Seimen ääreen tuohivirsut jalassa

Hesarin nettisivuilla oli joskus taannoin Anna-Mari Sipilän oivallinen kolumni.

Eikö teilläkin ole sellainen tunne, että joulu tulee vuosi vuodelta entistä hitaammin ja entistä myöhempään? Kaupat ja museoiden putiikit ovat panneet joulukorttitarjontansa esille vasta aivan äskettäin. Se on ehdottomasti liian myöhään ihmiselle, joka haluaa päättää ajoissa, askarrellako itse Saimaannorppa ja ahvenpuu -aiheiset joulutervehdyksensä vai tyytyäkö kaupalliseen tarjontaan.
[- - -]
Joulunodotuksen moralisointi on pikkumaista. Kuinkahan moni ylemmyydentuntoinen valittaja polvistuu jouluaattona seimen ääreen tuohivirsut jalassa ja rohdinpaita päällä muistamaan joulun todellista sanomaa? Viimeksi kun tsekkasin Raamatusta, ei siellä sanottu mitään Hylkeet sytyttävät jäälle joulukynttilät -aiheista kimaltavaa kotitilataideteosta vastaan (Teos on muuten todella hieno, olen ajatellut tarjota sitä tämän joulun jälkeen New Yorkin MoMaan).

ornament and lights

Kolumni jäi taannoin olemaan ja elämään jonnekin aivolohkojeni välimaastoon, ja yritänkin muistuttaa itseäni siitä, kuinka turhaa jostakin niinkin mitättömästä asiasta kuin joulukoristeista nillittäminen on. Joka kerta kuin jonkin galarieslafayetten punapolvisukkainen joulumainosnainen alkaa ahdistamaan. Eipä se minulta pois ole jos joku haluaa joulukuusen marraskuussa. Muistaakseni itsekin nuorempana väsäsin paketteja heti kun pitkät pimeät alkoivat.. ja niitähän Suomessa riittää.

Aihe palaili taas mieleeni nähtyäni useammassakin blogissa joululahjatoivelistoja. Ulkosavolaisen nillittäjän ensimmäinen ajatus oli "mitä te nyt jo siitä vouhkaatte?" ja toinen "voi sissus tuota tavaramäärää jota ihmiset hinkuvat". Mutta ei, jos jollakulla on kymmenrivinen joulutoivelista, niin ei se edelleenkään minulta pois ole. Eikä joulutoivelista oikeastaan ole muotiblogien vakiovierasta mähaluuntahdon -ostoslistaa kummempi. Ostaminen vain on delegoitu jollekulle muulle.

Minä en missään tapauksessa inhoa joulua. Joulu tarkoittaa minulle rentoutumista kotikotona hir-vit-tä-vän ruokamäärän kanssa ja vapaana kaikista velvoitteista ja ihmisten näkemisestä. Nyt tosin on tulossa jo toinen vahän vääränlainen joulu peräjälkeen, sillä hurjalla viiden päivän jouluvapaalla ei juuri Suomeen lennähdetä. Hyvä kun kiivetään yöjunalla Pohjoiseen. En aio myöskään stressata aiheesta; meillä ei nähdä joulukoristeita, sillä ei minulla semmoisia ole (paitsi yksi kranssi, jonka senkin sain Sannalta ja joka varmaan pääseen oveen) ja, sitäpaitsi, meillä ei ole edes verhoja ikkunoissa. Koristeet olisivat jo vähän liioittelua. Korttejakaan en varmaan lähetä kuin ne kolme pakollista. Jos oikein kettuunnun, niin lähetän sukulaisille kasan valokuvia itsestäni makaamassa palmun alla.

Sen sijaan meillä saatetaan haistaa ja maistaa mausteista viiniä useampaan kertaan, ja jos oikein höyrähdän (ja hankin kunnon uunin), niin muutama bredele saattaa olla tekolistalla.

Joulupaketteja voisi tehdä ihan omaksi ilokseen. Paketointi on nimittäin oiva tapa toteuttaa itseään ja pienen pientä askartelugeeniään, vaikka sisällä ei olisi kuin tyhjä laatikko. Jo parina viime vuonna ole paketoinut omieni lisäksi myös anoppikokelaan lahjapaketit. Kuutit eivät sytytä jäälle joulukynttilöitä, mutta tarpeeksi aikaisin pitää olla tiedossa se, minkä värinen paperinauha tänä vuonna avattavia tilataideteoksia pukee.

Lahjapaketteja

Ja sitäpaitsi, joululaulut ovat kivoja. Seminaarinmën mieslaulajien Ensi jouluksi Jerusalemiin kuuluu ihan omiin suosikkeihin, mutta jos joku kaipaa uusia tuttavuuksia, kannattaa vilkaista Uwe Hermannin 10+100 Creative Commons -lisensioitua joululaulua -listaa. Näitä kelpaa soittaa vaikka pikkujouluissa pelkäämättä että Teosto hyökkää boolimaljalle.

Loppukaneetiksi teen vielä niinkuin kaikki muutkin, ja julkistan oman tämänminähaluanjatarvitsen -listani, eli Kirjeen Joulupukille:

Hyvä Jouluihminen,
Tänä vuonna olisin iloinen jos kuriinasi toimiva postilaitos toisi liiaksi ruttaantumattoman pahvilaatikon. Siinä ei tarvitse olla marimekkokuviointa päällä, ruskea pahvikin riittää. Sisältä olisi kiva löytää villasukat, lammasheijastin ja vuoden 2010 seinäkalenteri. Semmoinen missä on hassuja kuvia, muistiinpanotilaa ja suomalaiset juhlapyhät (en minä viimeisellä tiedolla mitään tee, mutta olkoot). Niin, ja suklaata ja pipareita. Tai piparisuklaata. Tai ainakin pipareita.

Sen lisäksi tarvitsisin mm. lomaa, uudet patjat sänkyyn ja vilhakkuutta viedä Méganenrämpäle vuositarkistukseen, mutta niissä sinä, Jouluihminen, tuskin voit auttaa.

Kiitos.


[Kuvat : Lahjapaketit Wikipediasta, kuvaaja Kelvin Kay, lisenssinä GNU free documentation.
Ornament and lights, Phil Romans, CC-lisenssillä.]

  • joulupukki
    Kommentti Lähettäjä: joulupukki
    19/11/2009 @ 16:48

    Otti joulupukilla toivekirjeessäsi silmiin nuo uudet patjat. Pukki myhäili.
    Taitaa prinsessa edelleen tuntea sängyssä piileksivän herneen seitsemän patjan läpi.

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    19/11/2009 @ 17:00

    Meillä kyllä tuntisi elefanttikin herneet, kun kyse on ehkä 10 senttiä paksusta vanhasta vaahtomuoviasiasta :D

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!