiskosta väännetyt, joten niitä ei liene tarpeellista kääntää suomeksi, mutta mainittakoon, että tarkoituksena on kertoa kuusi satunnaista faktaa itsestä. Kerroin itsestäni jo melko paljon täällä, mutta katsotaan jos onnistuisin laskemaan kuuteen saakka... Myös kuvitus on hyvin satunnainen.

1) Olen pyrkinyt kahdesti Jyväskylän liikuntatieteelliseen. En sentään opettajaksi, pois semmoinen minusta! Vaan valmennuspuolelle. Olin ihan vakavissani tekemässä uintivalmentamisesta ammattiani. Luojan kiitos en päässyt sisään, en takuuvarmasti olisi viihtynyt. Valmennushommien jääminen Ranskaan muuton myötä sen sijaan harmittaa vähän, ehkä vielä joskus jos aktivoidun.

2) Jos älykkyyttä mitataan luettujen klassikkokirjojen määrällä, minusta tulee heti tyhmänpuoleinen. Olen kyllä lukenut kaikenlaista, mutta sana "klassikko" on jotenkin nostanut karvat pystyyn. Olen minä ihan varmasti jonkin klassikon lukenut... tuota...
...hmm...
... ...
...lasketaanko Emmanuelle?

3) Suomessa minun työnimikkeeni olisi laatuinsinööri. Hörh. Ei kovinkaan kaukana legoinsinööristä. Paädyin alalle aika paljonkin vahingossa, minulla oli jo toinen opiskelupaikka, kauppakorkeakoulussa, kun eräässä työharjoittelussa törmäsin henkilöön, joka oli uransa aloittanut laatuihmisenä. "HA! tuo voisi olla mielenkiintoista." En tosin ymmärrä vieläkään miksi minut koulutukseen hyväksyttiin, en tiennyt hakuhaastattelussa tuon taivaallista. Muutenkin olen tehnyt ison osan elämääni eniten vaikuttaneista valinnoista jokseenkin "vahingossa". Ei kukaan nyt sissus sentään tahallaan tipahda Ranskan kylmimpään kaupunkiin!

4) Rahtaan lompakossani kohtuullisen vakituisesti mm. listaa neppareita, rokotuskorttiani, irlantilaista bussilippua, lehtileikettä kahvalla lahdattavasta mp3-soittimesta, kymmenen sentin postimerkkejä sekä lemppariravintolan käyntikorttia. Rahaa siellä ei juuri ole.

Kaikella tuolla on jokin tarkoitus... toivottavasti.

5) Inhoan tiskaamista. Paljon. Nuorempana vanhempani antoivat aina välillä vaihtoehdon: "tiskaatko vai silitäkö?" Ei tarvitse suuria älynlahjoja tietääkseen kumman vaihtoehdon valitsin 98 kertaa sadasta. Nykyäänkin se on selkeästi useammin tuo pisamanaamainen nuorjmies joka useammin tiskaa.

6) Minulla on taipumuksena ostaa liian pieniä kenkiä. Nykyään onneksi tiedostan taipumukseni, ja jos vähäänkään epäilyttää, otan suuremman koon. Pohjalliset on keksitty ja jalat kuitenkin turpoavat päivän aikana.

Kenkiin liittyvänä faktana todettakoon myös, että olen joskus hamassa menneisyydessä päätynyt Jyväskylän OKL:n fuksiaisiin keltaisissa kumisaappaissa ja kahlannut Töölönlahdessa punaisissa kävelykengissä. Muutamat lukijoistani saattanevat muistaa erityisesti jälkimmäisen tapauksen...

Mitäs vielä? Ainiin, tässähän tuntee itsenä ihan ulosottomieheksi, kun saa haastekirjeitä lähetellä. Katsotaanpas kenelle lähtee postia tänään:
- Aluksi käytän oikeuttani olla eka, ja haastan tuoreen bloggarin ja vauvankantajan Montrealista. (Tässä vaiheessa minulle tulee aina hillitön mieliteko hönkäistä sillein Kummeli-vammaisesti "Känädä!". Noh, jos jätetään väliin.)
- Toisen haastekirjeen urhi on punainen, jotta tiistai olisi maanantaita parempi....
- Vaihetaan väriä. Kolmannen haastekirjeen lähetän vihertävälle nuorelle naiselle, joka samantien saa palkinnon blogistanian parhaasta nimimerkistä. (Ja tästä fiksaatiostamme emme keskustele tämän enempää.)
- Neljäs haaste suuntaa etelään, Lontoonmatkan valmistelujen ja auringon alle.
- Ja viidennen haastekirjeen lähetän ihan vain koska musta tuntuu siltä.