Hiljaiset


Ikkuna on niin korkealla
että siitä näkyy vain kulma
räystästä
ja taivasta.

Minä mietin hiljaisena hetkenä
että odottaisin yöhön
ja kiipeäisin katolle
tasapainottelisin
    punaisten
    kattotiilten
    päällä
ja kiinnittäisin räystääseen
gargoilin.

Huomaisiko sen joku?

Tällaisina lokakuun päivinä
    aurinko tarttuu hiuksiin
    lätäköt uhmaavat tennareita
    tuulenvire helman alla
tuoksuu talvelta

ja Marilynilta.

Hiljaiset hetket ovat omituisen punaisia.

Ei palautteita vielä
Jätä kommentti

You must be a member of this blog to comment. Log in now!