Tee työtä jolla on tarkoitus

Jo heti bloggausurani alussa päätin jättää blogistani vähälle avautumiset työ- tai suhde-elämästä. Ensimmäinen ihan hienotunteissuussyistä, ja siksi, että kirjoitan blogiani kuitenkin "kasvollisena", joten työpaikasta kovin avoimeen tapaan puhuminen ei ole välttämättä fiksu veto. Toinen johtuu siitä, että yksityisasiani ovat ykstyisasioitani, kiitos.

Nyt kuitenkin joustan karvan verran ensimmäisestä. Minullakin on nimittäin hetkiä, joina lasi saa sen yhden tipan liikaa. Tämä paikka on nimittäin organisaationa ihan käsittämätön, eikä vähiten Ison Pomonsa takia... (ansiosta?) Alussa ihmettelin, miksi kaikki, siis kaikki ohjeet pitää kirjata ylös tai tulostaa. Sitten huomasin, että jos ohjeituksesta ei ole mustaa valkoisella, sitä voidaan muuttaa kymmenen kertaa, ja torua siitä, kun "mademoiselle ei nyt ole tajunnut tehdä näin, vaikka sehän on ihan itsestäänselvää". *huoh*

Ja sitten, pahinta on että kyseinen ihminen haluaa puuttua ihan kaikkeen täällä tehtyyn, eikä edes tee korjauksia työn tai dokumentin sisältöön, vaan muotoon: "Tuohon iso alkukirjain, tuosta puuttuu pilkku, tuon pitäisi olla ennen tuota." Vaikka kyseessä olisi joku kolmelle ihmiselle annettava epävirallinen dokumentti, jonka muodolla ei ole kamelin perskarvan vertaa väliä.

Töitä riittää, muodossa tai muodotta. Jos meinaisin saada kaiken tehtyä, minun pitäisi viettää työpaikalla vähintään kaksitoistatuntisia päiviä ...mistä tosin kukaan ei minulle maksaisi, joten helkatti rajansa on hyväntekeväisyydelläkin.

Kaikki siis hyvin maailmoista parhaassa. Kuudesta läheisimmästä kollegastani viidellä on täällä takana alle puolen vuoden työura. Mikä turn-over?

Onneksi itse työnkuvani on mielekäs, muuten voisi olla aamulla herääminen paljon nykyistä hankalampaa.

Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!