Ulkosuomalainen? Bloggaaja?

"Ulkosuomalaisuus" on mielenkiintoinen termi. Siitä voisi varmaan keskustella yhtä antaumuksella kuin tällä hetkellä Ranskassa keskustellaan kansallisesta identiteetistä. Mutta jätettäköön ranskalaiset hetkeksi sivuun, ja pysyttäköön suomalaisissa.

Ensinnäkin se suomalaisuus. Kuka edes on suomalainen? Riittääkö pelkkä passi ja kansallisuus suomalaistuttamaan, vai onko kyseessä ennemminkin mielentila? Esim. Stello on useasti sanonut, ettei tunne Suomea kotimaakseen, eikä sen takia pidä termistä "ulkosuomalainen". Toisaalta, sitä voi asua Suomessa ja kokea itsensä suomalaiseksi olematta Suomen kansalainen. Tai, entäs jos ei ole koskaan asunut Suomessa, mutta puhuu silti suomea?

...ei ole helppoa suomalaisuuden määrittelykään, saati kun siihen lisätään sana ulko. Minua on helppoa kutsua ulkosuomalaiseksi, mutta sitten on vielä osa-aikaulkosuomalaisia (kuten Fifi) jotka asuvat välillä Suomen kamaralla. On määräaikaisulkosuomalaisia, esim. vaihto-opiskelijat tai työkomennuksilla olevat. On niitä, jotka luokitellaan paluumuuttajiin, mutta joihin ulkomailla vietetyt vuodet ovat jättäneet ulkosuomalaisuuden merkin.

Useat ulkosuomalaiset, määritelmästä riippumatta, kirjoittavat elostaan ja olostaan jonkinlaiseen kansallisjournalistiseen tuotokseen, jota blogiksikin kutsutaan. Bloggaus on harrastus joka usein yhdistää jopa ulkosuomalaisuutta enemmän. Kummia otuksia nou jotka haluavat elämäänsä julkisesti muille jakaa. Niinpä Sanna heitti taannoin ilmaan ajatuksen ulkosuomalaisille bloggaajille tarkoitetusta keskustelupalstasta, ja minä tartuin syöttiin.

Jos siis tunnet kuuluvasi molempiin kasteihin, bloggaajiin ja ulkosuomalaisiin, käy ihmeessä katsomassa voisiko Laukussa leipää ja piimää vaan tarjota virtuaalisen vertaistukiryhmän. Ja ehkä jopa uusia tuttavuuksia ja uutta lukemista, tai paikan miittien järjestämiselle.

Sinne siis.

  • Stello
    Kommentti Lähettäjä: Stello
    21/12/2009 @ 19:43

    Se “ulkosuomalaisuus” tuo mielikuvan ns. ibarisuomalaisista (heita mitenkaan varsinaisesti dissaamatta), eli Irlannin suomalaisista, jotka asuvat samalla alueella (yleensa Dublinin pohjoispuolella), usein kimppakampassa toisten suomalaisten kanssa, tekevat call centre -duunia enimmakseen suomalaisten kanssa ja suomeksi (kun ne puhelut tulevat Suomesta), ja nakyvat viettavan paljon vapaa-aikaakin suomalaisten kesken. Siinahan ei siis ole mitaan vaaraa, mutta en henk.koht. voisi elaa niin, enka tunne kuuluvani siihen ryhmaan. Mina lahdin Suomesta nimenomaan lahteakseni Suomesta, eli tunsin sulautuvani paremmin muualle. On mulla nykyisin muutamia suomalaisia ystavia taalla, mutta hekin ovat enimmakseen sulautuneet irlantilaiseen elamanmenoon.

    Toki olen yha virallisesti Suomen kansalainen, enka ainakaan toistaiseksi ole tuntenut tarvetta muuttaa sita (tai ottaa kaksoiskansalaisuutta). En myoskaan mitenkaan salaile tai hapeile alkuperaista kotimaatani, vaan hehkutan toisinaan suomalaisia juttuja ja olen tehnyt monista irlantilaisista Fazer-addikteja, yms.. Silti, ulkosuomalaisuus tuntuu termilta, jota en voi soveltaa itseeni (vaikka liityinkin sinne foorumille, hih).

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    22/12/2009 @ 09:23

    Niin, minullehan ulkosuomalainen on vain neutraalisti ulkomailla asuva suomalainen. En osaa arvottaa sitä sen kummemmin mihinkään tiettyyn käyttäytymiseen, vaikka tunnustan joskus itsekin hengaavani suomalaisten seurassa. Vähemmän tietty nyt kun en täältä yhtäkään tunne.

  • Katja
    Kommentti Lähettäjä: Katja
    22/12/2009 @ 15:26

    Minähän olen suomalainen, enkä muuksi muutu vaikka olenkin Italian kansalainen; ei se ehkä merkitse mitään, paitsi sitä kulttuuria johon olen kasvanut. Penskatkin ovat sitten automaattisesti ulkosuomalaisia, kun sitä lajia on tietoisesti viljelty: kesälomia Suomessa, akkaria, pikkukakkosta ja muumeja. Vaan kai niistä tulisi jotenkin “omituisia” vaikkei erityisesti yrittäisikään kasvattaa niitä kahteen kulttuuriin.

  • Kommentti Lähettäjä:
    22/12/2009 @ 18:47

    joskus tuntuu että suomalaisuus korotuu ulkomailla, en minä suomessa tunne itseäni yhtään ainakaan ns. keskivertosuomalaiseksi, mutta ulkomailla asuessani huomaan ne suomalaiset piirteet itsessäni, tai sitten niistä huomautetaan minulle. suomalainen siis passin mukaan ja ulko- koska asun ranskassa. olen nimittäin sitä mieltä, että on helpompi olla vieras ulkomailla kun omassa kotimaassaan… ainakaan mulla ei ole koskaan ollut sellaisia vieroitusoireita kuin monilla tapaamillani ranskassa asuvilla suomalaisilla. toisaalta en myöskään ole ranska-friikki, olisin voinut päätyä muuallekin ja yhä voisin ehkä hakeutua muuallekin, jos tarpeellinen syy tulisi vatsaan.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!