Häämöttävä puolikielisyys ja muuta ulkosuomea

Milloin tietää olleensa liian kauan Patonginpurijamaassa?
- Silloin, kun puhuu kissallekin ranskaa.

Kissan kanssa hengatessani heräsin tosiaan satunnaisesti alkavaan puolikielisyyteeni. Luen ja kirjoitan suomea sujuvasti, mutta yhtäkkiä ei enää ollutkaan luonnollista puhua sitä kissalle. Eläimelle, joka vähät välittää siitä, millä kielellä höpötetään. Puhekieli katoaa vähitellen. Hyvin hitaasti, mutta kuitenkin.

Sannan kanssa jutellessa sen huomaa ehkä raflaavimmin. Meidän keskustelumme kuunteleminen sivusta voisi olla paikoitellen hauskaa. Yhtäkkiä tulee hiljaisuuksia, kun molemmat etsivät sanaa, jonka tietävät olevan olemassa suomen kielessäkin, mutta joka ei nyt vain löydy.

Karmeaa. Ei osaa puhua kunnolla ranskaa, ja kadottaa äidinkielensä. Niin ollen käytän suomea häpeilemättä internetissä. Tuskin minä suomella ja savolla liiaksi viestin.

Ranskanvuosieni aikana olen törmännyt yhteen jos sun toiseenkin pitkän linjan ranskansuomalaiseen. Pitkäksi linjaksi nimettäköön joku "vähintään parikymmentä vuotta" täkäläisten rajojen sisällä. Tein yhden hupaisan huomion: kaikki he puhuvat suomea samanlaisella nuotilla. Riippumatta siitä missä päin Ranskaa on asemapaikka, tai millä kolkalla Suomea alkuperäiskoti, näiden ihmisten puhutussa suomessa oli samankaltaisia taukoja, erikoisia painotuksia, pieniä lisä-äännähteitä jotka tulevat suoraan ranskan kielestä. Erikoinen sekoitus puhuttua kieltä, joka on osin jäänyt siihen aikaan kun viimeksi henkilö on suomessa asunut, osin ottanut franskaantunut... ja vain pieneltä osin muokkautunut viimeisimmän nykysuomen suuntaan.

Tuntematon Bloggari sitä kuunnellessaan miettii, puhuuko itsekin jo noin, ja jos ei, kuinka kauan siihen menee..?

Joku saisi tehdä aiheesta gradun. Ulkosuomesta.

---

Tavassa tänään luvassa klooria. Glooriaa?

  • karkumatka
    Kommentti Lähettäjä: karkumatka
    28/02/2009 @ 22:07

    Minä puhuin koiralle vielä Suomessa ollessanikin eri kieliä, myös ranskaa. Eipä se siitä moksiskaan ollut, joskin vähän käänsi päätään arvioiden, olisiko siellä ollut joku tuttu sana joukossa…

    Mutta tuo tilanteesi on jotain muuta, ja mietinkin tulenko huomaamattani samanlaiseksi. Kauanko ulkosuomettumisessa yleensä menee?

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    28/02/2009 @ 22:23

    Jaa-a, sitäpä minäkin mietin kuinka kauan siinä oikeasti menee? Siinä olisikin tutkimusaihetta jollekin maisteri-to-be:lle

  • sirokko
    Kommentti Lähettäjä: sirokko
    01/03/2009 @ 01:29

    Vieläkö te silti puhutte keskenänne suomea?! Meillä kävi niin että suomalaisen tuttavani kanssa päädyttiin puhumaan täällä ranskaa jo aika varhaisessa vaiheessa, hän muutti 10 vuotta sitten Suomeen, edelleen sielläkin tavatessamme puhumme ranskaa. Siitä tulee toinen nahka, ei sille voi mitään, varsinkin jos se on perheen kotikieli.
    Ulkosuomettuminen alkaa eläimistä, jatkuu unissa ja lopuksi jo puhuu itsekseenkin ranskaa… sanoo piiitkä kokemuksen ääni.

  • selma
    Kommentti Lähettäjä: selma
    01/03/2009 @ 07:51

    Siihen, kuinka kauan tähän menee, voin sanoa sen verran, että mun sanavalinnoista ja sanajärjestyksestä huomauteltiin jo varsin varhaisessa vaiheessa, niin kuin parin vuoden jälkeen. Ekan kerran taisin kuulla, että puhun “vanhettunutta” suomea jonkun viiden vuoden täällä olon jälkeen. Nuotista eivät ole huomautelleet, ehkä sukulaiset ja ystävät ovat vain tottuneet.

    Mä oon vähän sitä mieltä, että ulkosuomettuminen on ihan normaali prosessi… :-)

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    01/03/2009 @ 12:09

    Sirokko,
    joo puhutaan toki suomea, se on kuitenkin meille keskenämme se luonnollisin kommunikaatiokieli. Tosin, kieli saattaa vaihtua lennossa, oikeasti kesken lauseen, ranskasta suomeen ja toisinpäin, riippuen siitä onko seurassa kieltä ymmärtäviä vai ei.

    Selma,
    heh, viidessä vuodessa “vanhentuu” jo. Mutta totta se on, että mullekin, vasta reilun kolmen vuoden täälläolon jälkeen on tullut tilanteita joissa en ole suoriltaan ymmärtänyt jotain uusiosanaa: “miekkari", “mokkula", jne…

  • Erbebe
    Kommentti Lähettäjä: Erbebe
    02/03/2009 @ 14:46

    Sama juttu;) Itse puhun pienelle pojalleni suomea, ja välillä kyllä höpisen ihan mitä sattuu. Äskettäin syömään ruvetessamme selitin, että “laitetaan kuolalappu", kun piti tietysti sanoa ruokalappu! =D (ruokalappu=bavoir, bave=kuola) Toivonpa vain, että lapsiparka oppisi edes toisen kielen kunnolla…

    Mitä nuo miekkari ja mokkula muuten ovat?

  • Stazzy
    Kommentti Lähettäjä: Stazzy
    02/03/2009 @ 18:19

    Heh.
    Sitä se tekee, kuolalappuja.

    miekkari = mielenosoitus
    mokkula = clé 3G.
    Itseasiassa se on DNA:n kolme-gee -tikku, jonka nimi varsinaisesti on “mokkula", mutta tuntuvat käyttävän yleisnimityksenä kaikille.

Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!