"Elle a deux passions : moutons et dormir."

Arf. Kesä ja kadun vierellä asuminen eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä. Nukun ihan käsittämättömän huonosti, kun on kuuma ja sitten jos avaa ikkunan, melua ja pakokaasun hajua. Onneksi pihan puolen ikkunat voi pitää auki yötäpäivää.

Mikähän idea siinä on ollut alunperinkin laittaa keittiö pihan puolelle ja makuuhuone antamaan kadulle? Joku mies arkkitehtinä.

Meillä oli puolalaisia vieraita maanantai-iltana, Hospitality Clubin kautta. Olivat tulossa liftaten espanjasta ja jatkamassa samalla tavoin takaisin kotiin. Ilta oli oikein mukava, mutta yö oli vielä kehnommin nukuttu, kun ei viitsinyt olla ovet auki ja alasti. :D Olin sitten eilen töissä kuin zombie. Nyt menee vähän paremmin. Kuusi tuntia melkein keskeytyksetöntä unta on enemmän kuin kolme.

Pitäisi varmaan siirtyä valeriaanan ja kamomillan hyötykäyttäjäksi.

Päädyin Kulutusjuhlan kautta Juorut -blogin oivaan kirjoitukseen siitä, miten parantaa mahdollisuuksiaan Helsingin kantakaupungin vuokra-asuntomarkkinoilla.

Ranskassa vuokra-asunnon etsiminen on usein helvetillisempää kuin Suomessa. (Itseasiassa sen helvetillisyys tulee hyvänä kakkosena työn etsinnän helvetillisyyden jälkeen, maassa jossa virallinen työttömyysprosentti lähentelee yhtätoista.)

Pääsyynä on kammottavan kökkö vuokra-asuntolaki, jolla pyritään suojaamaan vuokralaista, mutta joka käytännössä puree nilkkaan, ja kovaa. Vuokranantaja nimittäin ei voi häätää vuokralaista. Tai voi, mutta sitä varten tarvitaan noin 30 varoitusta ja oikeussalikäsittely. Yleensä ns. toistaiseksi voimassa olevat vuokrasopimukset tehdään kolmeksi vuodeksi, ja vuokranantajan ainoa keino päästä eroon hankalasta tai maksamattomasta vuokralaisesta on olla uusimatta sopimusta. Niin, ja talviaikaan häätöjä ei voi tehdä ollenkaan.

Tällä kaikella on varsin ikävähankala kääntöpuoli, eli se, että vuokra-asuntoa havittelevan pitää yleensä olla kykeneväinen todistamaan maksukykynsä ja kunnollisuutensa. Ja koska jonkin säädöksen mukaan tässä maassa ihminen ei saa velkaantua yli kolmasosaa tuoltasostaan, nettotulojen pitää käytännössä olla 3 kertaa vuokran suuruus. Siinähän sitten etsit asuntoa minimipalkalla elävänä yksinhuoltajana...
Tai opiskelija-pätkätyöpariskuntana.

Jos ei ole selkeästi suurituloinen, asunnon vuokraamista varten vaaditaan yleensä myös vähintään yksi takaaja. Siis ihminen, jolta vuokranantaja voi periä vuokran, jos vuokralainen itse ei sitä maksa. Takaajan pitäisi olla Ranskassa vakituisesti asuva, kiinteässä työsuhteessa, tienata kolme kertaa se vuokrasumma ja mieluiten vielä omistaa oma asuntonsa. Papereiksi sekä vuokralaiselta että takaajalta vaaditaan työsopimuksia, palkkakuitteja ja verotietoja.

Mutta, pelottelut sikseen.

Heitetäänpä silmäys siihen, kuinka vuokra-asunnon voi Ranskasta saada. Perusohjeet ovat samat kuin muuallakin, eli "etsi, etsi ja etsi, päivittäin". Asunnon voi vuokrata joko yksityiseltä tai välitysfirman (agence immobilier) kautta. Molemmissa on etunsa. Yksityiselle ei tarvitse maksaa välityspalkkiota, pelkkä takuuvuokra riittää. (Kerrottakoon, että kalustamattomasta asunnosta saa periä kuukauden takuuvuokran, kalustetusta kahden. Jos joku pyytää enemmän, hommassa on huijauksen makua.) Jos hyvin käy, yksityiset ovat myös hieman välitysfimoja löysempiä tarvittavien paperien ja todistusten suhteen. Jos hyvin käy.

Välitysfirmalle pitää siis maksaa palkkio, joka sekin on yleensä noin kuukauden vuokrasumma. Toisaalta, välitysfirmojen kautta saattaa löytää mielenkiintoisempia ja edullisempia asuntoja. Minä esimerkiksi laskeskelin, että tämän meidän kämppämme välityspalkkio on ns. saatu takaisin reilussa puolessa vuodessa (yksityinen tod.näk. pyytäisi tästä asunnosta 50-100 euroa enemmän kuussa).

Aluksi kannattaa kasata kokoon mahdollisimman hyvä dossier, hakupaperiläjä. Kopiot henkilöllisyystodistuksista, työsopimuksesta, kolmesta viimeisestä palkkanauhasta, edellisvuoden verotuksesta, opiskelijakortista ja opintotuesta jos olet opiskelija, ylipäätään todistukset kaikista tuloista ja kunnollisuudesta. Jos vaikkapa olet etsimässä asuntoa Ranskasta vuodeksi-pariksi, ja olet oman asuntosi omistaja Suomessa, kopioi ihmeessä mukaan todistukset siitäkin. Mikäli onnistut löytämään jonkun, joka vuokranmaksusi takaa, samat paperit vaaditaan häneltäkin. Jos takaajaa ei ole, pankkitilille blokattu suurehko summa, esim. kuuden kuukauden vuokra, saattaa tehdä hyvää vuokranantajan nivelille.

Sen jälkeen alkaa etsintä. Fiksu etsijä tietysti seuraa tiukasti paikallisten sanomalehtien Annetaan vuokralle -palstoja, mutta netistäkin löytyy kaikenlaista. Suurimmat ilmaisten ilmoituksien sivut ovat leboncoin.fr ja Vivastreet. Ilmaislehdet, kuten ParuVendu ja TopAnnonces julkaisevat ilmoituksensa myös netissä. Kimppakämppää etsivän opiskelijan kannattaa edellämainittujen lisäksi heittää silmäys sivuille Colocation.fr ja Appartager.com, sekä tietysti paikallisen Crousin ja/tai MGEL:n asunnonvälitykseen.

Jos on jo paikanpäällä, kannattaa varata jalkaan hyvät kengät ja mukaan se dossier, ja lähteä kiertämään haluttujen kaupunginosien asunnonvälitystoimistoja. Läheskään kaikki pienemmät toimistot eivät asunnoistaan netissä ilmoittele.

Ilmoituksia lukiessa ja niiden perään soitellessa pitää muistaa aina varmistaa vuokran todellinen suuruus ja sen sisältö. Vuokra kun täällä ilmoitetaan muodossa vuokra+charges, pikkuilmoituksista satunnaisesti "unohdetaan" charges kokonaan... Charges suomentuu helpoimmin kuluiksi, ja ne saattavat sisältää paljon tai ei mitään. Joskus asunnon 'kulut' ovat kaksikymppiä kuussa, mutta siihen kuuluu vain porraskäytävän siivous ja jätehuolto. Vuokralainen joutuu itse tekemään vesisopimuksensa ja maksamaan lämmityksensä. Toisinaan 'kulut' ovat 140 euroa, ja käsittävät veden, lämmityksen, hissin ja uima-altaan.

Mitä muuta kannattaa ottaa selvää asunnosta?
- Keittiö. Ranskassa kalustamattomien vuokra-asuntojen keittiöt eivät läheskään aina ole varusteltuja, ja "varusteltu keittiö" (cuisine équipée) saattaa tarkoittaa kahta keittolevyä, lavuaaria ja yhtä kaappia. Jääkaapin olemassaolokaan ei ole itsestäänselvyys.
- Hissi. Nuorelle ja hyväjalkaiselle viides kerros ilman hissiä ei ole suurikaan ongelma... monelle muulle kyllä. Ja näitähän riittää.
- Lämmitys. Ranskalaiset suosivat kaasulämmitystä, sillä pitkään kaasu oli sähköä halvempaa. Nykyään kaasu on niin kallista, että kunnolla eristetyssä asunnossa, jossa on hyvin tehty sähkölämmitys tarkenee kukkarokin talven yli. Sen sijaan huterat ikkunat + vanha sähkölämmitys = lämmitystaloudellinen itsemurha.
- Katutason asuntojen kohdalla lienee hyvä varmistaa tarkka sijainti. Katutaso tarkoittaa usein kirjaimellisesti sitä, että ikkunat antavat kadulle ja ohikulkijat ja/tai autot kulkevat puolen metrin päästä...

Entäs sitten, kun on tuuri käynyt ja sattunut saamaan asunnon?
Toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus, kuten aiemmin kerroin, tehdään itseasiassa kolmeksi vuodeksi. Mikä siis tarkoittaa sitä, että vuokranantaja ei voi heittää asukasta ulos ennen vuokra-ajan päättymistä. Vuokralainen sen sijaan voi irtisanoa asuntonsa halutessaan.

Vuokrasopimus tehdään usein kolmena kappaleena, yksi vuokranantajalle, yksi vuokralaiselle ja kolmas kappale takaajalle. Kimppakämppään muuttavan kannattaa olla tietoinen eräästä täkäläisen vuokraussysteemin piirteestä, joka eroaa suuresti suomalaisesta: yleensä kimppakämpissä kaikki vuokralaiset ovat yhteisvastuussa koko vuokrasta. Eli jos kämppis päättää olla maksamatta omaa osuuttaan, vuokranantajalla on oikeus periä se muilta asukkailta. Samalla tavalla, jos yksi kämppis vaihtuu, periaatteessa vuokranantajalla ei ole mitään pakkoa tehdä muutosta vuokrasopimukseen, ja jos asuntoon jäävät kämppikset eivät löydä uutta asukasta tilalle, pois lähteneen pitää jatkaa vuokran maksamista. Huoneen tai asunnon alivuokraus on sallittua vain, jos päävuokralaisella on kirjallinen suostumus vuokranantajalta.

Vaikka laki ei sitä vaadikaan, vuokranantaja yleensä haluaa vuokrasopimusta kirjoittaessa nähdä todistuksen asuntoon otetusta kotivakuutuksesta (assurance habitation). Sellaisen otossa menee noin 15 minuuttia, opiskelijoille irtoaa halvimmalla MGEL:sta tai Matmut:sta. Mikäli asunnossa on kaasulla toimiva vedenlämmitin, myös sen huoltosopimus pitää hoitaa kuntoon pian muuton jälkeen.

Viksu ja vilmaattinen vuokralainen myös pyytää vuokranantajaa kirjoittamaan johonkin lappuun edellisen vuokralaisen nimen ja, jos se on tiedossa, asunnon kiinteän puhelinliittymän numeron. Tietoja tarvitsee sähkö- / vesi- / kaasu- tai internetsopimusta tehdessä.

Vuokranmaksu?
Tilisiirrolla, tai ah niin modernisti, shekillä. Siinä missä ranskalaisvuokranantaja pyytää hakuvaiheessa kiljoonaa paperia, vuokranmaksupäivässä hän ei kokemusteni mukaan ole nökönuuka. Kunhan vuokra maksetaan "joskus kuun alussa". Toisaalta, Ranskassa palkkakin monessa firmassa maksetaan "joskus kuun alussa"... Ainiin, charges on muuten itseasiassa avance sur charges etukäteismaksu kuluista. Kerran vuodessa vuokranantajan tulee tehdä laskelma kuluista, ihan mustaa valkoisella ja palauttaa osasumma vuokralaiselle jos kulut ovatkin olleet odotettua pienemmät.

Asunnon irtisanominen?
Parhaistakin lukaaleista tulee monien jossain vaiheessa muutettua pois. Huonommista luukuista nopeamminkin. Ranskassa asunnostaan pääsee eroon 3kk irtisanomisajalla jos asuu kalustamattomassa ja yhdessä kuukaudessa jos asuu kalustetussa. Kalenterikuukausia niiden ei tarvitse olla. Irtisanomiskirje kannattaa ehdottomasti lähettää ajoissa, ja kirjattuna kirjeenä saantitodistuksella.

Kävinkö kaiken läpi? Mahdollisesti. Ainakin energia loppui...

[Kuvat: Jek in the box, CC by-nd-nc 2.0]

Meillä on uusi, hartaudella odotettu kämppäkaveri.

Etunimi: Hugo
Sukunimi: Bosch
Lempinimi: Astianpesukone

Tästä sitä on unelmoitu vuosikausia, ja nyt kun viimeinkin kylppäriin mahtuu pesukone, ja sopiva astianpesulaite osui naurettavan halvalla eteen, tartuin tilaisuuteen.

Täällä on vihdoin muutakin pitkään ja hartaasti odotettua, eli lämmin. Kun Suomessa on nautittu helteistä jo pitkään, täällä päivälämpötilat ovat kivunneet kituliaasti kahdenkympin pintaan. Nyt on oikeastaan aika kiva keli; lämmintä muttei vielä sitä semmoista heinä-elokuista tuskaista kuumuutta.

Tuskaista on myös Méganesta eroon pääseminen. Yllättäen 14 vuotta vanha auto, jolla on mittarissa melkein 300tonnia ja neljän-viidensadan euron edestä remonttia tehtävänä, ei kiinnosta juuri ketään. Tai tarjottiin minulle muuliraukasta 150 euroa. Jos en löydä hiukan parempaa, tartun tarjottuun. Sillähän ostaa jo puolitoista astianpesukonetta. Toista muulia ei ihan heti meille tule. Tajusimme, että on idiotismia maksaa vakuutusta (ja lainanlyhennystä) autosta, jota käyttää kerran kahteen viikkoon. Helpompaa vuokrata kun tarvitsee. Vielä kun saisivat käyttöön sen pitkällisesti suunnitellun kaupunkivuokra-auto-systeemin. Strasbourgissa Auto'trement jo toimii, tänne kaavaillaan samanlaista mutta sähköautoilla. Vielä kun pääsisivät suunnittelusta ihan sinne käyttöönoton asteelle...

Strasbourgin systeemissä siis maksetaan aluksi 150 euron takuu (jonka saa takaisin jos homma sujuu hyvin) ja sitten 11 euroa kuussa jäsenmaksua. Auton käyttö maksaa sen koosta riippuen noin 2 euroa tunnilta + noin 0,40€/km.

Nizzaan kaavailtu Autolib koostuisi siis 70 eri parkkipaikalle ripotelluista sähköautoista. Käyttäjät maksaisivat 15 euroa kuussa, plus 10 euroa käyttötunnilta. Mutta, mietitään sitä sitten uusiksi syksyllä 2011... siihen saakka voi hyödyntää autonvuokrausfirmojen, kuten Adan "tuntivuokrausta", jonka hintaan kuuluu "kaikki", siis myös bensa ja vakuutus.

Hmm.
Jos olisin tuksumpi, esittelisin asuntomme sanoin tilava, valoisa ja aistikkaasti sisustettu kaupunkiasunto kivenheiton päässä meren rannalta. Melkein kaikki olisi totta. Paitsi ehkä se aistikas sisustus... niin ja "tilavuuskin" riippuu ihan mistä kulmasta katsoo.

Häkellyttävän upean asuntoesittelyni toisessa osassa pääsette siis kurkistamaan isäntäväen sisäänkäyntiin, eli eteiseen. Ja siinä sivussa ehkä Hotelli Helpotuksenkin puolelle.

Eteinen on pitkästä aikaa ihan oikeasti eteinen, eikä mikään neliömetrin kokoinen tila johon ei saa edes kauppakassia laskettua kompastumatta. Se antaa myös ensikäsitykseen siitä, mitä tapahtui kun eräät aiemmat vuokralaiset saivat käsiinsä maalipurkin. Punakeltainen on oikeastaan mukavan lämmin, vaikka ensin vähän yskityttikin.

Katosta roikkuu Intiantuliainen, joka sopii täydellisesti huoneen värimaailmaan. Ja jota saa olla koko ajan väistelemässä. Noh, eipä kankaisena ainakaan tee kipeää, jos päänsä iskee. (Eräs lasinen jalkalamppu nimittäin hyökkäsi muutama kuukausi L:n otsan kimppuun, ja muistona on parin sentin arpi...) Takana muuten vilahtaa se keittiönverho joka tekee kylppärin oven virkaa.

Seiniltä löytyy hyvää kodinonnea kahdestakin kulttuurista. Pienet eläimentapaiset kulkusineen ovat samaisen Intianreissun tuliaisia. (Siis siltä ihmiseltä, joka Paf le Chat'n meille jätti kuukaudeksi.) Ja pienet keramiikkaruukut ovat onnentuojia täkäläisittäin.

Asunnon häkellyttävin osio kuitenkin löytyy eteisen oven takaa.

Vai mitä sanoisitte vessasta, jossa on omenamatoja, leppäkerttuja seinillä ja vesisäiliön päällä lintu, pesineen..?

Ihan hauska, että ihmisillä on intoa askarrella.

Kuten jokaisen kunnon lifestyle -bloggaajan kuuluukin, raotan hieman oveamme uteliaille lukijoille. Epäröin kuitenkin ensialkuun: hehän saattavat vallan häikäistyä siitä kaikesta komeudesta, mitä on saatu aikaiseksi kun sekoitetaan iso kasa Emmaukselta hankittua, hieman kadulta löydettyä, epämääräistä sukulaisilta saatua, jotain Intiasta tuotua ja... niin... kovin paljon Ikeaa.

Jaan siis asuntoesittelymme osiin. Ei makeaa mahan täydeltä.

Osa 1 : Ulkona on hyvä olla, eli parveke.

Aloitetaan siis tälläisella pehmeällä laskulla, ei mennä ihan vielä sisään. Meillähän on tosiaan kaksi parveketta. Pienempi sijaitsee talon takapuolella, keittiön hallitsemana. Itseasiassa kyseessä on ranskalaisen ilmaisun mukaan loggia, joka tarkoittaa parveketta suljetumpaa tilaa. Ikkunoilla siitä saisi ylimääräisen huoneentapaisen. Miniloggialla on kuitenkin vallan oivallista kuivata pyykkiä: pyykkiteline mahtuu justiinsa, vaatteet ovat sateelta suojassa eivätkä tökkää kenenkään estetiikon silmään. Samoilla perusteilla loggialla hengaa myös kierrätysroskapussi. Ja kylmälaukku. Ja miniuuni.

Ja jos joku ihmetteli miksi siihen on viritetty ruma vihreä asia, niin selitys löytyy seuraavasta kuvasta. Takapuolella menevä polku nimittäin nousee lähes parvekkeemme korkeudelle, ja sielä näkee muuten suoraan sisään...

Etupuolella on sitten nimensä veroinen parveke. Vallan ei-kalustettu tosin vielä. Meillä ei ole edes parvekkeenpöytää, mutta kyllä se jostakin löytyy. Keittiönpöydän voi kuitenkin halutessaan nostaa ulos, suurikukallisine ja tahraisine pöytäliinoineen ja viinipulloineen. Ilman pöytäliinaa ei voi. Se on susiruma.
(Sivumennen todettakoon, että kun kävin katsomassa tätä asuntoa, totesin silloisilla asukkailla olevan prikulleen saman parvekepöytäsarjan, kuin mikä minulla oli aikoinaan Jyväskylässä. Ja joka nykyään Joroisissa asuu. Aasialaisvalmisteisten tuotteiden maailma on pieni. )

Parvekkeen nurkassa on edellisten asukkaiden jättämä pöydäntapainen, ja sen päällä minun koko kasvistoni. Suunnitelmissa olisi löytää jokin hylly, jolle saisi rehut vähän ylemmäs ja tilavammin. Lisää yrttejä, vähemmän betoniseiniä!

Ja joo, parvekkeelta näkee kaistaleen merta ja lahden yli aina lentokentälle saakka. Silloin kun joku suurempi laivantapainen ei jumahda näkymää peittämään. Siitä en ottanut kuvaa, sillä tänään on niin harmaa ilma, että meren erotti taivaasta ainoastaan aavistuksenomainen sävyero. Joku toinen kerta sitten.

Rankkaa tämä ihmisen elämä, rankkaa.

Saattaa joutua istumaan auringossa parvekkeella, blogia kirjoittamassa. Sunnuntai-iltapäivänä. Kaikkea se teettää.

(Oikeastihan vain välttelen tiskaamista.) Järjestimme eilen pienet tupaantuliaiset. Vieraita oli lopulta hurjat kolme, ja edes musiikkia ei soitettu. Keskusteltiin kyllä. Sivistyneesti punaviinin (ja tarte flambéen) ääressä. Naapurit eivät valittaneet melusta, ja vieraatkin lähtivät pois kuten kunnon ihmisten pitäkin: ennen puoltayötä.

Saimme tuparilahjankin. Setin pieniä espressokuppeja ja aluslautasia. Vallan sieviä ovat. Mutta jos olisin edes hiukan arvannut, että tuovat jotain mukanaan, olisin sanonut, jotta "ei sitten ainakaan kuppeja". Meillä kun on mukikuppeja sen verta, että armeijan kahvittelisi.

Ja kun kerran kuvasin lahjahevosen, niin matkittakoon sitten Saria ja kuvattkoon muitakin mukeja. Tosin, pakko on tunnustaa että kuviin päässeistä vain yksi taitaa olla peräisin kirpparilta (tuin Valamon luostarin toimintaa 50 sentillä) ja suomalaista designiakin on joukkoon päässyt. Epäparisia sen sijaan riittää.

Minä en pidä riitelemisestä. Yleensä yritän saada asiat sovittua helpoimman kautta.

Mutta kun minulle sanotaan, ettei vuokratakuuta palauteta tämän takia, lammaskin muuttuu tiikeriksi.

Ei helekatti, jos minulle väitetään kirkkain silmin, että:
A) Kaikki tuo home on meidän vikaamme, olemme käyneet suihkussa kylppärin ovi auki (mikä on täysi absurdius, sillä kyseisessä kylppärissä ei ole lämmitystä ja sen ovi aukeaa eteiseen jossa ei ole myöskään lämmitystä) ja
B) että korjausmaalaaminen maksaa 850 euroa,
niin minä kyllä marssin ihan takuuvarmasti vuokralais-kuluttaja-asiamiehen pakeille.

850 euroa! Sillä maalaa koko asunnon kahteen kertaan. Niitä tahroja on kahdella seinällä. Kahdella (2). Muissa seinissä ei ole mitään vikaa.

Olisivat olleet vähemmän ahneita ja halunneet vähentää takuusta vain tahrojen peittämisen, niin olisin saattanut antaa olla. Olisin vain huomauttanut, että ensi talvena luvassa on ihan sama ongelma, paskasti tehtyä asuntoa ei maalikerroksella korjata. Mutta nyt on jo niin paksua, että varmasti kuulevat vielä...

Useammassakin blogissa on viime päivinä linkattu Facebookin Ei menny niinku Strömsössä -ryhmään, joka kuvauksensa mukaan on tarkoitettu "Kaikille niille nikkaroinnin, remontoinnin, askartelun ja ruuanlaiton ystäville, joiden projektit eivät koskaan pysy aikataulussa, sormiin tulee aina tikkuja ja/tai liimaa, keitokset palavat pohjaan ja joiden remonttimailla ja verstaissa ärräpäät lentelevät."

Meidän kylppärimme on tällä hetkellä hyvin anti-Strömsö.

Aloitin nimittäin projektin "Pesukone kylpyhuoneeseen". Patonginpurijamaata tuntemattomammille moinen saattaisi olla itsestäänselvyys, mutta täällä on useimmiten pesukoneliitäntä ainoastaan keittiössä. Ja koska meillä on kylppärissä juuri ja juuri tarpeeksi tilaa, halusin siirtää koneen sinne.

Vesiliitännän apuun tuli lattianrajassa joskus ollut bidée, jonka liitännät vain oli lyöty tukkoon. Helppo homma irroittaa moinen, kunhan ensin löytää vesimittarin ja sitämyöten hanan josta märän aineen tulo katkeaa. Mittasin kaiken niinkuin pitää (tai ainakin melkein kaiken) ja kävelin kulman rautakauppaan kertoman mitä tarvitsen. Hanan ja liittimen ja viemäriasian ja ja ja.

Mitä EN tajunnut pyytää, olivat tiivisteet. Hanan asennus muuttuikin puolen tunnin hommasta puolitoistatuntiseksi. Siinä välissä myös kuivasin kahdesti lammikon kylppärin lattialta noituen idiootteja ranskalaisia jotka eivät ole kuulleet lattiakaivoista ja käytin noin sata suomalaista, ranskalaista ja saksalaista kirosanaa.

Lopulta, kahden tiivisteiksi tuhotun kumihanskan ja mustan jeesusteipin myötä sain hanan tilaan jossa se ei vuoda. Ainakaan melkein. Osa 1/3 koneen asennuksesta hoidettu. Voimme siirtyä viemäröinnin ääreen.

Koska tässä maassa ei siis ole lattiakaivoja, pesukoneen poistovesi johdetaan yleensä joko lavuaarin viemäriputkeen, tai sitten kylpyammeeseen tai vessanpönttöön. Halusin ottaa käyttöön ensimmäisen vaihtoehdon, ja liittää viemäriputkeen Y-liitoksen.

Paitsi, että ostamani oli liian suuri. Tietenkin. Se, mitä EI mittaa, ei olekaan kovinkaan standardikokoinen. Tulipahan putsattua lavuaarin hajulukko. Yyyyyyyh. Osaa 2/3 ei siis ole vielä tehty. Päätimme kuitenkin jossain vaiheessa siirtyä osaan 3/3, "Koneen siirto". Samahan se poistovesi on johtaa kylpyammeeseen, odotellessa sitä että hankin sopivan kokoisen viemäriputkenpalasen.

Sitten sunnuntain kuva-arvoitukseen.
Mitä tässä on? Ja etenkin MIKSI?

Kylppärin nurkassa lojuva työkalulaatikko ei sinänsä ole aiemman kertomuksen valossa poikkeuksellinen asia, mutta miksi ihmeessä sen päällä on kello ja hammastahnaa?

Vastaus seuraavassa kuvassa:

Tuossa ikkunan alla pitäisi olla pyyhetangollinen hylly. Paitsi, että hylly päätti tulla viime yönä ryminällä alas. Totesin myös samalla kertaa, että se ei ollutkaan asennettu ruuvein kuten oletin, vaan tarralapuilla. *huoh*
Eihän minulla tässä muuta askartelua olekaan.

Niin, ja sitten kun vielä joku selittää minulle kuinka silitetään sohvan päällinen jota ei saa silittää ja joka ei siliä märän pyyhkeen läpi silittämällä, niin tässähän ehkä vielä joku päivä päästään suorastaan Strömsö-henkeen...

Ainiin, ja jos joku haluaa lukea lisää, niin samaan sarjaan kuuluu myös opetus siitä, kuinka vaihdetaan postilaatikon lukko ilman kunnon työkaluja.

...sitä kiinalaiset perässä.

Juuri kun pääsin esittelemästä Sun Jar -lamppua, bongasin paikallisen halpasisustuskaupan esitteestä aidon kopion. Noin neljäsosalla alkuperäisen hinnasta.

Mitäpä keksintöä sitä ei joku mallikseen ottaisi.

Vaikka aiemmin sanoinkin ettei sillä ole niin väliä sopiiko vanha sohva yhteen muun sisustuksen kanssa, tunnustettakoon, että minä inhoan sohvaamme. Kyseessä ei ole edes vanha sohva, vaan ihan näpäkkä clic-clac, pieni vuodesohva. Mutta kun se on tummanruskea. Ja vaikka kuinka yritän asennoitua, tummanruskea on ruma väri. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Viitseliäämpi pääsisi asiasta eroon hankkimalla siihen jonkinlaisen sopivan shaalin päälle. Minä nyt en vain ole kovinkaan viitseliäs. Yksi savolainen projekti lisää.

Olen, yllättäen, muutenkin pähkäillyt sisustusta. Osin ihan rehelliseltä tarvekannalta. Asunnosta puuttuu melko monta sellaista asiaa, joita ilman askeettisempi varmasti eläisi, mutta olisihan ne kiva hankkia. Kuten vaikkapa suihkuverho. Tai parvekkeen pöytä. Tai kattolamput olohuoneesta ja makuuhuoneesta. Niitä varten ei ole edes kiinnityksiä, joten makuuhuoneeseen fiksuin ratkaisu olisi seinälamppu ja olkkariin isohko jalkalamppu.

Sellainen, joka olisi tarpeeksi yksinkertainen ollakseen hyökkäämättä silmille, mutta tarpeeksi kitsch sopiakseen yhteen vaatekaappimme kanssa. Tarpeeksi valovoimainen valaistakseen tarvittaessa koko huoneen, muttei häikäisevä.

Surffasin netissä, ja kaikki kivat maksoivat alkaen 300 euroa. Hulluksiko ne minua luulevat!

Edessä taitaa siis olla uusiokäynti Emmaukselle (josta viime lauantaina löytyi susiruma keittiönpöytä - onneksi on olemassa pöytäliinoja, ja hassu 70's-kukallinen arkku sohvan päätyyn).

Löysin kuitenkin surffaukseni keskellä ihan oivan purkin! Katsokaa nyt tätä Sun Jar -kehitelmää! Tuohan olisi täydellinen parvekevalo. Nätti, juuri sopivan yksinkertainen ja aurinkoenergialla toimiva.

Pitäisi vain varmistua siitä, ettei kukaan vieraista luule sitä tuhkakupiksi...