"Elle a deux passions : moutons et dormir."

(Saisikohan moisella otsikolla paljonkin vahingossa eksyneitä lukijoita blogilistalta?)

Olen tässä parina viime päivänä nukkunut pitkään ja miettinyt perimmäisiä kysymyksiä. Kuten:

- Kuinka kukaan on voinut käyttää jääkaappia, joka oli niin likainen että sen kuuraamiseen meni hyvä tovi ja paljon viinietikkaa ja tuuletusta?

- Miksi Emmaus ei osaa vastata puhelimeen tai laittaa aukioloaikojaan nettiin? Tosin, nyt tiedän, että eivät ole auki maanantaisin. Vastaukset löytyvät kun niitä käy paikanpäällä etsimässä.

- Kuka hiivatti keksi joskus ehdottaa, että valkoinen pusero ja mustat housut/hame olisivat kiva perusvaatetus hotelli- ja ravintola-alan työntekijöille?? Valkoinen paitahan on ihan kauhistus. Minä ainakin olen käsittämättömän likainen aina vuoron loppuessa.

Kämppikset ovat töissä muutaman päivän, kuka St. Tropez'ssa, kuka Italiassa. Minulla on siis rauha vaeltaa vaikka alasti asunnossa... mutta toisaalta vähän juttuseuran puutetta. Otin kuitenkin muutaman kuvan tästä ihastuttavasta minikaksiosta:

Ainiin, ja sitten vielä muutama turistiräpsy. Minun ehdottomia lempialueitani on Antibesin vanha kaupunki ja merenranta, etenkin kuuden maissa illalla kun pahin kuumuus on jo laskenut, mutta valoa riittää vielä. Nuo muhkurat, jotka voitte pilvien keskeltä nähdä kahdessa ekassa kuvassa taustalla, eivät ole Kalifornian ruosteiset kukkulat. Vaan Alpit. Ja kaupunki siinä juurella suunnilleen Nizza. Yleensä vuoret näkyvät juuri noin pilvien varjossa, mutta yhdellä kaverilla on muutama upea kuva myrskyn jäljiltä, kun tuuli on puhaltanut pilvet poies. Pitäisikin kysyä lupa lainata moista joskus tänne blogiin...

Nyt annan piutpaut sille tosiasialle, että ollaan syyskuussa, ja lähden makaamaan rannalle. Ennen muutaman tunnin päästä alkavaa työvuoroa ja kahta turistiryhmää. Onneksi englantilaiset juovat vain olutta ja hollantilaiset vain viiniä...